Täytekakun markkinat

Joskus humanistikin voi saada yllättävän liittolaisen oman aineensa promoamiseen. Tällä kertaa se oli täytekakku -kunnon kermakakku tuoreilla mansikoilla. Sitä oli kiva lusikoida suuhun limsan ja kahvin kera.


Niinpä niin - pankkisektorilla on vielä varaa ja onneksi he myös tajuavat hyödyntää mahdollisuuden. Kiinnostus talousosaamiseen voi käynnistyä vaikka sillä hetkellä, kun lusikoi kesän ensimmäisiä mansikoita suuhunsa opettajanhuoneessa pankinjohtajan vieressä. Aikuiset huomioivat ja kyselevät kaikenlaista.


Ja miten minä sitten liityn kuvioon? No historianopettajat opettavat yleensä niitä talousasioita huolimatta siitä, että suurin osa ensin varmasti järkyttyy tajutessaan, että työllistyäkseen on luettava tosiaan ne kansantaloustieteen makrot ja mikrot. Harvalla se on oikeasti mielessä kun kulttuurihistoriaa helkkyy ja heläjää nuoren ylioppilaan korvissa. Yllättäen, vuosien myötä, nuo asiat voivat kääntyä kuitenkin kiinnostaviksi motivoiviksi haasteiksi. Haluaa oppia itsekin lisää.

Keitin sitten juhlakahvitusten toista pannullista ja hyrisin opettajanhuoneen keittokomerossa. Kasit olivat kuulema lopulta todenneet juhlakaluille, että menkää jo sinne opehuoneeseen kakkunne kimppuun. Ei jaksa kuunnella tuollaista hehkutusta! - ensi vuoden taloustaitokilpailun promoaminen oli siis jo alkanut. Kakunkiiltoiset kisailut odottanevat myös tulevaisuudessa...

Opettajanhuoneessa juhlakalut söivät jo toista jättimäistä palaa ja skoolasivat kahvikuppejaan. Ja kun pankin delegaatio oli poistunut ja ysien masut olivat vihdoin täynnä, minä vietin oman hetkeni kaakun ja Nordea-kahvin parissa ;)

Päivän työasu:

kakkuhame - H&M

jakku - Se sama katala pulju...

kengät -Vagabond

hiukset - kampaajalla tänään :D

Mukavuushakuista menoa ja eräs konstailematon puupenkki

Mukavuus on ollut viime päivinä kokoavana teemana päivän asuissani. Tänään päälle päätynyt yhdistelmä oli sentään sen verran siistikin, että sitä kehtasi jo kuvata.

Vilan Object-merkkinen lyhythihainen neulenuttu on aleostos viime kesältä. Olkavarsien muhvipuhvit eivät luo onneksi heiveröhartiaiselle jenkkifutaajavaikutelmaa ja tasapainottavat kropan yleisilmettä. Yleensä en pidä tällaisia perusvaatteita kroppani kannalta imartelevimpina. Rakastan silti Nudie-farkkujani, sillä ne istuvat päälle kuin toinen iho. Käytännöllistä käytännöllisenä päivänä. Stressiviikoilla en jotenkin edes osaa hienostella. Pynttäytyminen on kaiketi merkki rentoutumisesta? Yliopiston tenttiviikoillakin sitä piti mennä paikan päälle kaikkein kulahtaneimmassa hupparissa. Sen jälkeen saattoi vaihtaa fiinimmät iltavaatteet päälle ;)


En yleensä mesoa täällä blogissa ruokatottumuksistani, mutta nyt alan olla itsestäni hieman huolissani: Stresseillessäni olen vetänyt puolentoista viikon aikana kolme 200 gramman suklaalevyä, kilon vaahtokarkkeja sekä sipsi- ja irtokarkkipussin - kertoo jotakin yleisestä turhautumisesta, väsähtämisestä ja jopa agressiosta näin kouluvuoden viime metreillä. Koeviiikko on vasta alkamassa, joten tuskin saan herkutteluhanaa kiinni. On kyllä ihan ihme, jos muutoksia ei ala näkyä painossa. Ikää kun kertyy, niin tuskin se aineenvaihduntakaan pelaa enää samalla tavalla... Tässä siis syy, miksen koskaan tee terveysaiheisia postauksia saati ruokapostauksia - ne eivät yksinkertaisesti ole heiniäni!

Ehkä sisustus sentään on ;)

Esittelin aikoinani tekemiäni huutokauppalöytöjä. Niiden ohella huonekalumme ovat peräisin lähinnä mieheni papan jäämistöstä. Eräs parhaista papan aarteista on ikkunan alla majaileva konstailematon valkoinen puupenkki. Tai oikeastaan niitä on kaksi, toinenkin on ikkunan edessä muttei näy kameraan saakka. Nuo vuosikymmenten takaiset käsityöaarteet ovat erinomainen korvike ikkunalaudoille, joita uudessa asunnossamme ei ole. Kuukauden päästä sisustus menee kylläkin uusiksi, kun uusi sohvamme saapuu. Sitten meillä on ensimmäistä kertaa käytössä moderni käyttösohva, jossa ottaa nokkaunet, kestitä vieraita tai viettää leffatreffejä miehen kanssa :) Keski-ikäistymistä kai tämäkin :D

Mukavaa illanjatkoa! Ja pahoittelut, jos näissä postauksissa on ollut viime aikoina hieman alavireinen tunnelma. Oikeasti alan olla ihan innoissani pian koittavasta vapaudesta :)

Polka dots ja auringonpaistetta!

Iltaista!

Tämänaamuinen valkeni niin kauniin pirteänä, etten millään voinut keksiä tekosyitä olla jatkamatta 50-lukuviikkoani.

Kaivoin naftaliinista viiden vuoden takaisen lempparini eli mustavalkoisen pallohameen, joka taisi olla niitä ensimmäisiä korkeavyötäröisiä hameita, joita hankin. In Wearin t-paita on yhtä vanha ja säilyttänyt mallinsa erinomaisesti. Vero Modan pallokaulakoru ja Vagabondin herrainkengät viimeistelevät lookin.

Naapurin tulppaaniyllätykset ovat paljastuneet aniliinin punaisiksi. Pieniä kotipuutarhavirityksiä riittää myös vanhan singerin päällä. Ompelukoneen runko etsii yhä paikaansa sisätiloissa ja on siksi väliaikaissäilytyksessä partsilla. Pitäisiköhän se spreijata valkoiseksi vai mitä mieltä olette? Savunvärinen lasitasokin alkaa olla jo aikansa elänyt ja haaveilen jostakin rouheammasta puutasosta...

Tällaiset turinat tällä kertaa. Ehkäpä ne jatkuvat jo huomenna. Hyviä öitä kaikille :)

Sadepäivän iloja

Pari viime viikkoa on mennyt sumussa. Töitä on riittänyt kummasti, vaikkei kursseja ole ollut edes kovin montaa. No, se filosofia tietysti työllisti todella paljon. Lopulta annoin periksi ja pistin porukan itse opettamaan asioita luokalle. Oppiihan opettajakin asiat perinpohjaisesti vasta työelämässä, niin miksei opiskelijakin asiaa opettamalla?

Pienehkön koulun kunnia-asia on myös se (oletettavasti muuallakin?), että heikommillakin arvosanoilla sisääntulleet leivotaan kunnialla ylioppilaiksi. Kurssien uusijoita on jälleen siis riittänyt. Sekalaisen sälän korjaamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, ja kun tuo kaikki yhdistetään kouluvuoden lopun yleiseen kaaokseen, niin siinähän se jälleen on - open voimat alkavat hiipua.

Huomaan kaatuneeni useampana päivänä suoraan töiden jälkeen sohvan pohjalle ja nukkuneeni kolmen tunnin päikkäreitä. Aamuisin herään viiden jälkeen enkä saa enää unen päästä kiinni. Bloggaamiselle ei ole riittänyt lainkaan energiaa - anteeksi petokseni tuon keskeneräisen 50-luku viikon suhteen. Yritän saada sen kuitenkin toukokuun loppuun mennessä toteutettua. Ehkäpä asu per viikko ja hieman harkitumpana asukokonaisuuksina ;) Jos vaikka löytäisi muuttolaatikoiden pohjilta korutkin... Viimeisin viikko on mennyt oikeasti samassa lörppöpaidassa ilman meikkiä (en ole oikeastaan jaksanut meikata yli kuukauteen).

Maanantaina oli toinen hääpäivämme. Mies muisti minua ihanalla valkoisella kimpulla ja pullolla lempiarkihajuvettäni! Olen melkoisen jääräpää tuoksumieltymystäni suhteen, ja Burberryn London on säilynyt vuosikausia suosikkituoksunani. Pelkkä suihkaus sitä saa huuleni hymyyn :) Omalta kohdaltani hääpäivä kului yberpitkän opekokouksen merkeissä, ja olinkin illalla jälleen valmis kaatumaan sänkyyn. Enkä tietenkään ehtinyt hankkia miehelle mitään. Voi nolo...


Onneksi viikonloppu koittaa pian. Ehkäpä sitä ehtii sitten illallistamaan romanttisesti...

Onneksi hektisyyden keskellä koetaan myös niitä elämäniloja. Itselleni on ollut suuri juttu myötäelää abieni vaiheita. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, jotkin luokat voivat omalla innostuksellaan antaa opettajalle paljon. Omalta puoleltani yritän toki aina olla innostava opettaja, mutta kun omalle innostukselleen saa vastakaikua, niin se kantaa pidempään aikaa ja ruokkii taas omaa innostusta. Tänä vuonna myös työn hedelmät tuottivat konkreettisestikin erinomaisen tuloksen, ehkäpä parhaimman koskaan lyhyehkön opeurani aikana. Sitä on mukava fiilistellä sateisena harmaana päivänä. Ja odotella myös kesäkuun alussa koittavaa lomamatkaa Kreikan Pargaan. Aah, auringonpaiste ja ihana kreikkalainen ruoka - täältä tullaan!

Onko jollakulla muuten kyseisestä kohteesta kokemuksia?

Leffaillan mekko

Hei taas!

En ole varmaankaan ainut, jonka mielestä eilinen päivä oli ilmoiltaan ehdottomasti tämän kevään ihanin. Minä jatkoin kellohelmailuani teille jo entuudestaan tutun vanhan roosan värisen mekkosen kera. Höysteekseen se sai tällä kertaa kukikkaan nutun. Tammikuun alesta löydetty Your Facen laukku pääsi myöskin ulkoilutukseen.

Kuvat napsaistiin pikapikaa siskon parvekkeella ennen leffaanlähtöä. Jotenkin tuo systerin parvekestailaus istui myös asuni värimaailmaan, vaikkei se ollut mitenkään suunniteltu juttu.

Elokuvaelämys valikoitui tällä kertaa lähinnä sen mukaan, mitä tarjolla sattui olemaan. Olimme nimittäin saaneet mieheltäni joululahjaksi siskoslaatuaikapaketin, joka sisälsi nuo leffaliput, karkkirahaa ja vielä lahjakortit Heselle ;) Kevät sattui kuitenkin olemaan sen verran kiireinen meille molemmille, ettei aikaa meinannut löytä ennen kuin nyt, kun liput olikin jo pakko käyttää...
No, valikoimasta löytyi ainoastaan yksi molempien kiinnostuksen herättänyt vaihtoehto - Vettä elefanteille, joka kylläkään ei ollut saanut kovin hyviä arvosteluita. Viihteellisen vapaaillan kriteerit se kuitenkin täytti aivan hyvin - tuo Amerikan pulakauteen sijoitettu elokuva sisälsi jännittävän sirkusmaailmatarinan, joka sisälsi romantiikkaa, kauniita kasvoja ja pukuloistoa. Robert Pattinson ärsytti minua huomattavasti vähemmän kuin Twilight-yhteyksissään.


Nyt jatkan kokeiden korjaamista - sitä tässä keväänkorvalla vielä riittää. Täytyy sanoa, että ehkä ensimmäistä kertaa opetushistoriani aikana alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä touhua. Onneksi tämä touhu loppuu parin viikon kuluttua ja voin palata ikuisuusprojektini kimppuun, jonka toivon ja oletan kuitenkin valmistuvan viimeinkin kesän loppuun menessä. Sitten on aika arvioida, mitä jatkossa haluan tehdä, ja mikä ylipäätään on mahdollista :)

kuvat lainattu täältä

Klassinen kellohelma paahteisella kalliolla

Hei taas!

Fiftariviikon toinen asu on klassinen beige kellohelma yhdistettynä valkoiseen pyöreäkauluksiseen puseroon. Töissä sukkahousut olivat vielä jalassa, mutta kotiin tultuani potkaisin ne saman tien menemään. Kylläpä on lämmin päivä! Pitäisiköhän mennä tuonne kalliolle korjaamaan kokeitakin kera kaffemukin? Saisi hieman valkosille säärillekin valohoitoa...

Huomenna onkin tiedossa turkuilua ja leffailta kera siskon. Toivottavasti lämpimät kelit jatkuvat myös Aura-joen rannoilla :)


Päivän asu:

hame vyöllä - Vero Moda (talvella hankittu, uusi)

paita - H&M

nuttu - H&M

Fiftariviikon sinisävyinen avaus

Maanantaista!

Sainpas riuhtaistua itseni viimein toteuttamaan lupaamaani fiftariviikoa:) Teemaviikko ei välttämättä ole maailman ortodoksisinta 50-lukua, ja tyylistä enemmän kokemusta omaavat voisivat vaikka antaa vinkkejä, kuinka toteuttaa astetta autenttisemman fiftari-lookin. Luulisin, että ainakin Hopeapeili-blogin Elinalla riittää asiantuntemusta tällä sektorilla.

Tämänpäiväinen uustuotantokellohelma on melkoisen lyhyt, ja arvelenkin, että kyseinen mitta vakiintui lähempänä 60-lukua mutta ehkä kuitenkin jo 50-luvun puolella. Ballerinat ja patellavyö sopinevat aikakauden tyyliin.

Tietysti tyyliin istuisivat myös Iines-ankka korkkarit ja helminauha. Niitä en tähän hätään ehtinyt muutokuormien uumenista kaivella. Tämän tytön paras asuste taitaakin olla toukokuun vehreä nurmikko ;)

Lämmintä iltaa kaikille!

Lauantaipromenaadilla

Mies ahkeroi ensin perjantai-iltana kuvauskeikalla ja sitten lauantaipäivän omien opintojensa kimpussa. Kun sain hänet kotiin vihdoin lauantai-iltapäivällä, lähdimme pienelle viikonloppuiselle promenaadille uuden kotimme lähistölle. Tarkoitus oli suunnata kipsalle jäätelöostoksille, mutta juutuimme järkkäreinemme jo ihan lähiporttien kohdille. Ehkäpä seuraavat otokset kertovat syyn, että miksi ;)

Vanha sammaloitunut kaivo ja pikkuruinen silta olivat kuin muumilaaksossa. Vuosikymmenten takaiset puuhuvilat. Pohdin,kuka lienee minkin niistä rakennuttanut. Naulatehtailijan leskirouva vai perintörahoilla elellyt dekadentti runoilija?

Pellonsänki ja merenlahti läikehtivät kultaisina kello kuuden iltaauringossa. Mieleeni juolahti Eila Pienimäen ikivihreä "Luona vanhan veräjän".

Ehkäpä vanhan veräjän sijaan tällä paikkakunnalla on tapailtu luona modernin muuntajan ;)

Näihin kuviin ja sävelmiin, lauantai-illan huumaa!