maanantai 11. maaliskuuta 2013

Lokki katossa ja mummo räpissä

Maanantaista!

Koimme viikonloppuna pienen sisustuksellisen seikkailun.  Kuten olette ehkä havainneet, kotipesän pöyhiminen on minulle kohtuu rakas harrastus, vaikken mikään ultimate-virittelijä olekaan. Tykkään kuitenkin suunnitella kodin ulkoista olemusta ja yleensä tiedän ensi näkemältä, mitä kotiini haluan.

No, se ei tarkoita, että ideani toimisivat aina paikan päällä... Hiihtolomalla yllätimme itsemme varaamalla sohvapöydän Kodin Anttilasta. Sydämemme valittu oli tietenkin se kauan pohdittu Aspen sohvapöytä, jota esittelin teille täällä bloginkin puolella joulukuussa...Vähän pöydän mittasuhteet kyllä epäilyttivät, mutta tällä kertaa jouduimme tarjouksen pauloihin. Kodin Anttilassa oli helmikuussa kaikki huonekalut - 25 %, mikä sinetöi hairahduksen. Budjettimme ei olisi kyllä kestänytkään muiden kalliimpien vaihtoehtojen harkitsemista.

Viime perjantaina tuli sitten soitto, että pöytien toimitus viivästyisi juhannukseen - voi ei! Miehen ilmaistua harmituksensa puhelimeen myyjä ehdotti, josko haluaisimme mallikappaleen kotiin pienellä lisäalella. No toki! Pöydälle ei olisi jäänyt hintaa enää kuin 200 e. Kuulosti tosi kohtuulliselta.

Mutta ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa... Kuten monet teistä jo kommentoittekin, pöytä oli aivan liian suuri ja korkea antiikkisohvan tai edes toisen sohvamme eteen. Eihän sitä halunnut uskoa, kun halpa hinta sumensi kaiken arvointikyvyn... Siinä sitten mittailimme pöytää ja mietimme, mistä alkaisimme sahailla sitä  pienemmäksi - näitä maailman fiksuimpia ideoita ;)

Lopulta mies ehdotti, josko kokeiltaisiin tikulla jäätä ja soitimme liikkeeseen takaisin. Myyjä lupasi ottaa pöytämme poikkeuksellisesti takaisin. Niin ei olisi kuulema tehty, jos olisimme odottaneet sitä juhannuksena saapuvaa pöytää. Onni siis onnettomuudessa!

Palautimme pöydän seuraavana päivänä Kodin Anttilaan. Liikkeeseen oli ilmestynyt uusia kylttejä - lähestyvän muuton seurauksena kaikki huonekalut, valaisimet ja matot olivat 30 % alennuksessa (vink-vink vaan!). Ei olisi saanut pillastua, mutta kuinka ollakaan, mukaan lähti lintu lentävä...


Enpä tiedä, onko järkevää käyttää rahoja suomalaiseen muotoiluun (lue ylihintaiseen akryylilamppuun). Kaunis valo siitä joka tapauksessa tulee ja keittiön pöydän ääressä pystyy nyt jopa lukemaankin pimeään aikaan.

Vaikka rouhea industrial-tyyli viehättääkin ja tehdasvalaisin olikin vahva vaihtoehto keittiön valaisimeksi, pidän ihan mielettömästi Lokin keveydestä. Lisäksi se on tarpeeksi iso kohtuu massiivisen pöytämme ylle.

Hitti tai huti, en tiedä... Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itse olen kallistumassa onnistuneen hankinnan puolelle.

Näiden materialististen dilemmojen lopuksi hieman pehmeämpiä mummoarvoja. Seuraava on loistava esimerkki nykyvaikuttamisen keinoista. Ihan varmana rääkkään oppilaitani vielä tällä skipaleella :D

Mukavia mummohetkiä kaikille mummoilijoille!

2 kommenttia:

Mustat Ballerinat kirjoitti...

Ihania mummoja! Tuli kyllä aika haikea fiilis, kun molemmat isoäitini ovat nukkuneet pois jo vuosia sitten. Olin kummankin kanssa läheinen ja minun onkin ollut vaikea ymmärtää, kuinka joillekin (lähinnä teineille?) se sukulaisissa kyläily tuntuu olevan jokin pakollinen paha.

Saara kirjoitti...

Mä kyllä tykkään tuosta Lokista. :) Musta se on siis ihan hitti. Mutta siis mä taas olenkin suomalaisen muotoilun fani. ;)