Tildan trendikummastukset

Parisen vuotta sitten kirjoittelin trendi-inhokeistani. Tällä kertaa mieleen ei pulpahdellut varsinaisia inhokkeja, mutta kummastelun aiheita sen sijaan löysin. Tiedän, että seuraavissa asiakohdissa olen varmasti täysin eri mieltä kuin osa lukijoistani, mutta saahan eri mieltä toki olla, vai mitä ;) Tässä hiukan pohdintojani:

1. Ylilyhyet minimekot

Olenko ainut, joka on lopen kyllästynyt minihame ja - mekkomuotiin? Tarkoitan minimuodilla sellaista reilusti puolen reiden yläpuolelle ulottuvaa mittaa, en esim. niin kutsuttua ladyminiä, jota itsekin harrastan. Okei, myönnän nyt heti alkuun, että osittain saatan olla vain ihan kateelllinen siitä, etteivät omat koipeni (ja varsinkaan reiteni) ole sellaiset nykytrendien mukaiset kilometrikoivet, jotka näyttäisivät hyviltä hameessa kuin hameessa. Siltikin uskaltaisin väittää, että jotain rajaa nykymuodilla voisi olla.

Käytän esimerkkinä asua kevään H&M-mallistosta. Mielestäni yllä oleva pikkumekko toimisi paljon paremmin, jos se ulottuisi hieman yli polveen. Silloin se olisi hienostunut 1940-lukulainen versio Jessica Rabbitista, vai mitä ;) Ylipäätään, eikö tyylineuvojien perusvinkki vielä muutamia vuosia sitten ollut, että jos jotakin paljastaa, niin sitten jotakin muuta peittää? Kun saksitaan molemmista päistä, niin lopputulos on halpa. Ennen vanhaan kankaan säästäminen taisi olla myös merkki lama-ajasta?

2. Imagolasit

Mielestäni silmälasit ovat ensisijaisesti lääkärin määräämä lääke, joita joidenkin on pakko käyttää päivittäin. Siksi en vain käsitä tätä trendiä. No, tämäkin jurputus johtuu pitkälti siitä, etten ole vieläkään päässyt sinuiksi uusien lasieni kanssa ja haluaisin niin mieluusti käyttää piilolinssejä kuten ennen! Mutta ainahan osia on haluttu vaihtaa puolin ja toisin - lyhythiuksinen haaveilee pitkistä ja suoratukkainen kiharista... Mutta kuitenkin, osaatko kuvitella, että kuulolaite tulisi muotiin?

3. Twilight-ilmiö

Tiedän, pian olen susien raadeltavana. Näin uutena vuotena ensimmäisen Twilight-leffani ja täytyy myöntää, että hieman ihmettelen kyseisten rainojen aiheuttamaa hysteriaa. Elämys oli kohdallani mitäänsanomaton. Aloitin tosin vasta kolmannesta osasta ja voi olla, että se oli huonompi kuin muut.

Leffassa on toki kaunis ja kalpea poika (näyttää mielestäni romantiikan ajan keuhkotautiselta runoilijalta), jolla on erittäin hyvät käytöstavat (Kaarina Suonperä kiittää!), mutta muuten vaikutelma oli muovinen. Todellista lihaa ja verta edusti lähinnä se ilman paitaa kulkenut susipoika.

Aika jännä juttu muuten, että noin selvää Bible Belt-pidättäytyvyysideologiaa edustava ilmiö saavuttaa suuren suosion myös sekularisoituneessa Euroopassa.

Tällaisia pohdin tällä kertaa. Heräsikö ajatuksia?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

kuva täältä

Kuinka olisin itse toiminut?

Meillä ihmisillä on erilaisia lahjoja ja tehtäviä. Minusta ei olisi ollut monikielitaitoiseksi luovijaksi kansainvälisen politiikan tai bisnesmaailman areenoilla. Eikä toisaalta hienoja teknisiä sovellutuksia kehittäväksi insinööriksi. Minä koen, että paikkani on pienemmissä ympyröissä, lähellä ihmistä.

Miksi halusin sitten nimenomaan historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi? Valintani ei ollut maailman pragmaattisin, sillä jonkin toisen aineen opettajana voisin työllistyä paremminkin. Olen kysynyt tuota kysymystä itseltäni useamman kerran eri elämänvaiheissa, ja joutunut toteamaan, että olen toivoton idealisti. Historian ja yhteiskuntaopin opettajana minulla on yksinkertaisesti mahdollisuus levittää koko maailma lasten ja nuorten silmien eteen. Vaikka 95 prosenttia opetuksesta menisi ohi korvien, niin se viisi prosenttia voi tarjota tärkeitä rakennuspalikoita tulevien kansalaisten maailmankuvalle ja rakentaa samalla pohjaa eettisille valinnoille ja toiminnalle.

Historianopettajalle eräs kiitollisimmista aiheista on tietysti natsi-Saksan historia holokausteineen. Varsinkin yläkouluikäiset pojat alkavat alkavat jo seitsemännellä luokalla kysellä, milloin kyseisiin aiheisiin päästään. Absoluutinen kauheus ja julmuus kammottaa ja kiehtoo ihmisiä. Ei kai muuten tehtäisi kauhuleffojakaan? Siksi opettajan haasteena on ylittää tuo "kauheusarvo" ja viedä pohdinta perimmäisten ihmisoikeuskysymysten äärelle.

"Vitun homo toi Hitler". "Hyi hitto, mikä hirviö". Tällaisiakin lausuntoja olen vuosien ehtinyt kuulla. Ruotsin sisäministeriön julkaisena "Kertokaa siitä lapsillenne"-materiaali tekee yleensä vaikutuksen murkkuun kuin murkkuun. Kansanmurha ja ihmisoikeusloukkaukset tuomitaan yleensä luokassa yhdestä suusta ja mahdolliset huomionhakuiset irvailijatkin hiljennetään. Kuitenkaan Saksan tapahtumat eivät olisi olleet mahdollisia ilman tavallisten kansalaisten panosta. Kaikki eivät toki osallistuneet esimerkiksi juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun, mutta entäpä hiljainen tuki? Myöntyminen ja sopeutuminen?

Tarkoituksenani ei ole tuomita Saksan kansaa, vaan herätellä nuoria pohtimaan ihmisluonteen valoja ja varjoja. Kuinka olisin itse toiminut, jos olisin syntynyt saksalaiseksi 1900-luvun alkupuolella? Jos meidän on vaikea puolustaa leikkipuistossa tai koulun pihalla sitä heikkoa ja sorrettua ja valitsemme vaikenemisen toiminnan sijaan, niin olisiko meistä ollut siihen 1930-luvun Saksassakaan?


Kuitenkin sellaisiakin ihmisiä löytyi. Hitlerin yleisesikuntaeversti Claus von Stauffenberg uskalsi suunnitella pommiattentaatin Hitlerin päämajaan, vaikka asetti samalla oman ja perheensä elämän vaakalaudalle. Nk . tunnustuskirkon jäsen, teologi Dietrich Bonhoeffer organisoi saksalaisen vastarintaliikeen toimintaa korkea-arvoisten saksalaisten upseerien kanssa. Nuori Sophie Scholl osallistui veljensä kanssa Valkoinen Ruusu-nimisen vastarintaliikkeen toimintaan. Jokainen heistä myös menetti henkensä eettisen vakaumuksensa puolesta.


Toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ei voi poistaa maailmanhistoriasta, mutta tulevaisuuden historia on vielä kirjoittamatta. Uuden paremman maailman rakentaminen alkaa omasta lähiympäristöstä. Tämä olkoon myös historianopetukseni perusprinsiippejä.

Muistamisen arvoista Vainojen uhrien muistopäivää kaikille!





Kuvalähteet: 1, 2, 3

Kumpi vai kampi?

Jos olisin rikas nainen, ostaisin kunnon laukun. Ennen kuin ässäarpa (, joita en koskaan muuten osta) suo minulle voiton, tyydyn haaveilemaan. Eli kauan.

Olin jo melko varma, että Minna Parikan Maxine on se valittuni. Nyt tuo veska on kuitenkin saanut varteenotettavan kilpailijan. Longchampin Gatsby on pitkästä aikaa muotokieleltään sellainen laukku, jonka voisin tuntea omakseni. Ripaus vanhanajan koululaukkumaisuutta erillisine olkahihnoineen vetoaa minuun. Mutta onhan tuo Parikan piparkakkureunakin hurmaava.

Kysymys kuuluukin: Kumpi on tildamaisempi? Kummankaan suosikkiväriä en ole vielä valinnut!

Ps. Tänään tuli täyteen sata rekisteröitynyttä lukijaa, hupsista! Nöyrä kiitos kaikille siitä, että jaksatte piristää minua kommentein. Tällä hetkellä mennään vähän hömpemmän voimin, mutta eiköhän niiden syvällisempien ajatelmien aikakin taas jossain vaiheessa koita :)

kuvalähteet: 1 ja 2

Himotuimmat

Mihin tahansa voi näköjään tulla himo. Minun "himotuimmat"-listani näyttä tällä hetkellä tältä:

1. Runebergin tortut.

Jos kotiin tuodaan kaksi, minä syön tietysti puolitoista!


2. Bodyt.

Seppälän raidallinen vai pinkki? Tietysti molemmat ;) Istuvat, ah niin sutjakasti kellohelman sisään! Ei muhkuroita tai ryttyjä... Tämä kömpelöinenkin on hetken sisäisesti ballerina ;)


3. Ikuisuusprojektini, jota olen edistänyt tässä kuussa jo kahdeksalla sivulla! Ongelmana on, että olen sitten ihan täpinöissäni, kun pitäisi rauhoittua yöpuulle... Seminaari on kolmisen viikon päästä ja toiveissa on vielä muutama sivu lisää hiomisen ja höyläämisen kera.


Millainen on sinun "himotuimmat"-listasi tässä kuussa?

Kerta kiellon päälle

Niin. On ehkä hölmöä ostaa keinonahkalaukku. Vielä hölmömpää se on, kun on ensin julistanut blogissaan siirtyvänsä pelkkien nahkalaukkujen käyttäjäksi.

Mutta entäs, jos alesta sattuu löytämään prikulleen kevättakkinsa värisen keinolaukun? Voisiko tämän nyt hyväksyä siksi mainituksi poikkeusretroiluksi? Sitä paitsi nuo kahvat saa veke... Kurinpalautus tapahtuu nyt ja heti - jatkan taas sen oikean nahkalaukun metsästämistä!