sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa

Tervehdys ja hyvää elokuuta!

Saimme viime kesänä vihdoin kunnostettua etupihamme. En oikeastaan tiedä, voiko rivitaloasunnon yhteydessä puhua pihasta tai puutarhasta, mutta omalla kohdallani tuon pienenkin läntin suunnittelu ja hoitaminen on tuottanut suurta iloa.


Kivetetty etupiha on nyt helppohoitoinen ja erityistä iloa on tuottanut pienen perennapenkin suunnittelu. Olisin jo viime vuoden istutusten perusteella toivonut, että tänä kesänä olisin voinut jo postailla kukkaloistosta, mutta mitä vie - epävakaat talviset olosuhteet saivat aikaan sen, että kaikki istutuksemme kuolivat! Uusiksi menivät sekä varaston seinustan köynnös, kukkapenkin alppiruusu sekä sen ympärillä olevat monivuotiset perennat. Kuulemma näin oli käynyt erittäin monen pihan kohdalla - myös lapsuuden kodissani, jossa monet upeat vuosikymmenten takaiset kasvitkin olivat kuolleet.


Eipä sitten muuta kuin uusi yritys tänä vuonna! Minulla on ollut muutamia kestopäähänpinttymiä sen suhteen, mitä haluan pihalleni. Ihastuin jo vuosia sitten naapurillani olevaan korallikeijunkukkaan ja sitä saatiin mieheni kummivanhemmilta isot tupsut. Kyseinen maatiaiskasvi olikin ainut, joka talvehti ja ilahdutti meitä kukkaloistollaan koko kesäkuun. Valitettavasti tästä ei tullut napattua kuitenkaan kuvia.

Katseenvangitsijaksi hankimme nyt sitten kuluneen kesän alussa atsalean, jonka pitäisi pärjätä varsinaista rodoa paremmin (koska se pudottaa talveksi lehdet). Korallin värisen atsalen ympärille istutimme happamassa maassa viihtyviä aluskasveja, mutta laidoilla olisi tilaa vielä muutamalle uutuudelle. Korallikeijuista toiseen suuntaan, kapeaan tuijien varjostamaan kohtaan siirsin suikeroalpia, jonka pitäisi menestyä paikassa kuin paikassa. Se on ihanan pirteän keltainen näin loppukesästä.

Oikeastaan mietintämyssyssä onkin tällä hetkellä muutama loppukesästä kukoistava korkeampi perenna, joiksi kaavailen tällä hetkellä jotain keltaista nauhusta sekä mahdollisesti syysleimua; molemmat kun vissiin pärjäilevät hieman varjaisamman paikan kasveinakin.



Varaston seinustalla puoletaan viimevuotinen kärhöviritys vaihtui japaninlaikkukönnökseen. Tämä muutos tehtiin ihan vain siksi, että kyseinen kasvi on pärjännyt erinomaisesti myös muutamalla naapurilla emmekä yksinkertaisesti jaksa testailla turhaan useampia muita lajeja. Saipa köynnös kaverikseen myös uuden huvittavan patsaan (oikeasti olen pitänyt patsaita kohtuu mauttomina juttuina, mutta yllätys, yllätys - nyt meillä on niitä jo kaksi) - nimittäin pienen pöllön :)

 

Alvarin iloksi pihalta löytyy myös muita lapsekkaita yksityiskohtia. Kolmisen vuotta vanha pupulämpömittari oli pidemmän aikaa poissa ikkunasta, mutta nyt se loikki takaisin pojan aamupuurohetkiä hauskuuttamaan :) Lentopörriäinen taas kertoo nopealla vilkaisulla sään tuulisuuden. Viime vuonan kotiutunutta possuherraa Alvari onkin syöttänyt ja juottanut koko pitkän talven :D


Pihan tämänvuotisten ruukku- ja amppelikukkien värimaailma on ollut perusvärisen raikas: sinistä, punaista ja keltaista.


Keskeneräistä siis on, mutta sellaista pihan laittaminen taitaa ollakin ja aina. Ei kai se muuten niin kiehtovaa olisikaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ps. Perennavinkkejä saa antaa lisää!!! Helppohoitoisia puolivarjossa viihtyviä (mieluiten loppukesästä kukkivia) kasveja on siis haussa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun ehdoton suosikki Syyshortensia, niitä saa erikorkuisina. Ja on myös happaman maan kasvi.

Anonyymi kirjoitti...

Erilaiset kuunliljat ovat helppohoitoisia ja tekevät peittävän kasvuston nopeasti. Kukkivatkin, vaikka melko vaatimattomasti.

-Malla

Lotta kirjoitti...

Ehdoton komppaus kuunliljoille täältäkin! :) Muotoja ja värejä niissä on, mistä valita - voi laittaa useampaakin sorttia. On edullinen, kestävä ja hyvin leviävä.

Kikka kirjoitti...

Kuunliljoissa on mistä valita kyllä! Lehdet ovat kauniit, ja jos kukkii runsaasti niin kukkakin on upea.
Minulle syysleimu oli ainoa "must" kun perennapenkkiäni keväällä laittelin. Sitä oli mummolassa ja se oli ihana. Myös akileijat ovat klassikkoja ja hyvin kauniita. Jalopähkämö yllätti minut kauniilla kukillaan tänä kesänä. Se kasvaa meidän mökillä varjossa, mutta kotona auringossa, ja menestyy molemmissa - auringossa toki kukinta runsaampi. Angervoja on valtavasti erilaisia, niistä varmasti löytyy joku sopiva.

Kannattakin ehkä ottaa kriteereiksi varjoisan kasvupaikan lisäksi korkeus ja toivotut värisävyt, niin vaihtoehtojen määrä supistuu. :)