Onnellista kiirettä

Tänään kirjoitin viimeiset rivit graduun. Ensi sunnuntaina teen vielä korjauksia, mutta sitten se lähtee proffan arvioitavaksi.

Huomenna sitten alkaa taas työ, opettajana, uusien ja vanhojen haasteiden kera. Voi että, kuinka onnellinen olen!

Viimeisen neljän kuukauden prosessin aikaan olen huomannut, että kaipaan opettajan työtä. Olen aina välillä haaveillut tutkijankin hommasta, mutta voin todeta nyt, että en olisi silloin yhtä onnellinen. Kaipaan sosiaalisuutta, sitä innostunutta kipinää nuorten silmissä ja heissä näkyvää oivaltamisen iloa. Toisaalta en myöskään kestäisi yksin puurtamista kuusta toiseen ilman palautetta! Kaipaamani haasteet ovat kestoltaan lyhyempiä, sellaisia joissa voi sukeltaa johonkin teemaan hetkeksi ja sitten uudet haasteet jo odottavatkin. Toisaalta, onhan siinäkin ristinsä ja varsinkin tunnollisena ihmisenä helposti ahdistuu, kun työtä ei kiireessä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Se on silti (ainakin tänään siltä tuntuu) juuri sitä, mitä haluan.

Tässäpä oivallinen aamunavauskappale kaikkien hyödynnettäväksi. Sopii suositella, vaikka tukioppilaille!



Huomenna hame päällä töihin! Eiks jeh!

Eläytymistä

Tutkielmaani työstäessä olen kuunnellut runsaasti sortovuosien ja valkoisen, porvarillisen Suomen kontekstissa syntynyttä musiikkia tavoittaakseni tutkimani aikakauden hengen. En voi olla toteamatta, että mikään ei kyllä voita kauniisti esitettyä mies- ja myös naiskuorolaulua.

Kuoronjohtaja Heikki Klemetin mieskuoroteos "Oi, Suomi synnyinmaa" on kuuluisa muun muassa siitä, että sitä kokoonnuttiin esittämään Helsingin rautatieasemalle, kun diplomaattikunta lähti talvisodan edellä J.K. Paasikiven johdolla neuvottelemaan Neuvostoliiton esittämistä uhkavaatimuksista. Sitä on myös esitetty monien upseerien kuten kenraali Adolf Ehrnroothin hautajaisista.



"Vala" on tuttu monille suomalaisille asepalveluksen suorittaneille. Sen sanoitus kuvastaa hyvin sotien välisen Suomen retoriikkaa, jossa mies, kansalaisuus ja sotilaana toimiminen määrittyivät maskuliiniuuden eri puoliksi. Sama on kyllä havaittavissa "Oi, kallis Suomenmaa"-kappaleessakin.



Uuno Kailaan runoon "Suomalainen rukous" perustuva virsi "Siunaa ja varjele meitä" on puolestaan ehkä tunnetuimpia suomalaisia isänmaallis-uskonnollisia virsiä. Sen ensiesitys tapahtui vain muutamia päiviä ennen talvisodan alkua. Sodan aikana sen voi olettaa saaneen suuren merkityksen maanpuolustustahtoisuuden ylläpitäjänä.




P.J. Hannikaisen "Karjalaisten laulu" on karjalaisten maakuntalaulu, jota on varmasti esitetty karjalaisten laulujuhlilla vuosikymmeniä Karjalan menetyksen jälkeenkin.



Ps. kyllä niitä työasukuviakin tulee, kunhan jaksatte kärsivällisesti odottaa. Nyt minulla on oikeastaan vuorokausi aikaa jäljellä tämän työn kimpussa. On kyllä ihanaa, kun uurastus alkaa viimein olla ohi :) Enää puolitoista päivää nuhjuyöpaidassa ja verkkareissa :D

Kaksi kysymystä

Huomenisia!

Huh-huh! Lähes kaikki muu on gradun osalta tehty, mutta loppuluku pitäisi väsätä viikonlopun aikana. Siis sellainen 3-5 sivua tekstiä. Nyt menee kyllä sellaiseksi pinnistämiseksi että... koko ajan tuntuu, etten jaksaisi enää pätkääkään!

Ensi viikolla alkavatkin sitten taas työhaasteet. Enpä ehtinyt sittenkään lomailla ennen töiden alkua, vaan lomat jäivät tänä kesänä puoleentoista viikkoon. Ehkäpä sitä saa kuitenkin yliluonnollisia voimia tietäessään suuren, kivisen murikan irtoavan pian sydämeltä.


Olisikohan gradupalkinto sitten tämä? Tarvitsisin kipeästi kengät ystävieni puolentoista viikon päästä oleviin häihin... Ja mustien juhlakenkien vaje garderoopissani on huutava. Kauanko Parikan nettitilauksessa yleensä kestää? Vai pitäisikö sittenkin odottaa, että Starletteja on jossain vaiheessa saatavana mustana...

No, taidan kuitenkin vilkaista ensin, löytyykö Turusta mitään...

Päivän biisi on tänään vähän erilainen kuin pari päivää sitten. Eikös tuo nyt ole itsestään selvää, että laulaja on Teemu Brunila? Muistan hyvin ajan, kun kyseiseen artistiin saattoi törmätä Turun yliopiston pääkirjaston lukusalissa ;) Jotkut ovat katsokaas sekä varatuomareita että kansainvälisten hittibiisien tekijöitä...



Kuvat haettu Minna Parikan kotisivuilta.

Päivän sävel

Tällaisten sävelten tahdissa työn viimeistely sujuu tällä hetkellä. Eipä tähän ole paljon lisättävää. Isoisän muistolle!

Syntymäpäivämarakatti

Kolmekymmentä vuotta sitten syntyi pieni tyttö pikkuisessa keskisuomalaisessa paikallissairaalassa. Tämä siksi, että muualla isää ei olisi huolittu synnytykseen mukaan (Voi muuten aikoja, voi tapoja!). Maassa oli ollut tuona syyskuisena aamuna hieman kuuraa, ja sitä äiti oli rapsutellut kengänkärjellään - meno oli siis ollut varsin toisenlainen kuin pikkusiskon maailmaantulossa muutamia vuosia myöhemmin. Silloin haluttiin jo taksiin ja vauhdilla!

Myöhemmin, lapsen tultua maailmaan, sairaanhoitaja totesi tämän näyttävän hieman apinanpojalta - äiti närkästyi, hänenkö rakkaintaan tässä noin nimitellään!

- Mutta, sanoi sairaanhoitaja ja jatkoi, mikäpä olisi suloisempaa kuin pieni apinanpoika?

Niin, mikäpä...

Tänään (tai oikeastaan eilen) Turun vanha keskusta oli täynnä värikkäitä gerberoita ja lämpötila oli lähempänä kesäistä kuin talvista. Marakatti keikkui uusilla vintage-kengillään mukulakivillä ja teutaroi muutenkin humaltuneena onnellisesta vapaapäivästä.

Ihan tavoitteeseensa tämä apina ei päässyt, sillä valmis tutkinto oli siintänyt mielissä sinä mielettömimpänä 30-vee-palkintona, mutta oikein hyvä näinkin. Illallinen Roccassa, ihana Pentikin lyhty kukkakimpun korvikkeena, avaamaton Leonidas-rasia ja miehen väsäämä luksusaamupala antavat voimia viimeiseen rutistukseen... Voi tuota miestä..xxx

Jos on selvitty imukupista, niin kyllä sitten tästäkin! (Hiemanko mauton lopetus tälle postaukselle, mutta synttärisankarille se sallittakoon, jotta hän ehtii viihdyttämään illan vieraita ;))

Kuulemisiin!

terveisin Tilda ja 103 sivua. Enää puuttuu kirjallisuuskatsaus, loppuluku ja kaikkea muuta sälää. Mutta ei se mitään!