tiistai 20. tammikuuta 2015

Porilainen farkkumekko

 Tiistaista!

On ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri juttu synnyttäneelle naiselle, kun huomaa vihdoin / taas mahtuvansa johonkin vähän slimmimpään ja ístuvampaan vaatekappaleeseen. Allekirjoittaneen kohdalla se tarkoittaa nyt esimerkiksi tällaista 70-luvun farkkumekkoa, jonka pelastin itselleni viime toukokuun lopulla Ihana Kirppiksen sulkemispäivänä. Olin tyhjentämässä omaa pöytääni, kun huomasin tämän lähes käyttämättömän mekon olevan myynnissä neljällä eurolla.


Mekon merkki on Mimika ja se on valmistettu missäpä muualla kuin Suomen Porissa :D Ja jälleen silmiin pisti ja sormiin tuntui paljon nykyisiä kankaita parempi materiaali. Kai siitä jotakin kertoo myös se, että klänningin voi pestä 60 asteessa...


Anekdoottina on pakko jatkaa vielä sovitusstooria: En tietenkään pystynyt sovittamaan mekkoa ostohetkellä, mutta toivoin että mahtuisin siihen sitten joskus. Mekko on kokoa 38, mutta sellaista menneen maailman kokoa. Tietysti kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen yritin ahtautua siihen, mutta takalisto eikä rynttäät kumpikaan mahtuneet sisään... Itkuhan siinä pääsi.


No, nyt kahdeksan kiloa hoikempana tekee ehkä vieläkin vähän tiukkaa tietyistä kriittisistä paikoista, mutta eikähän tästä hyvä kakku tule vielä kevään edetessä :)

Kakuista puheenollen... Eräs tämän kevättalven projekti minulla on opetella paremmaksi ruuanlaittajaksi. Olenkin ilmoittautunut kolmelle marttojen ruuanlaittokurssille. On kuulkaa ainakin motivaatio kohdillaan, kun miehen lisäksi ruokittavana on piakkoin yksi pieni suukin :)

Ps. Olisiko teillä kiinnostusta osallistua Kysy Tildalta postaukseen? Edellisestä sellaisesta on ilmeisesti kulunut jo kaksi vuotta.

Tämän postauksen kommenttilootaan voisi niitä esittää ja koostan niistä sitten postauksen. Eli kysy mitä vain, minä vastaan, jollei mene liian henkilökohtaiseksi :)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hei! Sukulaiseni oli 70-luvulla ompelijana Mimikassa. On tosi laadukkaita vaatteita ja farkkuja. Tämä on juuri niitä mekkoja, joita hän ompeli. Ihana löytö!

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Oma äitini on ollut ompelijana Reiman lisäksi tuolla Mimikassa. Jännää nähdä, että noita vaatteita on vielä säilynyt.

Tuulia kirjoitti...

Voi, minulla on ollut Mimikan puolihame, käytin sitä vuositolkulla. Kuluihan tuo jossakin vaiheessa, ja pois heitin. Mutta käyttökerroille ei paljoa maksua kertynyt. Hienon löydön olet tehnyt! Ja onneksi olkoon, mekko mahtuu!
Mukavaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Heh, kiva nähdä mekko käytössä. Mun pöydästä sen siis keväällä löysit. Mulle mekko tuli sukulaisilta, mutta ei vaan vakiintunut käyttöön. Olin yrittänyt löytää sille kotia kirppikseltä jo useampaan kertaan, onneksi nyt onnisti!
t. -mj-

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymit 1 ja 2: Hei! Kiva kuulla tällaisia tarinoita, kiitos siis teille sellaisten jakamisesta!

Tuulia: Kiva kuulla Tuulia, että kyseinen merkki on laadukas ja ollut muidenkin suosikki. Mukavaa viikkoa myös sinne! :)

MJ: Heh, olemme siis tavanneet! Hauskaa, että eksyit sattumoisin myös tänne blogiin. Kiitos vielä kaupoista. Mekko löysi varmasti hyvän kodin nyt :)