maanantai 17. syyskuuta 2012

Startti

Muistatko, kun silloin joskus ihan ensimmäisenä kouluaamuna kipristeli mahan pohjassa. Pihlajat hehkuivat punaisina ja ilmassa oli hieman sumua. Äiti saattoi lapsosensa koulunpihalle ja jäi portille vilkuttamaan.

No, minun koulutieni alkoi vähän tähän malliin myös tänään. Tosin tämä lapsonen on jo päivää vaille 31-vuotias, mutta ilman mamman kyytiä kaupunkiin ja sen oikean yliopistorakennuksen luokse tuskin olisin löytänyt, ainakaan ajoissa ;)

En voi muuta todeta kuin, että onpa mukava taas olla opiskelija! Hihkuin muiden mukana innoissani, kun kuulin näidenkin opintojen oikeuttavan ateriatukeen. Kahvitaukoja on ihan joka mutkassa! Täähän on lomaa töistä (, vaikka siis hommiakin pääsee tekemään)! Ympärillä näkyi tänään vain iloisia naamoja; tuntuukin, että tällaisiin aikuiskoulutusopintoihin suhtaudutaan määrätietoisemmin ja kypsemmin kuin niihin nuoruuden opiskeluvuosiin. Sen saa kai aikaan kokemus työelämästä ja itse elämästä.

Opiskelijaporukkamme on kovin heterogeenista: valikoituneeseen porukkaan kuuluu sekä hyvin eri ikäisiä ihmisiä työuran varrelta että myös hyvin erilaisia opetusalan ammattilaisia aina alakoulusta yliopiston ja ammattikorkean puolelle. Ainoa ehkä hieman hämmästystäkin aiheuttanut homogeeninen piirre liittyy sukupuolijakaumaan - meitä on 39 naista ja YKSI mies! Mistähän moinen voisi kertoa?

Olen iloinen, että meitä on myös hyvin maantieteellisesti hajautunut porukka. Erityisen paljon opiskelijoita taitaa olla Pohjois-Suomesta ja Oulun korkeudelta, mutta myös muualta. Rakastan noiden pohjoisen ihmisten tapaa käyttää ihanasti koko murrerepertuaariaan. Se on mieletön rikkaus!

Yhden huomion tein myös keskisuomalaisesta tapakäyttäytymisestä, josta olen muuten joskus aiemminkin kirjoitellut. Körötellessäni linjuriautolla kohti vanhempiani huomioin, että ihan kaupunkialueellakin kaikki, myös murrosikäiset teinit, kiittivät ja moikkasivat bussikuskia jäädessään pois kydistä! Hurmaavaa! Tätä kohteliasta piirrettä kaipaisin myös turkulaiseen joukkoliikenteeseen ja vastarannan kiiskenä olen harjoitttanut tätä keskisuomalaista tapaa aina, kun itse matkustan yleisillä. Ilmeisen ärsyttävää turkulaisten mielestä...

No, opintotarinoita sitten taas joskus. Nyt lähden untenmaille, jotta heräisin hehkeänä 31-vuotispäivääni ;) Ehkäpä saan kakkuuni huomenna 31 kynttilää. En muista milloin olisin viimeksi juhlistanut synttäreitä lapsuudenkodissani. Aika ihanaa...

 Moikka!

10 kommenttia:

Wee Piglet kirjoitti...

Onnittelut sekä synttäreistä että opintojen aloittamisesta :)

Minä tässä toivon että saisin ensin tämän tavallisenkin tutkinnon valmiiksi, ennen kuin alan lisäopinnoista haaveilla :D
Opiskelu kyllä kiinnostaa ja innostaa,valitettavasti vain en ole koskaan oppinut hyviä opiskelutapoja ja ahkeruutta niin välillä on hieman tuskaista.

Ties vaikka kampusalueella sattumalta törmätään, vaikka ihan eri alaa opiskelenkin, jos oikein käsitit että täällä Jyväskylässä käyt nyt noita opintoja suorittamassa?

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... niin opintoihin kuin merkkipäiväänkin!

En ole aikoihin ehtinyt lukemaan, saati kommentoimaan, mutta toivon blogin jatkavan samalla, hyvällä linjalla. Blogisi yksi viehätys on juuri monipuoliset ja vaihtelevat jutut. Kirja-arvostelut ja kosmetiikkavinkit uppoavat aina, samoin minunkin vanhoja kotikulmia eli Turkua sivuavat jutut. Tyylisi on myös ihanan klassinen olematta kuitenkaan tätimäinen, vaatteitasi katselee ilokseen.

Kiitos Tilda kauniista blogistasi!

Annukka kirjoitti...

Voi hitsi miten kiva lukea tällaista! Olet vaikuttanut onnelliselta viime aikoina. Toivottavasti on totta. Ihanaa syntymäpäivää ja opiskelun iloa!

Anonyymi kirjoitti...

Hih, minä taas olen helsinkiläisenä ihaillut turkulaisten tapaa kiittää bussikuskia! Täällä pääkaupunkiseudullahan lähes kukaan ei kiitä, mutta kun köröttelen kohti saaristoa Turun liikennelaitoksen keltaisessa bussissa, melkein kaikki poisjäävät matkustajat huikkaavat kiitoksensa. Ehkä Turun sisälläkin "maalle" suuntaavat ovat niitä kohteliaimpia?

Onnea opintoihin!

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja lisäksi saat opiskelijakortin, jolla saa vr:n alennuksen! Kannattaa hakea sitä mahd. pian. Se oli kyllä huippua kun sen sai niistä erillisistä erityisopen opinnoista työnhessa Joensuussa.

Mä tykkäsin kans ihan älyttömästi opiskella uudelleen ja jossain muualla kuin Turun yliopistossa, sai vähän erilaista näkökulmaakin :)

t. Salla

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen syntynyt ja kotoisin Jyväskylästä ja tuo bussikuskin huomioiminen on kyllä ihana tapa! Sittemmin olen muuttanut Helsinkiin ja en tiedä mitä pitäisi tehdä :D Moikkaan kyllä aina sisään tullessa, mutta kuski ei yleensä vastaa tai edes katso silmiin. Pois lähtiessä taas kuski ei reagoi kiitokseen millään ja ympärillä olijat tuijottaa suurilla silmillä tuota maalaista joka ei osaa mukautua paikalliseen menoon. Sopivaksi olen siis kokenut että sisään tullessa moikkaan, ulos kävelen vaiteliaana :)

Harmi kyllä sinänsä.

Alma kirjoitti...

Voi miten suloinen postaus.:) Paljon onnea uudelle opiskelijalle ja vielä suuremmin huomisen johdosta!

Annu kirjoitti...

Paljon synttärionnea vähän myöhässä Tilduska ja postailehan ahkerasti opo-opinnoista! Tai saat sinä mulle joskus niistä muutakin kautta raportoida. Iloa Turun (ja Jyväskylän) syksyyn toivoo kittiläläistoverisi.

miss_marjorie kirjoitti...

Myöhästyneet synttärionnittelut!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea opiskeluun!! Ihailen kaikkia, jotka jaksavat jatko-opiskella vielä tutkinnon jälkeen.

Satunnainen lukija