Kahdeksan ja puoli

Kukkuu!

Täällä ollaan jo kahdeksan ja puoli kuukautta vanhoja!

Elämä maistuu ja varsinkin ruoka, jota odotetaan usein ihan suu auki.

Lähes kaikki muuten menee: Alvari rakastaa toki eniten hedelmä- ja marjasoseita, mutta yllättää välillä vetämällä iltapalaksi kolmekin desiä puuroa! Lämmintä päiväruokaa ei ole ensi yökkäilyjen jälkeen tarvinnut liiemmin myöskään  houkutella  syömään. Uusimpana huvina on sormiruokailu, jota on vihdoin alettu harjoitella, kun poika ei ole enää ympäriinsä huojuva keila syöttötuolissa. Neljällä hampaan nysällä onkin sitten kiva harjoitella.

Mitäs muuta? Viikko sitten poika yllätti vanhemmat vetelemällä itseään eteenpäin; tätä ennen oli pyöritty vain kellona navan ympäri. Hyvin Alvari päivän muuten valitsi - kyseessä oli meidän vanhempien kuudes hääpäivä ;) Olin arvellut, että poika tuskin lähtisi kovin nopeasti ryömimään, sillä en ole itse ollut kovin aikainen pyy niissä touhuissa. Mutta ei kai ne geenit nyt kaikkea ratkaise ja puolethan tulee muualta:D

Ehkä kaikista paras kehitysaskel on kuitenkin ollut se, että saatiin rykäistyä helatorstain jälkeen viimein unikoulu ja opetettua poika nukkumaan yöt ilman tissiä. Se vaati isältä kolmen yön ponnistuksen: eka yö oli itkupotkuraivaria puolisentoista tuntia. Seuraavana epämääristä muminaa neljän tunnin ajan. Sitten nukuttiinkin jo kaksi seitsemän tunnin yötä ja isä saattoi siirtyä omaan sänkyyn nukkumaan. Sittemmin yöllä on välillä itkeskelty, mutta harmitus on ratkennut tutin suuhun sujauttamalla. Pikku mies on sammunut unten maille yleensä saman tien. Välillä poika kääntyy unissaan kontalleen, mikä aiheuttaa kanssa itkut. Tissiä hän ei kuitenkaan ole enää varsinaisesti itkenyt ja sääntönä on, ettei maitoa anneta ennen aamukuutta.

Alvari on myös aika kova mies juttelemaan. Höpötystä ja tavujutustelua tulee kovasti ja erityisesti hän haluaa jutustella muiden vauvojen ja taaperoiden kanssa. Välillä kun hän oikein intoutuu päristelemään, jäävt muut monttu auki ihmettelemään, että onko siinä kyseessä lintu, kala vai lajitoveri. ;)

On tämä elämä niin ihmeellinen. Ja olo niin kiitollinen, kun saa pienen lapsen kehitystä seurailla :)

Mukavaa sunnuntaita!

Ps. Alvarin huone on saanut hieman uusia elementtejä. Lentävä lohikäärme on Petits Tresors-liikkeestä ja Ingelan juliste Herkku ja Lahja Murenasta :)