tiistai 26. tammikuuta 2016

NOSHin viemää (ja muita tarinoita trikoosta)

Tervehdys jälleen!

Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)

Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita. 


Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it. 

Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.

Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.

Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?

Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani. 

Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...

Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)

 

Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.



Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.



Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)

Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!


Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...

6 kommenttia:

Augusti kirjoitti...

Pitkästä aikaa taas täällä! Nanson trikoo on hyvälaatuista, joten löytyisikö sieltä esimerkiksi sopivia perus-t-paitoja tai -toppeja? Nanson vaatteet ommellaan vielä nyt Suomessa, ensi syksystä alkaen Virossa (suunnittelu silloin edelleen Suomessa).

Martoilla on kai keväisin isoissa kaupungeissa "lumppukeräyksiä". En tiedä tarkemmin, mitä sinne saa viedä. Kannattaa varmaan selvittää!

Nimetön kirjoitti...

Suurilta vaatejäteiltä jotain ihan hyvääkin: Ainakin H&M, mutta ymmärtääkseni myös KappAhl ja Lindex ottavat lumppuja vastaan ja kierrättävät ne asianmukaisesti. Muovikassillisesta lumppuja saa muistaakseni vielä pienen alekuponginkin!
T. Anonyymi, laiskasti kommentoiva vakkarilukija :)

Talvikki kirjoitti...

Kun etsit kotimaista ja laadukasta, niin katsopa satakuntalaisen Kaino-kaupan sivua. Vaatteet ovat kestäviä ja pysyvät kuosissaan.

Turun Tilda kirjoitti...

Augusti: Kiva kun kommentoit!M:lla on joitakin Nanson t-paitoja ja ovat vissiin olleet ihan hyvälaatuisia. Nyt, kun Nanso on muutenkin uudistumassa enemmän "casual"-tyyliseksi työvaatemerkiksi, valikoimasta saattasi löytyä varteenotettavia yläosia; ei pelkästään niitä paituleita.

anonyymi: Kiitos vinkistä, olen huomannut tuon itsekin! Pitäis kysyä, että kierrätetäänkö ne oikeasti tesktiilikuiduksi vain päätyykö osa sellaisenaan kaatopaikalle. En ole ihan varma, miten on.

Talvikki: Kiitos vinkistä! Vaikuttaa lupaavalta merkiltä!

Kikka kirjoitti...

Minulla on tuo sama NOSHin raitatunika petroolinvärisenä, ja ostin siskolle joululahjaksi pinkkiraitaisen. :) Ja House of Lolalta ostin syksyllä hameen, joka on tällä hetkellä ehdottomasti suosikkihameeni. Näistä kahdesta erityisesti NOSHin laatu on vakuuttanut minut samaan aikaan, kun Me&I:n naistenvaatteiden kestävyys tuntuu heikentyneen. Vanhemmat Me&I:n vaatteni ovat parempikuntoisia kuin tuoreemmat ostokset.

Vaikka toisaalta olemme aika erilaisia tyyliltämme, niin näemmä aika paljon samaakin löytyy. :)

Eilen tutustuin uuteen merkkiin, Melli EcoDesigniin. Tämän jyväskyläläisyrityksen vaatteet ommellaan kaikki Suomessa, kankaat kudotaan ja painetaan Suomessa ja luomupuuvilla tuodaan niin läheltä kuin mahdollista eli EU:n alueelta, ilmeisesti Kreikasta. Meidän pieni kyläkauppa toi Mellin vaatteita juuri omiin valikoimiinsa - jee! Olen aika varma, että Mellin Usva-tunika siirtyy kesään mennessä omaan kaappiini. :) http://melli.fi/

Turun Tilda kirjoitti...

Kikka: Kiitos NOSH & Miikkarikokemusten jakamisesta! Näemmä on havaittavissa enemmänkin huomioita Me&I:n laadun heikkenemisestä.

Jaa, ollaan vai ;) Sulla taisi olla vierailulla hieno kynähame-paitapuseroyhdistelmä, joka olisi voinut olla omastakin vaatekaapistani :D Ehkä mä olen pukeutunut enemmän autenttiseen vintageen, mutta näin ruuhkavuosina trikoo on pelastus! Ja kuka nyt haluaisi pukeutua kokomustaan;)

Kiitos tuosta merkkivinkistä! Täytyypä käydä kurkkimassa :)