torstai 28. kesäkuuta 2012

Naula kerrallaan

 Alussa oli lautakasa, lapio ja kuoppainen piha. Sitten tuli sade ja miehen ylityöt, joten eipä se  patioprojekti kovin nopeasti sitten alkukesästä edennytkään. Juhannuksen alla mies totesi, että nyt se laituri on tempaistava tai se ei valmistu koskaan. Vietimme siis kotijuhannuksen - mies ahersi ja minä huolsin...
Tällaisia maisemia on tuijoteltu viime viikot. Oikeastaan tuo kehikko on ollut todella hieno verrattuna alun myllättyyn kuopaiseen nurtsiin ja niihin lautakasoihin...

Juhannusaaton grillikemuja vietimme yläkerran parvekkeella. Tuli ihan Turku-vuodet mieleen!

Terassin väsääminen on ihan oikeasti todella hidasta puuhaa yksin. Miehellä meni lopullisessa projektissa kaksi ja puoli päivää. Välillä tuli sade ja homma keskeytyi. Eniten ongelmia aiheuttivat liian kauan kasassa maanneet (ja välillä kastuneet) laudat, jotka olivat kiertyneet hieman spiraalille. Yritäpä asentaa sellaisia tasaisin välein! Hitaudesta huolimatta jokainen lauta ja poraus vei lähemmäksi tavoitetta. Yläkerran parvekkeelta sai parhaimman käsityksen projektin etenemisestä!

 Pullero halusi hyväntahtoisena auttaa, mutta mitäpä hyötyä PEHMOlelusta on miesten töissä ;) Herra Råtastakaan ei ollut apua, sillä häntä kiinnosti lähinnä työmaalla lojunut sorkkarauta - ja tuskin remontti oli mielessä...





















Mutta sitten, jossakin vaiheessa oli viimeisen laudan ja naulan aika ... Ai että, ette arvaakaan, kuinka hyvältä ne ensimmäiset kahvit maistuivat omalla terassilla!

No, jos rehellisiä ollaan, ei se patio vieläkään ihan valmis ole. Olin ajatellut alun perin tehdä hienon koosteen projektistamme alusta loppuun asti kalusteineen kaikkineen. Mutta sitä olisi saanut odotella sitten vielä viikkotolkulla. Tällaisia me ollaan - se on valitettavasti totuus ;)

Ps. En ole ehtinyt viime päivinä bloggailemaan, kesäaikaan kun käy vieraita ja itse reissailee. En jää kuitenkaan millekään blogitauolle, mutta todennäköisesti en ehdi tulevina päivinäkään bloggailemaan yhtä paljon kuin parina edellisenä viikkona. Toivon mukavia kesäpäiviä kaikille - nautitaan tästä ihanasta vuodenajasta säistä huolimatta :)

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten ihana postaus, niin elämän makuinen :) Näin se menee, kun itse tehdään, eikä kaikkea osteta valmiina. Ja väliäkös sillä miten kauan projekti vie, vaan lopputulos on pääasia ja teidän terassi näyttää oikein hienolle :)

Kristiina K kirjoitti...

Meillä on sama projekti piakkoin edessä, kiva nähdä pationrakennuskuvia! Lopputulosta odotan innolla, tuota rakennusosuutta en niinkään.;)

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Kiitos palautteesta :) Ihana kuulla, että pienimuotoisesta arjesta kannattaa kirjoitella. Olen kyllä todella ylpeä miehestäni, hän on osoittautunut todella taitavaksi. Ei ole peukalo keskellä kämmentä :)

Kristiina K: Joku sanoi, että tärkeintä ei ole lopputulos vaan itse matka ;) No ei vaan, kyllä sitä kahvin siemailua varjon alta odotellaan jo kovasti :D

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Anonyymin tavoin minäkin kiittelen arkisista postauksista. Tästäkin tuli hyvä mieli. Samoin aiemmasta kirjoituksestasi, jossa kerroit tavastasi nauttia kahvit lähikalliolla. Palasin juuri Suomeen nauttimaan suvesta, joten taidanpa tehdä samoin! Kiitos myös arpajaisvoittokirjasta, joka odotti täällä. Todella ihana paketti! Kaunista kesälomaa.
Nimim. Kevät

heini kirjoitti...

Sorry, jos on asiaton kommentti, mutta miehesi näyttää tosi komealta! :)

Saara kirjoitti...

Hei. Haluan vain ilmoittautua lukijaksi. Oon jo jonkun aikaa seurannut mukavaa blogiasi. Opettajuus, Turku, tyyli, kaikki asioita jotka innostaa. :)

Tosin itse en ole vielä valmis opettaja, mutta auskultointi tehty kolme vuotta sitten, sen jälkeen ollu äitiyslomalla ym pientä. Gradun kun sais vielä tehtyä....

Turun Tilda kirjoitti...

kevät: Kiva juttu, että palkinto tuli perille oikealle omistajalle. Jännitin vähän sitä, koska laitoin nimesi paketin päälle, vaikket asukaan kyseisessä osoitteessa. Kiitos myös palautteesta! Ihanaa kuulla, että tavallisen ihmisen tavalliset elämänilot kiinnostavat. Blogit ovat nykyään täynnä materiahysteriaa ja haluan omalta osaltani tuoda esilel sen, että elämän todelliset ilot ovat niitä pieniä arkipäivän iloja, vaikka toki rakastan kaikkea naisten hömppää ja kaunista.

Heini: Hihi, täytyypä välittää terveiset tuolle verkkarikomistukselle ;)

Saara: Hei Saara ja tervetuloa joukkoon! Noista teemoista tulee varmasti kirjoiteltua jatkossakin. Tsemppiä graduntekoon! Kokemuksen rintaäänellä voin todeta, että paras gradu on valmis gradu :)