maanantai 1. helmikuuta 2016

Poikasen koelento


Asiaa voisi lähestyä kahdesta tulokulmasta: joko nyt tai sitten jo oli aikakin!


Joka tapauksessa poika oli eilen ensimmäistä kertaa yksin mummolassa yökylässä.


Ilmeisesti öinen retki oli suurempi koettelemus vanhemmille kuin pojalle itselleen. Puhelun taustalla kuului naurun räkätystä. Sain whtasuppiin kuvia pienestä kylpemisestä nauttivasta vesipedosta ja reteän ylpeästi lumilapiota olalla roikottavasta jäppisestä.


 Nukuttaminen oli vaatinut sen uutukaisen lumilapion sekä Papan läsnäoloa ja vartin unilaulut (siis tarkoitan sitä lapsen ääntelyä). Yöllä isoisä oli heräännyt makeaan naurukohtaukseen. Poika oli jatkanut kuitenkin samantien uniaan :)


Aamulla oli saatu mamman suukotukset ja haettu se lumilapio. Päivä oli kulunut syöden, uinaillen ja lumilapiota puristaen.

Välipalan jälkeen pieni mies saapui kotiin. Äiti oli sydän tykyttäen ovella vastassa. Vastaus iloiseen tervehdykseen oli tuhahdus ja kääntyminen kannoillaan. 

Lumityöt odottivat pihalla ;)

5 kommenttia:

Lotta Rauhala kirjoitti...

<3 Toi on suuri asia koko perheelle. Mahtavaa että Alvarilla on noin ihanat isovanhemmat.

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Yleensä taitaa olla vanhemmilla vaikeampaa, kun lapsi on yökylässä...:)

Kikka kirjoitti...

Minähän en lapsista mitään tiedä, mutta kuulostaa siltä, että Alvarilla on turvallinen kasvuympäristö, jossa on aikuisia joihin hän luottaa. Kun epävarmuutta turvallisuudesta ei ole ja isovanhemmatkin on tuttuja ja läheisiä, yökyläily ei ole stressi eikä mikään.

Ja näkemäni perusteellahan Alvar on mitä aurinkoisin ja hymyilevin taapero, ei ihme että viihtyy myös isovanhemmilla. :)

Karkkis kirjoitti...

Ihana lukea, että yövierailu meni noin hyvin! Meilläkin Bonsku alkaa jo muistaa isovanhempansa. Muita vierastetaan, muttei onneksi isovanhempia.

Turun Tilda kirjoitti...

Lotta Rauhala: Kiitos kommentista :) Kaikki vanhemmat taitavat tuon hetken suuruuden käsittää ;)

Irmastiina: Niinpä :D

Kikka: No kyllähän sä tiedät - sullahan on monta kummilastakin ;) Alvarilla on kyllä neljä ihanaa isovanhempaa; olemme heistä jokaisesta tosi kiitollisia :) Ps. Alvari ei ole kyllä aina pelkkää aurinkoa. Seuraavana päivänä yökyläilyn jälkeen hän sai puolen tunnin superraivokohtauksen äidin kanssa ja nukahti lopulta syliini enen lounasta. Raivoaminen otti vissiin vähän koville ;)

Karkkis: Meitä Bonsku ei tainnut kuitenkaan kovasti vierastaa ;)