Tervehdys!
Ääk, julkaisin tämän postauksen vähän ennen aikojaan, kun mobiililla näpläsin, mutta nyt on lopullisesti valmis :)
Niinhän siinä kävi, että Se vanha vainooja palasi. Rintatulehdus nro 2 ei onneksi ollut yhtä pahansisuinen kuin edeltäjänsä, mutta kyllä Se silti veti sängyn pohjalla niin kehon kuin mielen. Lähinnä sitä mietti, että mitä tuli taas tehtyä väärin lukuisista imetysasialle uhratuista yrityksistä huolimatta ja kannattaako ylipäätään antaa antibiooteilla marinoitua äidinmaitoa lapselle. No, nyt äidin pahimmat väsymykset ja ärtymykset on ohitettu ja jaksanee jotakin sepustaa tänne blokiinkin.
En nyt ylipäätään jaksa vatvoa tuota imetysgatea täällä blogissa, mutta sen verran totean, että tietyllä tapaa vallalla oleva imetysfundamentalismi on alkanut pänniä. Onhan se hyvä, että lapsensa pystyy omalla maidollaan ruokkimaan, mutta kolikolla on toinenkin puoli - kyllä äidin täytyy voida myös hyvin. Jos imetys käy liian haasteelliseksi, niin ei sitä kannata hampaat irvessä harrastaa. Ylipäätään liika vertailu niin synnytyskokemuksissa, imetyskuvioissa tai missään on vähän vaarallista - se, mikä omalla kohdalla on toiminut tai ollut helppoa, ei välttämättä pidä paikkaansa jonkun toisen kohdalla.
Mutta vähän iloisimpiin tunnelmiin. Tässä taas viikon iloisia kuulumisia:
1.Ensimmäinen isänpäivä on vietetty! Juhlistimme tietysti vähän isiäkin, mutta myös Alvarilla oli lauantaina juhlapäivä - 2 kk tuli täyteen! Otimme sen kunniaksi muistoksi pieniä jalanjälkiä sekä nakupellekuvia taljan päällä. Kyllä vauvan kehitys on päätä huimaavaa. Tässä kuukauden sisällä ensimmäiset varovaiset hymyntapaiset naamanväännöt ovat muuttuneet Naantalin auringoiksi, melkeimpä nauruiksi ja viimeisimpänä kuvioon ovat tulleet selkeät jutustelut. Pikkumiehellä on kovasti asiaa. Hänellä on myös kaksi kaveria - lamppu ja hoitopöydän vierustalla oleva neuvolasta saatu hymynaama - se on kuulema hitti muutamassa muussakin vauvaperheessä ;)
2. Löysin tuleviin ristiäisiin mekon, jälleen kerran huutonetistä. Se oli aika mukavan hintainen uudenveroinen Nanso, 12 e ja kivan armelias vatsamakkaroille, mutta kuitenkin naisellinen ja juhlava. Siitä sitten kuvia myöhemmin :)
3. Jee! Huomenna mies vahtii poikaa, niin minä pääsen kollegoiden kanssa pikkujouluihin vaihtamaan vähän muitakin kuin imetykseen liittyviä ajatuksia.
4. Mitäs muuta... Päivittäisiä pieniä oloja ovat kauniisti kukkivat amaryllikset, kahvimukilliset kera suklaan pojan päiväunien aikaan sekä hoitotaakkaa mielettömästi avuliaisuudellaan helpottavat appivanhemmat. Tänään äitiliinikin saattoi ottaa päiväunet, kun anoppi valmisti ruuan ja appi vei pojan vaunulenkille. Otan avun vastaan kovin kiitollisin mielin :)
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
Ps. Laadin jälleen pienen kyselyn tuohon sivupalkkiin. Jos vain viitsitte, niin klikkailkaapa,mitä haluaisitte lukea tulevina kuukausina tästä blogista :)
8 kommenttia:
Oikeassa olet. Jaksamista vauvan kanssa!
Kivalta kuulostaa vauva-arki, vaikka vastoinkäymisiäkin on ainakin imetyksen suhteen. Tsemppiä jatkoonkin!!
Vakkari
Vastasin kyselyyn, mutta jostain syystä kaikki vastaukseni eivät rekisteröityneet. Ehkäpä valitsin liian monta vaihtoehtoa? :) Kaikki muu siis kiinnostaa, vain vauva-ajan hankinnat eivät välttämättä (eipä sekään haittaa jos sellaisia postauksia on).
Toimiikohan kysely? No toivoin sisustukseen, jouluun ja Turkuun liittyviä postauksia.
Olipa tosi kiva taas lukea kuulumisiasi laajalta skaalalta! :) Tosi ihanaa, että saat appivanhemmiltasi apua, se on kullanarvoista. - Lotta
Mihin päätökseen muuten olette päätyneet tuon sohvanne kanssa? Ainakin toistaiseksi se näyttää jääneen teille, vaikka kirjoititkin miehesi olleen häätämässä sitä pois pölyallergiaa aiheuttamasta.
Koska neuvolasta saa sen hymynaaman? Mieheni odotti löytävänsä sen äitiyspakkauksesta, mutta jäi harmistuneena kaapimaan pakkauksen pohjaa - voi ei, ei hymynaamaa! Nyt hän on kyselee aina neuvolassa käytyäni, että saiko sieltä mukaan hymynaaman? Juliste vaikuttaisi siis olevan tärkeä, jos ei pojalle niin ainakin isälle!
Asuvatko appivanhempasi samassa kaupungissa kuin te? Entä omat vanhempasi, asuvatko he kauempana? Omat vanhempani asuvat sen verran kaukana ja tulevat varmasti asumaankin, että heiltä tuskin tulemme saamaan lastenhoitoapua, mutta onneksi appivanhemmat ovat lähempänä ja muutaman vuoden päästä mahdollisesti jopa jos ei samassa niin ainakin naapurikunnassa. :)
- Pauliina
Olet ihan oikeassa! Kyllä Suomessa on vähän sellainen imetyspakkomeininki vallalla, mutta toisaalta imetämme aika lyhyen aikaa. Eli tarvittaisiinko sitten rutkasti enemmän ohjausta ja tukea; imetys kun ei aina ole ihanaa ja helppoa...! Tsemppiä sulle jatkoon, mitä ikinä imetyksen kanssa teetkin. Olen varma, että poikanne kasvaa rakastavassa kodissa ja voi hyvin, tissillä tai ilman ;)
Metsäntyttö: Kiitos tsempistä :)
Vakkari: Pääsääntöisesti ollaan reilusti plussalla. Kyllähän tätä pientä hartaudella odotettiin! :)
anonyymit 1 ja 2: Hmmm... Aika paljon vastauksia on kuitenkin rekisteröitynyt, mutta kyselyissä on ollut aiemminkin kyllä ongelmia. Mutta kiitos, että jätitte jälkenne kommentoimalla :)
Lotta: kiva kuulla :) Avuliaita isovanhempia ei pidä ottaa itsestään selvyytenä; ihana, että sellaisia löytyy :)
Pauliina: Toistaiseksi sohva jököttää tuossa. Mietin jälleen, että käyttäisinkö veronpalautukset sen kunnostamiseen, mutta tarvitsin kyllä rahaa tuplasti... Mies näyttää hetkellisesti unohtaneen vaatimuksensa, mutta kyllä jokin ratkaisu pitäisi tehdä...Pitäisköhän ottaa äidiltä autolainan lisäksi sohvalaita ;)
Hymynaaman saa sitten lastenneuvolasta; kerro tällaiset terveiset miehellesi! Meilläkin minun vanhempani asuvat kauempana Keski-Suomessa, mutta haikailu tännepäin on kova nyt ensimmäisen lastenlapsen synnyttyä... Appivanhemmat asuvat taas tässä samassa kunnassa. tsemppiä loppuraskuateen! Hienoa, että olette saaneet jo äitiyspakkauksenkin :)
Niina: Kiitos tsempistä! Onneksi imetys on rintatulehduksista huolimatta jo helpottunut; pieni mies tarttuu pääasiallisesti ihan omatoimisesti rintaan ja Tyksin imetyspolilla oin käyty. Kaiken lisäksi runsaasta maidontulosta on ollut se hyvä puoli, että kaveri tulee kylläseksi kertasyönnillä noin kymmenessä minuutissa! Äidin ei tarvitse siis kovin kauan kerraallaan kärvistellä;)
Mielestäni neuvoloissa voisi kyllä olla enemmän ohjausta imetyksen suhteen. Aika ylimalkaiseksi valmennus jäi.
Lähetä kommentti