Nin ihanaa, kipeää, raskasta ... ja kaikkea uutta. Ihan menee pyörälle päästä!
Masuolennon ajanlaskussa tuli tänään tasan 30 viikkoa täyteen eli viimeiset kymmenen viikkoa pyörähtivät käyntiin.
Eikö näytä vielä isolta mahalta? No, katsotaas toisesta kuvakulmasta ;)
Tämä raskaus ei ole ollut tosiaankaan helppo, ja nyt alkoi vielä tämän mamman ansiotaival. Kuitenkin, kun jalassa on uudet järeät lääkinnälliset hoitosukat (113 e), niin askel on ainakin hetken kevyempi. Viikko kerrallaan mennään, sillä suonikohjut ovat jomotelleet varsinkin iltaisin melko ikävästi. Vaikken olekaan raskasta nostelutyötä tekevä lähihoitaja tai muu vastaava, pelkään, että luokan edessä seisomisen tai istumisenkin viimeistelevän vaivani aika nopeasti. Röllykät ovat lisääntyneet tasaisesti, vaikkei minun ole tarvinnut nostella (ihanan mieheni avuliaisuuden takia) Alvaria tai edes juosta hänen perässään ulkona viimeiseen kuukauteen.
Eniten jännittää kuitenkin Alvarin sopeutuminen hoitoon. Lomien vuoksi hoitopaikkaan tutustuminen tehtiin jo kesäkuussa. Silloin meni hyvin, mutta varsinaista pehmeää laskua ei voida tehdä kovin monen päivän verran, sillä hoitopaikka aukeaa vasta ensimmäisenä koulupäivänäni.
Toki jännittelen hieman luokan eteen astumistakin. Tuntuu niin hullulta, että kahden vuoden poissaolon aikana esimerkiksi yläkoulun piltit ovat isoja lukiolaisia! Pieni aika aikuisen elämässä, mutta mitä pienemmistä ihmisaluista on kyse, sitä suurempia tuonmittaisen ajanjakson aikana tapahtuvat muutokset ovat.
Toisaalta, onneksi on niin paljon ajateltavaa, ettei ehdi hirveästi esimerkiksi miettiä, tuleeko sieltä tällä kertaa perätilavauva. Mies on vahvasti sitä mieltä, että tällä kertaa minun leikataan, sillä Alvarin hetkellinen tajuttomuus säikäytti hänet. Itselläni ei ole vielä mitään mielipidettä, vaikka muistan paikalleen jämähtäneen ponnistusvaiheen olleenkin aika kauhea. Pohdin ja jännään synnytystä vasta sitten, kun synnytystapa-arviointi on tehty!
Sitä ennen keskityn pakon sanelemana tähän hetkeen ja katson vaihe kerrallaan, mitä tuleman pitää. Uusi, kierrätettty isoäidin takki päälle (kunhan kelit vain viilenisivät viitisen astetta... Sorry toiveeni sisäisen lämpöpatterin kantajana) ja kiinni arkeen.
Elokuun yhdestoista, olet tänäkin vuonna vedenjakanjana kesän ja syksyn välillä. Syyskesää parhaimmillaan.
Ja mikäpä kappale sopisikaan paremmin tähän loppuun kuin Suurlähettiläiden klassiko - tietysti Turusta sekin ;)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
3 kommenttia:
Tsemppiä töiden aloitukseen ja odotuksen loppuvaiheisiin - uskon, että kaikki sujuu hyvin.
Ja kyllä Alvarikin tottuu hoitoon vaikka saattaakin teille näyttää aluksi mieltään. Muistan, kun tytärtä kiikutin hoitoon ja siitä itkusta ei meinannut loppua tulla ja hoitotäti kehotti jäämään lähtiessä oven taakse kuuntelemaan. Ja niinhän siinä kävi, että saman tien, kun ovi sulkeutui, loppui itkukin;)
Ihanaa elokuuta, Tilda <3
Oioi, suloinen masu! <3 Jaksamisia viime metreille <3
Syksyä ja koulua on ilmassa ihan selvästi täälläkin! Se kutkuttava tunne, kun aloittaa uuden lukuvuoden jälleen. Jaksamista sulle kovasti - kyllä ne oppilaat ymmärtävät, jos et aivan hurjasti jaksa hyöriä entiseen malliin. Kuulostele oloasi ja lepäile, kun siltä tuntuu. Se on sulle sallittua. Onnekasta odotusta <3
Lähetä kommentti