Pienehkön koulun kunnia-asia on myös se (oletettavasti muuallakin?), että heikommillakin arvosanoilla sisääntulleet leivotaan kunnialla ylioppilaiksi. Kurssien uusijoita on jälleen siis riittänyt. Sekalaisen sälän korjaamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, ja kun tuo kaikki yhdistetään kouluvuoden lopun yleiseen kaaokseen, niin siinähän se jälleen on - open voimat alkavat hiipua.
Huomaan kaatuneeni useampana päivänä suoraan töiden jälkeen sohvan pohjalle ja nukkuneeni kolmen tunnin päikkäreitä. Aamuisin herään viiden jälkeen enkä saa enää unen päästä kiinni. Bloggaamiselle ei ole riittänyt lainkaan energiaa - anteeksi petokseni tuon keskeneräisen 50-luku viikon suhteen. Yritän saada sen kuitenkin toukokuun loppuun mennessä toteutettua. Ehkäpä asu per viikko ja hieman harkitumpana asukokonaisuuksina ;) Jos vaikka löytäisi muuttolaatikoiden pohjilta korutkin... Viimeisin viikko on mennyt oikeasti samassa lörppöpaidassa ilman meikkiä (en ole oikeastaan jaksanut meikata yli kuukauteen).
Maanantaina oli toinen hääpäivämme. Mies muisti minua ihanalla valkoisella kimpulla ja pullolla lempiarkihajuvettäni! Olen melkoisen jääräpää tuoksumieltymystäni suhteen, ja Burberryn London on säilynyt vuosikausia suosikkituoksunani. Pelkkä suihkaus sitä saa huuleni hymyyn :) Omalta kohdaltani hääpäivä kului yberpitkän opekokouksen merkeissä, ja olinkin illalla jälleen valmis kaatumaan sänkyyn. Enkä tietenkään ehtinyt hankkia miehelle mitään. Voi nolo...
Onneksi viikonloppu koittaa pian. Ehkäpä sitä ehtii sitten illallistamaan romanttisesti...Onneksi hektisyyden keskellä koetaan myös niitä elämäniloja. Itselleni on ollut suuri juttu myötäelää abieni vaiheita. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, jotkin luokat voivat omalla innostuksellaan antaa opettajalle paljon. Omalta puoleltani yritän toki aina olla innostava opettaja, mutta kun omalle innostukselleen saa vastakaikua, niin se kantaa pidempään aikaa ja ruokkii taas omaa innostusta. Tänä vuonna myös työn hedelmät tuottivat konkreettisestikin erinomaisen tuloksen, ehkäpä parhaimman koskaan lyhyehkön opeurani aikana. Sitä on mukava fiilistellä sateisena harmaana päivänä. Ja odotella myös kesäkuun alussa koittavaa lomamatkaa Kreikan Pargaan. Aah, auringonpaiste ja ihana kreikkalainen ruoka - täältä tullaan!
Onko jollakulla muuten kyseisestä kohteesta kokemuksia?
5 kommenttia:
En ole kai koskaan aiemmin kommentoinut, mutta tällä kertaa Parga pakotti. Lomailin siellä perheen kanssa vuosia sitten ja vaikka olenkin vieraillut sen jälkeen monissa ihanissa paikoissa, on Parga edelleen se kaikkien unelmien lomapaikka. Ihanaa tulevaa lomaa ja tsemppiä viimeisiin työrutistuksiin! :)
Älä vaan kanna blogista huonoa omaatuntoa, näin kesäloman kynnyksellä (tai no, ei viel ihan mutta haaveilla saa...) alkaa olla väsyksissä moni muukin.
Tosi kiva kuulla, että abisi ovat pärjänneet hienosti, ja edelleen, olet varmasti mahtava opettaja!
Mimu: Kiitos tosi paljon kokemuksen jakamisesta! (ja pahoittelut, että vastaus viivästyi). kuulostaa todella lupaavalta! Kannattaako Pargasta lähteä retkille johonkin suuntaan?
Tessa: Kiitos tsempistä! voimarutistukset itsekullekin :)
Itse kaupungissakin oli paljon näkemistä, mutta tehtiin muistaakseni ainakin yksi retki vanhalle linnoitukselle kaupungin ulkopuolelle pienellä turistijunalla. Linnoitukselta oli hienot näkymät, mutta siihen liittyvät tarinat ovat kyllä täysin unohtuneet. Nautitte varmasti Pargasta, niistä kauniista pienistä kaduista ja taloista ei voi olla pitämättä!
Tässä yksi filosofian opettajan blogi, jos on tarvetta opetukseen...
http://edmund.vuodatus.net/
Lähetä kommentti