Taaperokuulumisia ja äidin samettinen Marimekko-ihanuus

Tiistaita!

Kerroin pari postausta sitten Alvarin lopettaneen äidinmaitoilun. Tarkoitukseni oli kertoa samalla, mitä muuta taaperopojallemme kuuluu, mutta imetyskuulumiset venyivät sen verran pitkäksi monologiksi, että juttua jäi näköjään toiseksekin postaukseksi ;)

Mitähän olen viimeksi kertonut taaperomme tekemisistä? Pari kuukautta pienen miehen elämässä on yllättävän pitkä aika ja paljon kaikenlaista sattuu tapahtuu. Listataanpa hieman:

1. Alvari on erittäin kova poika syömään - korostan vielä, että ERITTÄIN! Nirsoilua ei esiinny, ainoastaan väsymys ja omapäisyys, mitä tulee taitoihin saattavat häiritä ruokailuja. 

Poika haluaa tehdä kaiken itse. Mammalassa minimies oli tosiaan syönyt lusikalla jo useamman kuukauden, mutta äiti ei oikein uskonut tätä ensin! Minun kanssani mukit, lusikat ja puurot sitten lensivät helposti nurkkaan, ja se johtui todennäköisesti juuri turhautumisesta. Poika halusi syödä itse ja osoitti toiminnallaan, ettei äidin kannattanut liikaa ohjailla ruokailun kulkua.

Tietysti motoriset taidot olivat ensin hieman hakusessa, mikä puolestaan aiheutti sitä turhautumista. Joulunpyhien aikana poika kuitenkin otti huimia harppausaskelia ja syö nykyään puurot ja muut ruuat pääsääntoisesti itse. Puuroa miekkonen syö iltaisin enemmän kuin isänsä - usein menee sellainen kolme desiä. Pieni massu onkin kuin ilmapallo ja naureskelemme isänsä kanssa sitä, kuinka söpösti erään Lindexin inkkarikarhubodyn karhun naama pullistuu pojan masuhengittelyn myötä...

2. Sen taisin jo kertoa, että Alvari oppi viimein kävelemään hieman ennen joulua. Varovaisuudesta (kävelyn ihme koettiin 1 v 3 kk iässä) oli ilmeisesti se hyöty, että poika lähti melkein suorin jaloin kävelemään ja jäi sille tielleen. Kahden viikon perästä ei olisi ikinä arvannut, että hän on vielä muutama viikko takaperin konttaillut!

3. Itse veikkailin joskus aiemmin, että Alvari varmaan oppisi puhumaan ennen kävelyä kuten itse olin aikoinaan tehnyt (opin kävelemään vasta noin 1 1/2 vuotiaana). 

Noh, tähän päivään mennessä Alvarin sanavarasto on käsittänyt lähinnä äänteitä kuten täy, töi, koli-koli, ösh (yleisäänne; sopii vähän joka paikkaan) ja tietenkin kunnon päristykset autojen kohdalla! Hyvin nuoresta asti hän on reagoinut lisäksi kelloihin sanomalla tih, tih, tih (ilmeisesti tik-tak). Repertuaariin kuuluu vielä omanlaiset hokemat lintujen kohdalla kvaa-kvaa ja ko-ko sekä uusimpana se, että lampaita tervehditään tokaisten reippaasti bää! 

Itse taas hallitsin (lähteenä oma vauvakirjani) Alvarin ikäisenä jo sanat äitti, ititi, hauva (11 kk), kato (12 kk), kun osoitin jotain, kakka (13 kk) potalla istumisen jälkeen, tau (14kk) taulusta, kiija, kukka, anna ei, ota, (15 kk) ja nyt Alvarin iässä (16 kk) repertuaariin oli tullut vielä kakku ja kukko. No, äidin veikkailut eivät sitten ihan osuneet kohdilleen. Yksilöitähän me olemme!

4. Kuten joskus aikaisemmin mainitsin, Alvari sen sijaan on ollut erittäin kiinnostunut pienistä mikrotason ilmiöistä kuten listojen ruuvien nypläilystä. Viime aikoina hän on siirtynyt palapeleihin. Alvarin lempparipalapelit ovat yllä olevat Petits Tresorista ostettu Djecon eläinpalapeli ja lahjaksi saatu liikennepalapeli.

Veitikka osaa laittaa nykyään ihan itse palapelin palaset paikoilleen. Samaten hän tykkää rakennella erilaisista palikoista korkeita torneja isänsä kanssa, mutta jos torni jostain syystä hieman sortuu, iskee kiukku heti ja loputkin palaset lentävät kaaressa lattialle ja niitä on vielä saatava raivoisasti vähän levittää...Sen sijaan, jos jokin juttu onnistuu, kuten palapelin kokoaminen, poika taputtaa itselleen ja vaatii kaikkien muidnekin taputukset. Välillä hän käy oikein lyömässä muiden käsiä yhteen, jos suosionosoitukset eivät ole tarpeeksi raikuvat :D:D

5. Alvarin harrastuksiin kuuluu selvästi myös musiikki. Soiva lastenlaulukirja on ollut ehdoton ykkönen jo yli puolivuotta, ja viime aikoina hän vaatii, että leikkilauluihihn kuuluvat taputukset tulee asianmukaisesti tehtyä. Nyt pitäisi saada aikaiseksi sopivan muskarin löytäminen!

6. Vielä yksi ilmiö männä viikolta: yllätin Alvarin siivoamasta. Hän eteni riepu kourassa pitkin lattiaa ja hinkkasi. Omituista. Emme todellakaan ole mieheni kanssa mitään siisteyden jättiläisiä, mutta isovanhemmat saattavat olla ihan tyytyväisiä tämän geenin hyppäämisestä lapsenlapsensa hyväksi ;) Jo joo, vitsit vitsinä. Ehkä hän apinoi sitä, kun pyyhimme hänen syömispossuilujaan aina ruokailujen jälkeen.

No joo, tässä olivat tämän viikon Alvari-turinat. Oma lapsi on tietysti aina vanhemmalle jotakin ihmeellistä, että hänen tekemisiään haluaa laittaa ylös. Lupaan kuitenkin, etten vähään aikaa rasita teitä näillä höpinöillä :)

Sitten vähän äidin juttuihin:

Löysin jouluksi jotakin ihanaa: Marimekon samettisen unikkomekon 30 eurolla huutonetista.

Mekko on peräisin vuodelta 1969 ja ilmeisesti aikaisemmin täysipitkä, sillä sekä helmaa että hihoja on lyhennelty.

Mekossa on hauska laskettu 1920-luku henkinen helma ja irtonainen vyö. Tässä asussa vietin jouluaaton ja nyt myöhemmin eräät kahvikekkerit.

Tällaista tänään. Mukavaa päivänjatkoa!