Viimeisin tällainen johonkin historialliseen ajanjaksoon sidoksissa ollut lukukokemus oli ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat (Svinalängorna), joka voitti aikoinaan myös merkittävän ruotsalaisen August-kirjallisuuspalkinnon. Luin teoksen jo hiihtolomalla, mutta sairastuminen sotki aikeeni kertoa lukukokemuksestani myös täällä blogin puolella.
Sikalat kertoo nuoren suomalaistyttö Leenan kasvutarinan. Leenan perhe, kuten niin monet suomalaiset, olivat muutttaneet 60-luvun lopulla Ruotsiin paremman elämän toivossa. Tulevaisuus Ystadissa näytti valoisalta: oli vuokrattu kerrostaloasunto, jonka keittössä on paljon kaappeja, sekä kuumaa että kylmää vettä tulee hanasta, uudet muovimatot ja jopa sisävessa! Kaikki järjestyisi. Perheen isä vannotti lapsia valittamasta siitä lähtien mistään. Leena päätti mielessään pitää lupauksen.
Aluksi vanhemmat kävivät töissä ja kaikki sujui päällisin puolin hyvin; isä oli sorvarina paikallisessa tehtaassa ja äiti kävi siivoamassa hotelleja. Viikonloppuisin isä paistoi pannukakkuja. Lapset löysivät uusia ystäviä naapurinlapsista, jotka asuivat vastaavanlaisissa köyhille tarkoitetuissa vuokra-asunnoissa. He eivät tienneet, että sosiaaliviranomaiset nimittävät aluetta nimellä svinalängorna - sikalat - alemman sosiaaliluokan kasaantuneiden ongelmien takia.Vähitellen alkoi ilmaantua ongelmia: vanhempien kosteat illanistujaiset ystävien kanssa venyivät useiden päivien mittaisiksi, mistä seurasi, että työnteon sijaan vanhempien päivät kuluivat sängyn pohjalla humalassa tai krapulassa maaten. Leena löytää heidät usein jopa henkitoreissaan lian ja oksennuksen keskeltä. Kotiin Leena ei oikeastaan halunnutkaan mennä, vanhempien pahimmat ryyppäyskierteet 10-vuotias tyttö eleli ystäviensä luona yökylässä. Kun vanhemmat pääsivät taas kuiville, he lupasivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Pitkän aikaa pieni tyttö myös uskoi tämän toiveikkaana - kukapa ei haluaisi omista vanhemmistaan uskoa hyvää.
Leenan elämän kiinnekohdiksi nousivat koulunkäynti ja uimaharrastus. Kannustavien opettajien ja uimajoukkueen priimuksen asema antavat tytölle keinon selvitä elämän laskusuhdanteissa. Toisaalta koulumaailman kautta Leenalle selviää erinäisiä faktoja ruotsalaisen luokkayhteiskunnan todellisuudesta: vieraillessaan luokkatoverinsa syntymäpäivillä, jossa uiskenneltiin omassa uima-altaassa ja syödään kaiken maailman ihania herkkuja, hän ei voi mitään rintaan tulvahtavalle kateuden tunteelle. Sinänsä tasa-arvoisuuden mallimaassa, ruotsalaisessa kansankodissa, ihmiset elivät aivan erilaisissa todellisuuksissa:
Oli merkillistä asua Noidan ja Gorillan kanssa kun Melukylän lapset kävivät kaupungilla tivolissa.
Voisi sanoa, että Sikalat on hyvin yhteiskunnallinen, jopa poliittinen romaani. Se sen tarkoitus vamasti myös on ollut, sillä Alakoski on toiminut urallaan mm. Ruotsin vasemmistopuolueen entisen puheenjohtajan Gudrun Schymanin lehdistösihteerinä. Ja ajatuksia teos herätti ihan oikeasti - niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisessa mielessä. Mietin omaa taustaani ja lapsuuttani. Rehellisesti, käsi sydämellä voin sanoa, että olen syntynyt kultalusikka suussa. Lapsuuden perheessäni ei ole ollut alkoholismia ja muita pahoja ongelmia. Meillä oli varaa tehdä ulkomaanmatkoja ja saimme viikkorahaa. Saimme huomiota ja rakkautta vanhemmiltamme rajojen kera. Mistään ei ollut puutetta, vaikkemme toki ilmaiseksi kaikkea saaneetkaan. Yrittäjäperheen lapsena oppi arvostamaan työntekoa.
Ruotsissa on vakiintunut käyttöön termi klasresan, luokkaretki. Sillä tarkoitetaan mahdollisuutta kivuta yhteiskunnan hierarkiassa sosiaaliluokasta toiseen. Esimerkiksi kirjalija Susanna Alakoski on kertonut hänen kohdalla käyneen näin - svinalängornassa asuneen työläisperheen tyttärestä on tullut keskiluokkainen, akateemisen loppututkinnon suorittanut hyvällä tukholmalaisalueella asuva perheellinen nainen. Tällä Ruotsissa ollaan myös tietyssä mielessä ylpeilty, kansankodissa kuka tahansa voi kurkottaa korkealla, yhteiskunnan turvaverkko piti siitä huolen.
Mutta onko asia oikeasti näin? Kuinka helppoa on nousta yhteiskunnan hierarkiassa, jos lapsuuden lähtökohdat ovat heikot? Lukiessani opopääsykokeisiin olen törmännyt jälleen teorioihin siitä, kuinka koulutusjärjestelmä ja yhteiskunnan muut rakenteet itse asiassa suosivat eliitin tai yleensä ylempien yhteiskuntaluokkien vallassa pysymistä. Paremmin toimeentulevien ja akateemisesti koulutettujen perheiden lapsilla on paljon paremmat mahdollisuudet omaksua sellaiset koodit ja kieli, jota tarvitaan menestyäkseen elämässä. Koululaitoskin vaikuttaisi olevan olemassa uusintaakseen vain vanhoja valtarakenteita. Luokkaretki ei olekaan itsestään selvyys, vaan vaatii heikoista lähtökohdista tulevilta suurempaa ponnistusta kuin niiltä jotka saavat sosiaalista ( ja myös sitä taloudellista) pääomaa jo äidinmaidossa.
Mietinkin omaa asemaani opettajana. Vaikka haluaisinkin, osaanko silti kohdata oikein kaikenlaisia oppilaita ja oppijoita. Jos Pekka ei pysy luokassa paikallaan ja Liisa kyseenalaistaa kaiken, se voikin (murrosiän ja oppimisvaikeuksien ohella) kertoa hänen taustastaan ja siitä, ettei kyseinen nuori pysty ymmärtämään ylempien yhteiskuntaluokkien määritttelemän koulutyön merkitystä. Sillä ei ole tarttumapintaa hänen kokemushistoriassaan. Koko koulumaailma siis puhuu eri kieltä kuin hän ja siksi ne eivät koskaan kohtaa. Erilaisista lähtökohdista tulevana opettajana puhun minäkin todennäköisesti eri kieltä kuin kyseinen oppija. Ehkäpä tämän ristiriidan tiedostaminen on hyvä lähtökohta kehittymiselle opettajana.
Mutta takaisin Alakosken romaaniin. Sikalat on sävyltään sekoitus raadollisuutta, jopa inhorealismia, mutta toisaalta kirjan lapsen äänellä kerrottu kirja kuvastaa lasten uskomatonta optimismia ja sitkeyttä. Rakkautta janovalle lapselle voi riittää kannusteeksi yksi hänet huomioiva aikuinen tai mielekäs harrastus. Voi, kun vajavaisena ihmisenä ja huonoina päivinäkin jaksaisi muistaa tämän! Suosittelen siis lämpimästi Sikaloita luettavaksi - niin opettajille kuin muillekin.
Herättikö Sikalat sinussa ajatuksia? Oliko siitä tehty elokuva Sovinto näkemisen arvoinen?
Ps. pakko laittaa vielä tähän loppuun vielä kaksi ihan erilaista kappaletta, joita kuuntelin tätä postausta tehdessä (ja jotka jotenkin istuvat teemoiltaan tähän postaukseen)...
kuvalähteet: 1ja 2
