Tunnelmallinen iltahetki Adalmiinan Helmessä

Perjantaista!

Sain eilen pienen rauhoittavan tauon antoisasta ja tapahtumarikkaasta vauva-arjesta. Olin nimittäin saanut kutsun tulla sisustusliike Adalmiinan Helmen joulukauden avajaisiin tutustumaan putiikin uusimpaan valikoimaan ja nauttimaan pientä purtavaa kera kuohuvan. Avecikseni nappasin synttäripäiväänsä juhlivan siskon, joka ei ollut koskaan vieraillut kyseisessä putiikissa. Pikkupurtavien ehdoton helmi oli aurajuustomoussella ja hillolla kuorrutettu pipari, jonka päällä oli tuore viikuna. Nam!

Ilta alkoi Adalmiinan Helmen omistajan, Annarina Yöntilän, avajaissanoilla, joilla hän toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoili Adalmiinan Helmen tuotevalikoimasta ja sisustusfilosofiasta. Vuosien varrella Adalmiinan Helmen tuotevalikoima on kokenut suuriakin vaihteluita ja tällä hetkellä suunta on kohti entistä rouheampaa ja luonnonläheistä tyyliä. Aidot luonnonmateriaaliset tuotteet kuten Arte Puran pellavatekstiilit kuuluvat liikkeen nykyiseen kestovalikoimaan. Mielestäni tämän varsinaissuomalaisen sisustusyrityksen suunta on oikea. Kaiken maailman hörselöitä ei kannata valikoimaansa ottaa vaan luottaa laatuun ja muutamaan hyväksi todettuun merkkiin. Mukatanskalaista sekundasisustusroinaa löytyy nykyään jo huoltsikoiden valikoimastakin...

 Putiikin joulukoristeiden värimaailma vaihtelee tänä vuonna trendikkäästä mustavalkoisen ja harmaan sävyistä kupariin. Sisustusuutuuksiin kuuluivat Happy Lights-pallot, joista kukin voi noukkia kuin karkkikaupassa oman näköisensä satsin. Minäkin tietysti innostuin napsin satsin Alvarin tulevaan huoneeseen ;) Katsotaan sitten joskus, kuinka värimaailman hahmottaminen kävi näin summamutikassa ;) Parinkymmenen pallon valosarja maksoi vähän päälle kympin ja yksi pallo euron. tällä laskulogiikalla yhdelle valopallosarjalle tuli hintaa hieman yli 30 euroa. Valosarjoja tosin myytiin myös 35 ja 50 valon sarjoissa, jos haluaa sisustaa oikein ison tilan kyseisillä palloilla. Veikeä vaihtoehto oli myös sarjan jättipallot, joita myytiin muutamassa värisävyssä kattolampuiksi.

Meillähän on kotona muuten Stockmannilta hankittuja La Cace De Cousin Paul-valopalloja, joten nyt onkin kiva vertailla, kumpi sarja on kestävämpi.

 Adalmiinan Helmen joulukausi siis on jälleen startannut. Joulunavetta on auki 25.10.-22.12.2014 tiistaista perjantaihin klo 12-18 sekä lauantait ja sunnuntait 12-15.00. Isänpäivän ja itsenäisyyspäivän liike on kiinni. Adalmiinan Helmen löytää myös facebookista.

Tunnelmallisia hetkiä kaikille Adalmiinan Helmessä! :)

Pupulamppu ja sienipöytä?

Perjantaista!

Alvaria on muistettu monella tapaa viime viikkoina. Eräs muistajista on pojan joulukuussa 92-vuotta täyttävä isomummu, joka lahjoitti lastenlastenlapselleen sata euroa "vaaterahaa". Jotenkin kuitenkin vaatteiden ostaminen tuolla summalla tuntuu turhanpäiväiseltä ja liian väliaikaiselta. Toivoisin enemmin keksiväni jotakin muuta pikkupojalle sopivaa, mikä muistuttaisi häntä myös esiäidistään ;)

Tietysti rahan voisi tallettaa pojan tilille, mutta 18 vuodessa kyseinen summa kokisi sen verran inflaatiota, etten tiedä kannattaako se. Pähkäilin, mikä voisi olla tuolla summalla saatava sellainen asia, joka olisi sen verran iätön, että vielä 10 tai 18-vuotias siitä välittäisi. Oli muuten vaikea keksiä, enkä keksinytkään...

Sitten ajattelin, että ehkei nyt kannata ajatella noin kauaskantoisesti vaan ostaa jotakin ihan lähivuosiksi sopivaa, mutta kuitenkin erityistä. Olen haaveillut monissa blogeissa näkemästäni kanivalaisimesta, mutta se on tuntunut melko tyyriiltä hankinnalta. Ehkäpä isomummun rahalla voisikin hankkia tällaisen yön pimeiden tuntien lohdukkeen ja turvan pikkumiehelle? Mummun kani valaisisi huonetta ja karkottaisi pimeän yön möröt tiehensä!

Kanit näyttäisivät maksavan n. 60-70 euroa nettikaupasta riippuen, esim. Ombrellimossa 62 euroa. Lopuilla rahoilla voisin hankkia jo aiemmin mainitsemani sienijakkaran (äiti ei aiokaan luopua omastaan...), esimerkiksi Onnimannista. Sen hinta olisi 32 euroa.

Mitäs mieltä olette? Eiväthän nämä 15-vuotiaan jannun huonetta enää varmaan korista,  mutta pikkumiehen mieleen voisivatkin olla. Ehkä voitaisiin elää sen verran hetkessä! :)

Vai olisiko teillä muita hyviä ideoita 100 euron budjetille?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Haluaisitteko, että teen postauksen Alvarin muista lahjuksista?
Kanikuva haettu täältä ja sienijakkara täältä.

Suhteellisuusteoriointia

Tervehdys!

Viime aikoina elämän mittasuhteet ovat heittäneet häränpyllyä. Erityisesti tietysti ajan käsite on muuttunut. Siinä, missä ennen aikaa oli lukea aamulehti rauhassa tai kirjoitella blogipostauksia, yli päätänsä mittailla allekirjoittaneelle tyypillisen hitaasti maailmaa, on nyt keskiössä pieni suu vaatimuksineen ja siinä sivussa, vähän toisella kädellä, yritän hoitaa viittä arkiaskaretta yhtäaikaa. Kun pieni suu ilmoittaa omalla yksioikoisen räväkällä tavallaan, että nyt äiti voisi tsekata vaikka masun tai suolen tarpeet, niin ne viisi arkiaskaretta jäävät kesken. Toisaalta tuo lapsen kanssa olo on juuri sitä, mitä olen halunnut. Pieni vauva on vain hetken näin pieni; kohta se on jo suurempi. Elämä on ehkä enemmän kuin koskaan ennen tässä ja nyt. Hyvä niin!

Vielä muutama päivä sitten olin kuitenkin niin loppu jatkuvaan pullojen sterilointiputkeen ja maidon pumppailuun (en uskalla edelleenkään päästää lasta rinnalle kuin muutaman lyhyen hetken päivässä), että maailma alkoi näyttää jo aika mustalta. Itku tuli tosi pienestä. No sateista ja mustaahan siellä ulkona olikin, mutta muutaman asian loksahdettua paikoilleen, näen taas toivoa. Muun muassa tällaiset pikkuasiat ovat nostaneet minua mudista:

1. Ihana ystävä, joka hakee minulle Hesan Bebesistä kahdet Cake Lingerie-merkkiset liivit. Nuo painijaolkaimiset liivit tuntuivat ystäväni liivejä sovitettuani heti tarpeeksi tukeville näille jättimeloneilleni! Varmasti vinkkaamanne Bravadon liivitkin olisivat olleet tosi hyvät, mutta näitä toisia saatoin testata käytännössä...

2. Sen veripuklukuvion ja rintatulehduksen takia en ollut päässyt ihmisten ilmoille kahteen viikkoon. Ihanan mieheni ehdotuksesta pakkasimme Alvarin tykötarpeineen autoon ja kävimme markettiostoksilla sekä hakemassa Plantagenista syyskukkia. Miten tuollainen pieni ihmisten ilmoille tulo voi piristää niinkin paljon!

3. Tänään sain heitettyä käpristyneet kesäkukat veke ja laitettua kanervat paikoilleen. Miten tuollainen pikkusiivous etupihalla voikaan piristää henkisesti! Toki kirpsakalla ulkoilmallakin oli osuutensa. Todella voimaannnuttavaa!

4. Downton Abbey alkoi! Isä kokkasi ja huolehti bebestä, kun äiti töllötti töllöä!

5. Ehdin koneelle maksamaan laskut, hiphei! Tällaiset toimet kuuluvat kanssa niihin henkisiin nurkkien siistimisoperaatioihin.

6. Sain lähetteen Tyksin vasta-avatulle imetyspoliklinikalle. Aikakin on jo varattu! Ehkä rintaruokintamme pelastuu sittenkin :)

7. Vanha siistimpi toppatakki mahtui ylle! Melkein itkin onnesta, sillä aika moni muu vaate on tällä hetkellä jäähyllä...

8. Pyykkikone pyörii ja bebe nukkuu ulkona. Onnea on Avent-merkkiset itkuhälytin ja sähköinen rintapumppu. Helpottavat mamman elämää kovasti! 40 asteen kuumeessa totesin myös, ettei ihan kaikkea tarvitse ostaa käytettynä... .. varsinkin, jos elämänlaatu helpottuu hetkessä. ;)

Erilaisten mittasuhteiden muutoksista vielä. Tämän blogin funktio on ehkä tällä hetkellä vähän hakusessa. Aiemmin pääpaino on ollut sillä, että olen kertoillut omista kiinnostuksen kohteista, tyylistäni ja ammatillisista kysymyksistä. Olen ehkä ollut enemmän jonkinsortin "asiantuntija" tai "tyyliniekka", joka jakaa ideoita ja inspistä muille. Nyt lapsen saatuani ja tietysti jo odotusaikana blogini on alkanut muuttua sellaiseksi, että kyselen neuvoja enemmän muilta. Minulla ei ole vielä selkeää näkemystä, kokemusta tai asioita, joita suositella muille. En tiedä, miltä se tuntuu teistä lukijoista; onko se hyvä vai huono juttu?

Vuosikaudet olen esitellyt myös noita päivän asuja. No, suhteet ovat muuttuneet myös vartalossani aika tavoin. Kiloni eivät suinkaan jääneet täysin laitokselle vaan ylimääräistä on vielä varsinkin vyötärössä ja rinnuksessa. Näin ollen en mahdu moniinkaan suosikkivaatteisiini ja toisaalta itseäni suorastaan huvittaa, kun haaveilin raskausaikana pukeutuvani jälleen vintagevaatteisiin synnytettyäni.:D Enpä muistanut, että äitihän imettää jo monisssa vintagemekoissa ei ole sellaista pääntietä, että imettäminen onnistuisi kovin helposti.

Itseäni kilot eivät tällä hetkellä ihan hirveästi haittaa (paitsi viikonlopun mustalla hetkellä), sillä toivon niiden karisevan matkan varrella. Imetysmuotia voisin kyllä esitellä silloin tällöin, mutta totuus on se, ettei täällä kotona asuilla koreilla. Aamulla mulla oli esim. kiva imetysmekko päällä, mutta Alvari ehti kakata sille ;)Lisäksi tuo saatu rintatulehdus oli hyvä muistutus siitä, että terveys on tyyliä tärkeämpää.

Siispä, sana on vapaa. Mitä te ajattelette pohdinnoistani ja varsinkin, mitä te haluaisitte lukea blogistani. Toivoisin ihan oikeasti hieman vinkkejä jatkoa varten :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Ps. Kuvituksena kuvia Alvarin ensi vaunulenkiltä syyskuulta .)

Taisteluni - imetyskatkoon ajautunut

Tervehdys!

Tässä on ollut päiviä, jolloin olen meinannut heittää roskakoppaan tämän blogin, mutta on sinne meinannut mennä jotain muutakin - muun muassa se ylistetty rintaruokinta.

Olen sairastanut elämäni ensimmäisen rintatulehduksen. Aikamuodon kohdalla koputan puuta, sillä antibioottikuuri on puolessa välissä. Sahaava, paikoin 40 asteessa seilannut kuume on sentään laskenut ja järkyttävä 1/3 rintaa kokoinen tukos laskeutumaan päin. Labrakokeita vielä otetaan ja ilman avuliaita anoppeja, appiukkoa ja yöt töistä huolimatta vauvaa kärsivällisesti hoitanutta miestä tästä ei olisi tullut mitään. Koko tarina ei ole nimittäin se rintatulehdus vaan kamalimmat vivahteet (no lukijoiden kannalta kai mehukkaimmat) liittyvät tarinan sivujuonteisiin.

En nimittäin saanut tämän sairauden aluksi edes imettää vauvaa, mikä antibiootin ohella on se tärkein lääke vaivaan. Kävi nimittäin niin, että viime viikonlopulla huomasin yhtäkkiä, että Alvarin puklut eivät olleetkaan ihan normaalin värisiä vaan hieman oransseja ja vaaleanpunaisia. Luulin aluksi, että väri johtui eräästä vauvalle sopivasta apteekin käsikauppatavaratuotteesta, mutta illan mittään puklut muuttuivat yhä punaisemmiksi. Samaten uloste muuttui mustaksi.

Ei muuta kuin ensiapuun ja lastenpolille. Pikkuista tutkittiin ja tarkkailtiin, mutta kohonneita tulehdusarvoja ym muuta ei löytynyt. Ei siis pelättyä sisäistä verenvuotoa tai muuta oikeasti vaarallista. Se sijaan lääkäri kysyi, ovatko rinnanpääni olleet rikki. Ensin kielsin, sillä toisin kuin aiemmin, verta ei ollut näkynyt ulkoisesti. Sitten katsoin tarkemmin ja nänninpäissä näkyikin pienet käärmeenpiston näköiset punaiset ruvet. Lypsin testimaitoa, ja maidossa oli tosiaan verta, vaikkei sitä ulkoisesti huomannut. Maito oli ihan maidon väristä. Lääkäri totesikin, että nännit voivat mennä rikki toki sisäpuoleltakin tai maitotiehyeistä ja vauvan kovempi imuvoima saa verennousemaan suoraan vauvan nieluun ilman, että sitä havaitsee. Sain kahden päivän imetyskiellon ja olimme helpottuneita, kun Alvarilla oli kaikki hyvin. Tietysti juuri paremmin ja paremmin sujuneen imetyskulttuurin katkeaminen harmitti, mutta ei auttanut kuin siirtyä kiltisti vastikkeelle.  Pikkaisen tietysti tuntui siltä, että pitääkö tässä nyt koko ajan tulla uusia haasteita, juuri kun saa jonkin imetyshaasteen selätettyä ja voisi ottaa uusia askeleita. Mutta tässä ei ollut sitten vielä kaikki.

Seuraavana päivänä alkoi palella, ja keho tuntui yhtäkkiä älyttömän voimattomalta. Meillä oli ystäviä kylässä ja keskustelimme itse asiassa juuri rintatulehduksista. Kaverin lähipiirissä ja perheessä tapauksia ei ollut ja hän pohti, voiko tulehdus kovin helposti tulla. Sisko oli imettynyt kuulema joskus jopa pakkasessa. Minun puolella taas sekä äitini että anoppini olivat sairastaneet taudin ja varotelleet sen hirmuisuudesta. Olinkin yrittänyt suojata itseni viimalta ja kylmältä, koska oletin sen tulevan niin.

Minunpa tautini lähtikin liikkeelle ilmeisesti näistä aiemmista imetyshaasteista ja Alvarin imutuksella rikkkomasta rinnasta. Ihmettelenpä vaan sitä lääkärin kapeakatseisuutta Alvarin veripuklautusten suhteen. Olisiko voinut ehkä vihjaista ensikertalaista (tai ketä tahansa) äitiä rintatulehduksen vaarasta, jos rinnassa on sisäinen verenvuoto? Antaa jopa antibiootit etukäteen varalle? Eikö tullut mieleen vain eikö kuulunut omaan työkenttään. Pientä holismia toivoisin kuitenkin, kiitos!

No tässä sitä on sitten sairastettu yhtä ikävimmistä lapsivuodenajan taudeista ja monipuolistettu kuvaa naiseuden ulottuvuuksista, On se kumma miten paljon naisen keho saa  epämukavuutta kestää lisääntymishaluissaan: raskauspahoinvointia,loppuraskauden liitoskipuja -ja supistuksia. Synnyts onkin sitten oma lukunsa. Sitten imetys - ahnas pikkunälkä hyökkää villieläimen tavoin rintaan (niinkuin on tietysti tarkoitus) ja se sattuu...

Kuumehourailujen ja kipumeren pahimmilla hetkillä päätin siirtyä jo vastikkeeseen kokonaan. Eihän se lapsi kuitenkaan edes huolisi rintaa takaisin! Alvarin nänniin tarttuminenhan oli ollut muutenkin huonoa. Pikku hiljaa ote oli toki parantunut, painon nousu normalisoitunut ja pari päivää ennen edellä kerrottua episodia olin tilannut jopa imetysneuvoja kotiin monipuolistamaan imetysasentorepertuaariani. Olin mielestäni ponnistellut tämän imetysasian eteen ja saanut kuin saanutkin pidettyä poikani hengissä kuukauden verran omalla maidollani. Nyt sitten sairauden myötä oli pitänyt jo nöyrtyä ja antaa ensimmäisen kerran vastiketta. Turhauttavaa, niin turhauttavaa... Saisin tietysti vielä jonkin rintapaiseen tai muuta tämän seuraksena....

Jotenkin tästä suosta on kuitenkin noustu. Ensin ihana naapuri lainasi sähköpumpun. Sitten huippuappi haki kaupasta oman sähköpumpun. Pumppailin maitoa pois ja rinnanpää nousi mukavasti. Sitten, kun tarjosin rintaa Alvarille ensimmäisen kerran, hän kävi siihen muina miehinä kiinni. Hieman kyllä mietitytti, miten maito riittäisi... Pikkumies on nimitäin vetänyt vastiketta ihan järkyttäviä määriä ja muutenkin hän oli tässä viikon sisään tajunnut, että hei - maailmassahan on ruokaa niin paljon kuin haluaa syödä ;) Samaan aikaan sairastaessani, omat rintamaitomäärät romahtivat. Päätin kuitenkin, että ok - poika saa ensin rintaa ja ottakaan sitten loput vastikkeena vaikka loppu täysimetysajan. En mieti nyt asiaa enempää! Ja kas kummaa - viime yö meni kokonaan äidinmaidon voimin pientä iltatankkausta lukuunottamatta :)

Ehkä tästä vielä noustaan ja muutamille Huutonetin imetysvaateostoksellenikin tulee vielä käyttöä ;)

Mukavaa viikonloppua ja saa jakaa kommenttiboksiin omia kokemuksia rintatulehduksista tai imetyskatkoista!

Ps. Nyt ei ole kuvitusta postuakseen liittyen, mutta eh... mitä oikein laittaisin? Tissejä? :D

Erään aikakauden loppu :D

Terve!

Kuinka ottaa asiakaskunta viimeisellä aukioloviikolla haltuun? No, esim näin...

Pieni uhkailu auttaa ilmeisesti myös second hand-markkinoilla, vai?

Taidan olla aika VÄSYNYT, mutta repesin asialle aika pahasti. Pitäisköhän linkata Paskat kirpputorilöydöt-sivustolle :D