tiistai 23. helmikuuta 2010

Vanhassa vara parempi

Tervehdys!

Listailin aikoja sitten tuohon sivupalkkiin noita tulevia postausaiheita, mutta kiireessäni en ole ehtinyt niitä totetuttamaan. Nyt, kun en vielä toistaiseksi voi tehdä asupostauksia, niin taidan tarttua ensimmäiseen noista listatuista aiheista.

Sanonta "Vanhassa vara parempi" sopii kuvaamaan pukeutumismieltymyksiäni, mutta myös sisustustyyliäni. Vanhat huonekalut miellyttävät silmääni ennen kaikkea esteettisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy. Löydän toki esim. Ikeasta silmääni miellyttäviä huonekaluja, mutta pidemmän päälle en halua rakentaa kotini sisustusta kertakäyttökaman varaan. Vanhat huonekalut ovat useinmiten kestävämpiä ja laadukkaammin tehtyjä oli kyse sitten varsinaisesta antiikista tai muuten vaan vanhemmasta yleiskalusteesta. En yksinkertaisesti halua kuormittaa luontoa sillä, että heitän huonekalut pellolle kahden vuoden käytön jälkeen! Eräs tapa etsiä kivoja "vintage"-huonekaluja, on koluta maalaispitäjien huutokauppoja. Tästäpä kerron teille seuraavaksi vähän lisää :)

Inspiraation kipinän huutokauppailuun sain aikoinaan isosedältäni ja hänen vaimoltaan. Vierailut tuon pariskunnan kodissa olivat sielunruokaa esteettisyyttä ja jänniä vanhoja juttuja rakastavalle tyttöselle: Heidän kotinsa oli täynnä vanhoja talonpoikaisastiakaappeja, käsinkudottuja tekstiilejä, öljyvärimaalauksia, ikoneita ja pienesineitä. Erityisesti muistan keittiön seinällä olleet kehystetyt Kotilieden kansikuvat - 80-luvulla idea oli aikaansa edellä!

Isosetä toi huonekaluja, ikoneita ja suoranaista romua Venäjän (Neuvostoliiton) matkoiltaan (erään kerran isänikin oli mukana ja myi farkut jalastaan länsitavaraa janoaville paikallisille), mutta tuo pariskunta kävi myös paikallisissa huutokaupoissa Suomessa. Se oli heidän elämäntapansa. Erään kerran sitten rohkaisin mieleni ja pyysin päästä mukaan. Voin sanoa, että huutokauppailu oli oma maailmansa ja vei mukanaan!

Omat kokemukseni huutokaupoista ovat Keski-Suomesta, täällä Varsinais-Suomessa en ole niissä käynyt. Siksipä en voi antaa mitään yksityiskohtaisia vinkkejä, kuinka esimerkiksi suurten paikkakuntien huutokaupoissa toimitaan. Kerron ihan yleisesti kokemuksistani ja löydöistäni.

Huutokaupat, joissa olen käynyt, on pidetty tanssilavoilla, työväentaloilla ja isojen maalaistalojen navetoissa. Huutokaupat ovat selvästi paikallisia suurtapahtumia - oman kylän ukot ja akat tulevat tapaamaan tuttujaan ja juoruamaan kuulumisiaan. Joskus myös huutokaupanvetäjä voi olla syy paikalle saapumiseen: Eräs meklari oli paikallisten keskuudessa oikein kuuluisuus, sillä hän sätti ja haukkui naamapunaisena kaikkia ostajia eikä aluksi suostunut myymään mitään, koska hinnat olivat hänen mielestään liian halvat. Lopulta hän suuttui ja siirtyi mököttämään kahvioon puoleksi tunniksi. Kun hän tuli takaisin leppyneenä, hän saattoi myydä tavarat vieläkin halvemmalla! Erään kerran hän oli meuhkannut niin kovin, että oli saanut sydänkohtauksen! Ei ihme, että paikallisten mielestä ukon käytös kävi viihteestä...

Huutokauppoihin on tärkeää saapua ajoissa, ja kiertää tarkastemassa huudettavana oleva esineistö. Nimittäin jos huudat, niin myös maksat. Siksi kannattaa varmistua siitä, että esineet ovat ehjiä ja käyttökelpoisia - tai sitten jos aikoo ostaa sian säkissä, niin ei kannata maksaa liikaa! Tämän jälkeen kannattaa siirtyä istumaan mahdollisimman hyvälle paikalle, jotta näkee, mitä edessä tapahtuu. Jos aikoo huutaa jotakin, niin kannattaa varmistaa, että on näköyhteys meklariin. Sitten kuppi kahvia kätöseen ja jännittämään mitä tuleman pitää ;)

Pienten paikkakuntien huutokaupat ovat oikeasti paikkoja, joissa voi tehdä kohtuu halpoja löytöjä. Omat kokemukseni ovat varmasti liiankin positiivisia muutamien huippuedullisten aarteiden takia:


1. Rakas sohvani

Näkyvin huutokauppa ostokseni on tietysti kokopuinen kertaustyyliä oleva sohva, jonka ostin aikoinaan 250 eurolla. Huutotilanne oli ennen kaikkea huvittava: minulla oli tasan 300 euroa käytettävänä, enkä olisi voinut missään tapauksessa ylittää kyseistä budjettia. Huudon lähtösumma oli 200 euroa, jolla minä muuten aloitin. Meni jonkin aikaa, eikä kukaan meinannut korottaa. Meklari maanitteli ja maanitteli, ja lopulta joku korotti hiukan. Minä nostin 250 euroon. Ilmeisesti ylitoiveikas koiranpentu-ilmeeni teki vaikutuksen eikä kilpakumppanini enää korottanut. Niinpä sain sohvani :)

Sohvan etuja ovat upeat puuleikkaukset ja se, että sen sisällä on mummon mentävä kolo, jota käytämme liinavaatevarastona. Sen sijaan sohvan haittapuoli on se, että samettipinta kerää helposti pölyä ja vaatii viikottaista tai jopa tiheämpää imurointia. Joka tapauksessa olen yhä ikionnellinen sohvastani, en olisi voinut tildamaisempaa löytää mistään tavallisesta kaupasta! Mies ei tosin ollut kovin onnellinen sen jälkeen, kun oli kantanut täyspuisen sohvan neljänteen kerrokseen ja vasta siinä vaiheessa muistin sanoa, että kyllä sohva menee paloiksikin...



2. Kapioarkku :D

Toissakesäisellä huutokauppareissulla katseeni nauliutui ensi silmäyksellä erääseen vanhaan koristeelliseen puuarkkuun. No sehän oli sitten huudettava, ei hinnalla millä hyvänsä, vaan naisellisia apukeinoja käyttäen...

Eräs mies intoutui huutamaan arkkua itselleen, ja minun oli vedottava lopulta siihen, että juuri kihlautuneena tulevana morsiamena tarvitsen kapioarkun itselleni ;) Tämä herätti tietysti hilpeyttä meklarissa ja yleisössä. No, vastustajani luopui tarjouskilvasta, mutta luulen, ettei se ollut vetoomukseni ansiota, vaan lähinnä liian korkean tarjoukseni seurausta. Tämä arkku ei ole antiikkia ja maksoin siitä ihan liikaa (80 e). Lohduttaudun kuitenkin sillä, että välttämättä en kaupasta löytäisi samanlaista :)



3. Koristeellinen kukkapöytä

Todellinen huutomäihäni sattui aikoinaan tämän kauniin pikkupöydän suhteen. Oikeastaan postaus olisi pitänyt aloittaa tästä, sillä tämä oli ensimmäisiä huutojani ja on varmasti ollut osa syy huutokauppamaniaani ;)

Huutotilanne oli eräällä tapaa myös perinteinen Daavid vastaan Goljat -ottelu. Pienten paikkakuntien halpahintaiset huutokaupat ovat suurten huutokauppakamarihaukkojen temmellyskenttää. Sieltä nuo korppikotkat käyvät rohmuamassa tavaroita, joita he myyvät sitten moninkertaiseen hintaan suuremmilla paikkakunnilla.

Olin päättänyt, että tuon pikkupöydän huudan ihan varmasti. Siksi olinkin aivan äimän käkenä, kun meklari ei ollenkaan noteeraanut huutoani, vaan paukkautti nuijaa heti, kun eräs tällainen korppikotka oli tarjonnut pöydästä viisi euroa! Onneksi kansan syvissä riveissä kävi kuohahdus ja paikalliset aikaa kuluttamaan tulleet eläkeläiset nostivat kamalan metelin puolestani. Niinpä meklari kääntyi puoleeni ja kysyi paljonko tarjoan. Sanoin, että seitsemän euroa. Sitten tuo meklari kopautti nuijaa uudestaan eikä edes ottanut korppikotkan uutta tarjousta vastaan. Mummot kihertelivät partaansa - oli tullut nähtyä parempaa draamaa kuin Kaunarit!


4. Muuta

Olen hankkinut myös muutamia muita huonekaluja (kuten tuon yllä olevan kuvan tupakkapöydän) huutokapoista. Vaarana on vain se, että kun vauhtiin pääsee, niin ei osaa enää jarruttaa! Itsellänikin varastokopissa ainakin kaksi puutuolia (odottavat päällystämistä, joojoo...), Vanhemmillani on puolestaan käytössä eräs huutamani kiva valaisin mallia Stockmann vuonna papu. Kotimme on kuitenkin tällä hetkellä niin ahdas, ettei uusia hankintoja kannata tehdä. Haaveilen kyllä vanhasta valkoisesta talonpoikaishenkisestä astiakaapista, mutta se taitaa olla sitten kokonaan toisen postauksen aihe...

Jos joku kuitenkin tietää hyviä huutokauppapaikkoja täällä Varsinais-suomen tienoilla, niin otan vinkkejä vastaan! Tai ehkäpä voisin lähteä kanssasi sinne ensi kesänä (ei kerrota mun miehelle...) Kerro muutenkin kokemuksistasi huutokaupoista. Kiinnostavatko tällaiset sisustuspostaukset ylipäätään? Mistä aiheesta voisin tehdä seuraavan sisustuspostauksen?

15 kommenttia:

piparminttu kirjoitti...

Minä olen käynyt huutokaupassa kolme kertaa.

Näistä kahdella myytiin lakkautettujen koulujen jäämistöä. Kokemukset on olleet aivan loistavia! Tykkään huonekaluista ennen lastulevyä, mutta kuitenkin "modernilla" ilmeellä eli 50- ja 60-lukua. Ensimmäisestä huutokaupastani ostin vanhan työkalukaapin, ruokapöydän + neljä tuolia sekä ison mappihyllyn jossa aiemmin oli ollut liukuovet -näiden yhteishinta jäi alle viidenkymmenen euron. Toisella kertaa ostin työpöydän kympillä.

Aivan loistavia ostoja. Hiukan tarvitsisivat jo huoltoa, mutta kestävät käytössä vielä kuitenkin. Uutta pintaa kehiin, kunhan tässä jaksaa lakkapenseeliä alkaa heiluttamaan..

Sinulla on kyllä tosi hienoja löytöjä! Varsinkin tuo sohva.

Jana kirjoitti...

Todella kiinnostava postaus. Nautin muiden sisustuksien katselusta ja sen kehittymisestä lukemisesta. Myös edellinen postaus työasuistasi oli kiva lukea. Sinulla on todella hyvät periaatteet työpukeutumisen suhteen! =o)

Elisabet kirjoitti...

Tykkäsin todella tästä postauksestasi. Itse tykkään myös vanhoista huonekaluista. Ei ole vaan tullut vielä käytyä kertaakaan huutokaupoissa niitä katselemassa. Nyt tuli kyllä kiinnostusta lisää!

Minna kirjoitti...

Mielenkiintoisia postauksia niin tämä kuin edellinenkin, vaikka (tai ehkä juuri siksi että) itse en ole opettaja enkä koskaan käynyt huutokaupassa.

Louna kirjoitti...

Olipa mukava lukea postaustasi ja kuulla huonekalujesi tarina!

Itse pidän sisustuksen aikakerrostumista ja huonekalujen sekä tavaroiden tarinoista.
Hieman kammoksuttaakin välillä vierailla kodeissa, joista huomaa että koko kalusto (esimerkiksi olohuoneessa) on ostettu kerralla suurella rahalla ja juuri tätä asuntoa varten. Vaikka kokonaisuus olisikin harkittu ja esteettinen, tuntuu että kodikkuus ja se "jokin" usein puuttuu.

Mutta koti on erittäin henkilökohtainen juttu, jokainen sisustakoon siitä sellaisen että itse viihtyy. Yksi tykkää talonpoikaistyylistä, toinen viiskytluvusta, kolmas on tiukasti kiinni tässä ajassa ja neljättä vähät kiinnostaa miltä koti näyttää.

Sinun kotisi on kyllä kaunis, kadehdin erityisesti aiemmin esittelemiäsi Boknäsin kirjahyllyjä :)

Nanile kirjoitti...

Tosi kiva postaus. Olen käynyt kerran huutokaupassa, mutta haluan ehdottomasti mennä nyt aikuisena uudelleen.

Käytän nyt sumeilematta blogiasi hyväkseni kertoakseni, että omistan (tuossa vieressä nytkin) saman kaltaisen tyylihuonekalusohvan (+pöyä ja tuolit) joista haluaisin päästä eroon. Täällä kun monesti ihmiset ovat ihastelleet sohvaa. Saa siis olla yhteydessä jos jotakuta kiinnostaa.

En ole todennut pölyongelmaa, vaikka olen asunut yli 2 vuotta samettisohvan kanssa (enkä ole siivousfriikki). Ehkä pintäkäsittelyllä on tässä jokin rooli. Oma kalustoni on siis perintökaluja. Kannattaisi ehkä kysyä aiheesta tyylihuonekaluja myyvästä liikeestä, koska omani päin vastoin tuntuu hylkivän pölyä. Mummon mentävä kolo kuullostaa mahtavalta.

Turun Tilda kirjoitti...

Piparminttu: Onpas hyvänhintaisia löytäjä!

Meillä on kaksi roskalavalta pelastettua 50-luvun nojatuolia ja niissä on mielettömän hyvä istua! Kyllä täyspuiset huonekalut ovat jotain toista kuin nykyajan tilpehöörikalusteet. Vaikka ostimmekin häälahjarahoilla Ikeasta massiivipuisia kalusteita, niin niissäkin on maalipinta oudon ohut. Oma ideaalini olisikin yhdistellä eri vuosikymmenien huonekaluja sulassa sovussa :)

Jana: Kiva kuulla, ehkä siis kehittelen näitä lisää :)

Elisabeth: Kiva, jos sait inspiraatiota :)

Minna: Kiva kuulla :)

Louna: tiedän tuon tunteen! Minustakin on surullista vierailla asunnoissa, missä rahaa on pistetty tuulemaan, iso taulutelevisio ja muut hifi-laitteet ovat pääosassa. Henkilökohtaiset esineet, muistot tekevät sisustuksen! Voin ihastua hyvin monenlaiseen tyyliin, mutta niitä yhdistää aina "persoonallisuuden henki".

Nanile: Toivottavasti joku huomaa mainoksesi!

Kiitos vinkistä! Ehkäpä tosiaan noissa liikkeissä myydään jopa jotakin aineita, joilla pintaa voisi käsitellä. En tiedä oman sohvani laadusta sen enempää kuin että täyspuuta on. Samettejakin on varmasti monenlaatuista.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn edellisiin: kiva postaus, etenkin näin vanhojen huonekalujen rakastajalle. :)

Meillä on myös kaikki huonekalut "keräilty" mikä mistäkin, pääasiassa 50-luvun tyyliä. Sohva ja nojatuolit on päällystetty uudestaan, ja yhden peilipiirongin ja vaatekaapin olen omin käsin entisöinyt. Vanhoissa huonekaluissa parasta on nimenomaan se, että täyspuisina ne kestävät ja lisäksi ne saa kunnostettua entistä ehommiksi!

Uutta meillä on vain parisänkymme (vanhat sängyt on niin kapeita), Lundian kirjahyllyt ja Stokken ruokapöydän tuoli lapselle sekä yksi varataittopöytä Ikeasta eli ne, joissa funktionaalisuus ajaa muodon ohi.

Huutokaupoissa en ole kuitenkaan käynyt kuin pari kertaa, sillä omat löytöni olen tehnyt pääosin vanhojen tavaroiden kaupoista ja kirpputoreilta. Jotenkin kärsivällisyyteni ei riitä siihen, että ensin myydään ties mitä minua kiinnostamatonta ennenkuin päästään niihin "helmiin". Mutta pitäisi ehkä taas joskus kokeilla (minusta siis voisi saada sitä huutokauppaseuraa :) ). Kollega oli vähän aikaa sitten käynyt Raision Huhkotalolla huutokaupassa ja oli viehättynyt, ja muistaakseni Nummenmäellä (T-talolla???) on/oli joku legendaarinen huutokauppa/huutokaupanpitäjä.

-Annis-

Ilona kirjoitti...

Oletpa tehnyt hyviä edullisia löytöjä! Eikä se 80 euroa välttämättä kovin paha hinta ole ei-antiikistakaan - miten paljon tuollainen arkku voisikaan maksaa uutena ostettuna jossain sisustusliikkeessä? Varmasti paljon enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

mahtava postaus! pidin myös edellisestä koulupukeutumista käsittelevästä jutusta.

en ole ikinä ollut huutokaupassa, mutta haluaisin kyllä päästä! en vaan vieläkään ihan tajua miten siellä kuuluisi käyttäytyä.

sinulla on ihana tyyli niin pukeutumisessa kuin sisustuksessa. ja yhdyn aiempaan kommenttiin koskien boknäsejä. aah. ostitko ne muuten turun keskustan liikkeestä?

kiitos tästä arkea piristävästä blogista! toivon, että jaksat kirjoitella tänne usein. :)

Anonyymi kirjoitti...

ps. osaatko kertoa, mistä tietää missä ja milloin huutokauppoja järjestetään?

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tilda!
Halusin vain tulla kertomaan että nautin blogisi lukemisesta!
T:Uusi lukija

Turun Tilda kirjoitti...

Annis: Entisöinti on kyllä sellainen taito, jonka haluaisin opetella! Katselen syksyisin kaihoisin silmin noita kansalaisopistojen kursseja! Ehkäpä työ vaatii vähemmän voimia tulevina vuosina niin ehtii taas harrastaa kaikenlaista!

Ok, täytyy pitää silmät auki noiden kyseisten paikkojen suhteen ja infoilla sitten, jos tulee vastaan mielenkiintoiselta kuulostavia huutokauppailmoituksia!

Ilona: Niin, ei varmaankaan paha verrattuna kaupan hintoihin. Kyllähän tuollainen voi olla sadan euron pintaan putiikeiss. Ajattelin vain, että huutokaupoissa käyvät naureskelevat partaansa, jos kerron ostaneeni jotakin noin kalliilla ;)

anonyymi: kiva kuulla, että postaus kiinnosti :)Huutokaupoissa on omat käytäntönsä, mutta kyllä ne nopeasti tajuaa sitten kun on paikan päällä!En valitettavasti tiedä tämän seudun huutokaupoista mitään.
Kiitos palautteesta! tuollainen lämmittää kovasti. Välillä on vähän hassu olo, kun kirjoittelee ikään kuin seinille. Huomaa, että blogissa käy väkeä, mutta ei tiedä mitä ihmiset pitävät näistä jutuista. Siksi palautteesta saa voimaa ja vinkkejä suunnata postausten sisältöä oikeaan suuntaan. Tietysti kirjoitan ensisijaisesti siiä, mikä itseä kiinnostaa, mutta vinkeistä voi olla hyötyä inspiraation löytämisessä!

Boknäs-hyllyt on ostettu tosiaan Turusta. Olen ostanut niitä pätkän omilla tienesteillä, mutta toisen pätkän saimme häälahjaksi:)

anonyymi: Kiitos palautteesta kovasti. Mukavat kommentit antavat voimia jatkaa blogin pitämistä huonompinakin hetkinä. Saa myös antaa vinkkejä :)

Piaf kirjoitti...

Voi elämän kevät mitä löytöjä!

Ja tuo kaunis arkku ei missään nimessä ollut kallis, vaikka ei ollutkaan vanha. Ikeassakan kaikki massiivipuu maksaa huomattavasti enemmän, ilman koristeita.

Turun Tilda kirjoitti...

Piaf: Olen näistä kyllä kovin iloinen :) Tuo arkku ei varmaan kaan kuitenkaan ole massiivipuuta, aika ohutkuorinen. Mutta ei se mitään lastulevyä kuitenkaan ole ;)