Raskausaikana on tullut koettua monenlaisia mielihaluja. Odotuksen alussa jäin koukkuun Hesen kanakeisarihampurilaisiin, ja vähän myöhemmin olen dippaillut maustettuun kermaviiliin raakoja kukkakaalin paloja ;) Uusin himotus iski kuitenkin kultuurin puolelle. Tuli olo, että nyt olisi päästävä kesäteatteriin!
Muistin samantien hieman tauolle jääneen mahdollisuuteni tehdä blogiyhteistyötä Turun Kaupunginteatterin kanssa. Omiin kesäteatterimieltymyksiini istuu parhaiten joko klassikkonäytelmät tai sitten hyvin tehdyt komediat. Molempien osalta kotimaisuus on plusssaa. Siksipä Emma Teatterin tämän kesän hittinäytelmä Linnan juhlat vaikutti mielentilaani juuri sopivalta - hersyvä komedia suomalaisen kulttuurin eräästä keskeisestä kulminoitumispisteestä.
Linnan juhlat on tosiaan komedia Suomen tasavallan presidentin vuotuisesta itsenäisyyspäivän vastaanotosta. Näytelmä valottaa tapahtumia siihen eri tavoin osallistuvien ja vaikuttavien tahojen kautta. Ääneen pääsevät niin virkaatekevä presidentti, juhlia järjestävät ja koossa pitävät raudanlujat ammattilaiset kuin juhliin kutsutut vieraat sekä niitä kuokkimaan yrittävät. Näytelmä etenee illan tapahtumien mukaisesti, mutta väliin mahtuu temaattisia esittelyjä Linnan juhlien eri osa-alueista.
Ehkä huikeinta näytelmässä oli se, että näytelmän roolitus hoitui pääasiassa neljän näyttelijän voimin. Rooleissa esiintyivät Kaarinan oma poika Miska Kaukonen, Linda Wiklund, Juha-Pekka Mikkola sekä Kumman kaa-sarjasta tuttu Minna Koskela.
Jokaisen roolituksiin kuului sekä hyvin että erittäin toimivia hyvin hahmoja. Omia suosikkejani olivat ehkä Juha-Pekka Mikkolan Jaajo- ja Jorma Uotinen-imitaatiot sekä Miska Kaukosen Michael Monroesta, Teri Niitistä (?) sekä Sofi Oksasesta luomat hahmot. Myös Linda Wiklundin Jenni Haukio oli erinomainen. Minna Koskela oli taisaisen hyvä, mutta niin tuttu hahmo Kumman Kaa-sarjasta, että ajatukset kääntyivät siihen väkisinkin.
Joka tapauksessa näytelmä on hatun noston arvoinen jokaiselle näyttelijälle. En tiedä, kuinka hyvin ammattinäyttelijän on osattava imitaatiota, mutta sitä oli tunnistettavin määrin mukana, kun kyse oli tuikitutuista ikonisista hahmoista. Paikoin toimivimpia kohtauksia olivat kuitenkin ne, joissa esiintyivät ns. julkisuudelta tuntemattomat tavikset. Näihin kohtauksiin oli saatu tiivistettyä jotakin olennaista suomalaisesta kulttuurista. Luulenkin, että ulkomaisia kesävieraita ei välttämättä kannata viedä katsomaan Linnan juhlia. Siinä esiintyvä huumori on nimittäin jotakin niin perisuomalaista, ettei se avaudu muiden kulttuurien edustajille.
Historia-alan ihmisenä nautin itse eniten ehkä niistä kohtauksista, joihin oli piilotettu vitsikkäitä viittauksia Linnan juhlien menneisyyteen. Esimerkiksi menneiden vuosikymmenten tyylien sekä muotitanssien esittelyt sekä hupaisa veteraanien kahvitus olivat omia suosikkejani. Näitä olisin toivonut näytelmään vähän lisääkin, mutta toisaalta monet ylihistorialliset, ajattomat Linnan juhla- kliseet toimivat oikein hyvin.
Jos siis kaipaat takuuvarmaa, mieltä keventävää viihdettä, niin suosittelen lämmöllä iltaista piipahdusta Naantalin Kailon saarelle! Emma Teatterin esitykset jatkuvat vielä 19.8. saakka.
Vaan mitäs mieltä olette, onko suomalaiselle suurempi haave päästä linnanjuhliin kuin voittaa lottovoitto?
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
Postauksen kuvat on lainattu luvalla Turun Kaupunginteatterin pressikuvapankista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti