Ok, mulle tuli yllärinä jo se, että jo 6-vuotiaat fanittaa Robinia. Toisaalta kyseessä on viimeisen päälle siloteltu kiiltokuvamainen tuote, jota on varmasti melko turvallista ihailla, vaikkei kaikki Frontside Ollie tai Loopilla-sanoitukset ihan aukenisikaan. Sen sijaan tyttö oli toivonut lahjaksi myös Cheekin levyä ja eräs hänen lempparibiiseistään kyseiseltä artistilta on Sokka irti. Kuulema kipale ja koko artisti on kovaa valuutta päiväkotiväen keskuudessa.
Siis häh? Eivätkö pikkulapset enää kuuntelekaan Popsi popsi porkkanoita ja Nalle Puhin hinajalauluja? Voi apua. Tervetuloa Tilda raadolliseen todellisuuteen...
Otetaanpa pieni näyte Cheekin kipaleen sanoituksista:
Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin.
Buum buum pau! Mä vedän sokan irti. Rohkeut ku Rokan silmis, paukkuu ku sotafilmis.
Boom shakalaka, tulta saatana!
Ruuti on kuivaa, mukis on märkää.
Tuo kisu vapaa ja yksin ei Cupido härnää.
Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään.
Mee kirkkoon meditoimaan jos haluut pysyy hiljaa, mut jos oot messissä, ryypyt ilmaan.
Viisasten juomaa, mut ei tee pahaa tyhmällekään. Ja sit ku lähtee hyväl ryhmäl vetään.
Sellanen pikkuvika mus on kai, ku maistuu ni sit tilataan pulloittain.
Ryyppäämistä, naisia ja kiroilua. Anteeksi nyt, taidan olla aika konseravatiivinen, kun ei uppoa...
Ja toinen näyte. Kun lastentarhanopettaja äitini oli vielä työelämässä, vietettiin hänen päiväkodissaan lelupäivää. Eräs pikku jannu toi Pahat pojat-elokuvan sountrackin kotoa. Hänen lempilaulunsa levyltä oli jore Marjarannan kipale Haaveet kaatuu:
Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
Niin, aika surkeaa, jos haaveet kaatuu jo kuusi vuotiaana. Nyt, kun aloin pohtiman asiaa tarkemmin, ärsyynnyin vallitsevasta trendistä todenteolla. En todellakaan haluaisi, että Alvari diggaisi moisia biisejä esikouluikäisenä. Tätäkö nykyajan viihdeteollisuus ja tosi-tv saa aikaan? Miksi Voice Kids ynnä muissa kilpailuissa lapset laulavat samoja biisejä kuin aikuiset? Ensinnäkin tosi tylsää ja apinoivaa mutta kysyn varsinkin tätä:
Miksi lapset eivät saa olla lapsia edes 10-vuotiaaksi saakka? Onko teillä ajatuksia aiheesta?
No, kahden kuukauden ikäiselle voi ainakin soittaa vielä tällaisia levyjä...Millaista lastenmusiikkia teillä kuunnellaan?
Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan.
Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)
Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan.
Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)
23 kommenttia:
Voi, minä muistan kun 80- ja 90-luvun vaihteessa arvosteltiin sitä, että lapset Tenavatähti-kilpailussa lauloivat Elämää juoksuhaudoissa ym. Ja jo ollessani tarhaiässä kaverini fanittivat kovasti Dingoa (itse en siitä niin perustanut). :) Varmaan aina on ollut olemassa ilmiö, että lapset ainakin keskenään laulelevat aikuisille tarkoitettuja lauluja, mutta ehkä se ilmiö ei ole ennen ollut niin näkyvä... Meillä kyllä kotona soi ihan perinteinen lastenmusiikki, johon päiväkotikin on totuttanut. Mutta kannattaa tsekata uudempikin erikseen lapsille tarkoitettu musiikki, kunhan Alvari vähän kasvaa - mm. Ipanapa-levyt ovat tosi hyviä! - Lotta.
Nuo näytepätkät ei tosiaan ole mitään lasten musiikkia. Meillä on ihan lapsille tarkoitettuja levyjä ja joitakin esim. kirjaston poistoista ostettuja tosi perinteisiäkin. Aina silloin tällöin innostuvat niitä kuuntelemaan. Musiikkia tarvitaan myös barbien tanssiaisia järjestäessä :) Metsäntyttö
Mut hei osataan sitä lasten- ja joululauluissakin:
"hetken kestää elämää
sekin synkkää ja ikävää"
"Oli Otto-pojalla
kolme kania
Yksi niistä nuhan sai
siihen tukeihtui
Toisen popsi koira kai
Kolmas pakoon ui
Nyt ei ole Otolla yhtään kania"
(Pikku-Marja eläinlaulut, sanoitukset 40-luvulta).
;)
Katariina
Meillä asuu Otto-poika ja hänen ollessa vauva tuota Kanilaulua tuli lauleskeltua pilke silmäkulmassa. Nyt, neljävuotiaalle, ei tulisi ensimmäisenä mieleen laulaa tuota, kun voin jo valmiiksi kuvitella sen kysymysten tulvan, minkä laulu herättäisi. "Äiti, miksi ne sen puput kuoli...?" :D
Anna
Itselläni on 8- ja 11-vuotiaat lapset ja lastenmusiikin kuuntelu on loppunut kummankin kohdella reilu 7-vuotiaana. Ehkä koulu ja kaverit vaikuttavat? Nuorempi (tyttö) fanittaa Robinia ja Isac Elliotia, ja Cheekin uusin levy löytyy myös hänen levyhyllystään.
Vaikka juuri Cheekin sanoitukset on aika rankkoja eikä tosiaan mitään lastenmusaa, niin eipä lapset taida niitä sanoja edes niin tarkkaan kuunnella. Enempi melodia ja jytke uppoavat :)
Ja tuskin saavat edes selvää Cheekin sönkötyksestä, kun ei aikuisetkaan aina saa, kun C räppää niin nopeasti ja aika epäselvästi. Joten ei noista kannata olla huolissaan, että ipanat saisivat huonoja vaikutteita.
-Pauliina
Meillä 2- ja 3-vuotiaiden suosikkibiisi on Timantit on ikuisia, jota sitten lauletaan ja tanssitaan antaumuksella. 5 v. on ominut siskon 9-v. lahjaksi saaman Robinin levyn ja osaa biisit suunnilleen ulkoa. Päiväkodissa pienten ryhmässä kuulin 2-vuotiaan laulavan Robinia antaumuksella jne. Mutta nämä on meilläkin poikkeuksia. Toki meillä pidetään "diskoja", jossa soi joku hirveä teinidiskojumputus (lasten mielestä ihana :)) mutta kyllä meidän pienillä esim. nukkumaanmennessä soi ne perinteisimmät lastenlaulut eikä todellakaan mikään Sokka irti. Tosin ei me vanhemmatkaan sellaista kuunnella.
Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset tulkitsevat biisien sanoja ihan eri tavoin kuin aikuiset. Maailma ja elämänkokemus ovat täysin erilaisia. Aikuisesta pahan kuuloiset sanat (esimerkkinä nyt vaikka tuo Haaveet kaatuu) eivät lapsesta ole mitenkään kummalliset. Enemmän kiehtoo vaikka melodia.
Itseäni yleensä ärsyttää perinteinen lastenmusa, se on jotenkin lässyttävää ja maailmankuva ei vastaa omaani, mutta uudemmista kyllä tykkään, esim. mainittu Ipanapa.
Myös omaan lapsuuteni kuuluivat aikuisten laulut, joita toki kuuli radiosta. Lapsen viattomuudella ei niissä Kikan Sukkula Venukseen ym. tajunnut mitään. Mukavia sävelmiä vain olivat lapsen mieleen. Nykyään vaan vielä helpommin lapset "altistuvat" aikuisten musiikille kuin silloin. Tästä ilmiöstä en siis itse ole huolissani toisin kuin monesta muusta netti- ja some-ajan jutusta.
Mä muistan, kun lauloimme kuoron kanssa joskus laulua "Elämän sain soimaan". Siinä lauletaan näin:
"Musiikista sykkeen mä suoniini saan
tilaan vie se melkein mut painottomaan
juonut vaikken pisaraakaan
pyörii pää, elo tää on mulle yhtä juhlaa
Turhat paineet soitto saa laukeamaan
lukkoon menneen mielen taas aukemaan
niin kuin viini soittokin kuohuu"
Me laulettiin sitä kurkku suorana ja muistan edelleen sen miten meidän äiti ja iskä joskus totesi, että eipä ole kyllä kiva laulu lasten laulaa. Ja mä muistan silloin vasta ekaa kertaa ymmärtäneeni mistä siinä lauletaan. Eli usein tosiaan lapset vaan laulavat miettimättä sen tarkemmin mitä.
Mutta mä ainakin soitan ja laulan lasten kanssa lastenlauluja. Kyllä niitä muita biisejä ehtii sitten myöhemminkin.
Ei se vanha tosiaan mikään laadun tae aina ole, vaikka itse olenkin yleensä perinteisen kannalla. Jotkut vanhat lasten sadutkin saattavat olla tosi karseita kun niitä oikein ajattelee. Eikä kaikki nykyinenkään muka lapsille tehty sellaiseksi sovi. Jotkut tarinat ovat selvästi aikuisten ymmärrykselle kirjoitettuja. Joutuu näkemään vaivaa itse kuunnella ja katsella lasten lauluja, kirjoja, lehtiä ja elokuvia jos haluaa ettei huonoja vaikutteita saa. Metsäntyttö
Ehkä näitä ns. aikuisten lauluja ei tarvi tuputtaa lapselle, mutta en näkisi tuota kovin vaarallisena. Muistan miten itse kakarana katsottiin Nikke Knattertonia ja laulettiin ties mitä iskelmäkappaleita ja vasta näin aikuisena on tajunnut, että niiden sisällössä on ollut jotain hieman kaksimielisempää merkitystä. Ja ihan fiksuksi ja vastuuntuntoiseksi aikuiseksi tässä on kasvettu huolimatta malli Molly Mollista :D
Meidän 3-vuotiaan suursuosikki on Robin. Boom Kah osataan kertosäkeitä ja käsiliikkeitä myöten. Ja ei, en pidä tätä pahana. Siinä se menee missä perinteiset lastenlaulutkin. Enkä usko, että pieni lapsi ajattelee sanoja kuten aikuiset. Lapsi kuuntelee enemmän melodiaa ja rytmiä.
Mainittakoon, että päiväkodissa harjoittelivat vaatteiden pois ottamista Sokka irti-laulun rytmissä ja sanoja mukaillen. "Sukka irti..." Enkä ymmärtänyt pahastua. ;-)
Vanhat sadut ne vasta raadollisia onkin! Miksi susi söi isoäidin? Miksi Jaakon isä oli kuollut?
Ps. Petri Nygårdiin vedän ehdottoman rajan. Sitä ei meillä kuunnella.
Meillä kuunnellaan Siinan taikaradiota, ihanaa (ja musiikkipedakogista :), sitä suosittelen lämpimästi. Perinteiset lastenlaulut menee myös, PMMP:n lastenlevy on ok, Ipanapaa ei kestetä ollenkaan. Niin ja nyt joulun alla paljon paljon joululauluja. Mutta toisaalta kyllä meillä kuunnellaan aikuisten musiikkiakin laidasta laitaan (tai siis vanhempien mieltymyksien "laidasta laitaan"). Näinpä ollen meidän 2,5v. lauleskelee "leijona tallaa, leijona tallaa, lehdet havisee, kypärä on täynnä hiekkaa" (Palefacen levyltä, menee siis oikeasti "leijona tallaa käyrää miekkaa, historian lehdet havisee, leijonan kypärä on täynnä hiekkaa, talebanin sissit vapisee"). Eli eipä noi Palefacen biisit ihan lasten lauluja ole (samaisella levyllä löytyy kunnon rellestysbiisikin), mutta toisaalta eipä lapsen musta ihan kuplassa tartte elää (ja yhteiskuntakritiikki on musta parempi kuin joku Robin/Cheek). Eli meidän perheen strategia on että hyvää musiikkia kuunnellaan, kyseenalaisia sanoituksia sallitaan tapauskohtaisesti, ylipäänsä koitetaan pitää musiikkiskaala aika laajana...ja ehkä näin vältytään Robin-fanitukselta :)
Mielenkiintoista pohdintaa taas Tilda :) Laittoi miettimään omaa lapsuutta. Miljoonasateen "Marraskuu" oli yksi suosikkikappaleitani. Tosin vanhempieni mukaan lauloin "kaipuun marjakorista" kaljakorin sijaan :D
En usko, että tämä on vain tämän ajan ilmiö. Olen syntynyt vuonna 86 ja muistan jo ihan pienenä kuunnelleeni Dingoa ja alle kouluikäisenä lempikappaleeni oli Kim Lönnholmin Minä olen muistanut. Ala-asteen ensimmäiset vuodet lempibändejäni oli mm. Miljoonasade. Ei siis varsinaisia lastenlauluja niistä mikään, vaikka kyllä minä niitäkin lapsena kuuntelin. Silti parhaiten mieleen ovat jääneet nämä "aikuisten kappaleet" ja niissä on eniten sitä lapsuuden nostalgiaa.
Meillä on nyt 7,5 viikon ikäinen esikoispoika, joka tulee varmasti kuulemaan pääasiassa kotona ihan muuta kuin lastenmusiikkia. En usko, että lapselle ne sanoituksen avautuvat oikeasti samalla tavalla kuin aikuiselle ja sanoituksia tärkeämpää onkin itse musiikki ja sen tarttuvuus.
Ite oon syntynyt 80-luvun lopulla, ja alle kouluikäisenä mun lempikappale oli tämä: "vesilasi, vessanavain, heiniä paali, siinä on reissupojan elämänmaali. rahaa on niin paljon ettei paskalle taivu, eihän sitä muutoin kehtaa" ja ihan normaali ja kiltti ja hyvinkäyttäytyvä yliopistoihminen on minustakin tullut :D Olin silloin ehkä 9-10-vuotias, kun Salatut elämät alkoi, ja oli se kova juttu kuva "sai katsoa" sitä ja kuka ei. Itse sain ja oli se aika jännä välillä, varsinkin seksikohtaukset herätti tuntemuksia. Ja entäs sitten Spice Gilrsin sanat, eihän niistäkään mitään ymmärretty, mutta hyvin vedettiin, että "if you wanna be my lover, you gotta go with my friends" :D
Ei kannata olla huolissaan, kun muuten kasvattaa lastaan ajattelemaan järkevästi itse :)
Minä luulen, että lasten maailmaan kuuluvat sekä "aikuisten laulut" että lasten laulut. Minäkin muistan kuunnelleeni kaikennäköistä lapsille sopimatontakin musiikkia tajuamatta yhtään, mitä siinä sanotaan. Lempikappaleeni jossain vaiheessa oli "Mä oon rekkamies"... Toisaalta olin kova Titi-nalle-fani ja lauloin mielelläni ihan niitä tavallisia lastenlauluja. Uskon, että nykyäänkin lasten maailmassa lasten- ja aikuistenkulttuurit elävät rinnakkain. Ainakin tänään eräs lapsi lauloi kanssani innoissan Jänis istui maassa sekä Elefanttimarssia.
Kannattaa muuten tutustua Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun tuotantoon. Heillä on "vauvalevy" nimeltä Pieni ja soma, mutta ehdottomasti paras levy on nimeltään Traktori.
Ipanapa-levyihin kannattaa tosiaan tutustua, niistä tykkäävät sekä lapset että aikuiset. Toki ei kaikista biiseistä - niissähän on monta eri esittäjää - mutta esim. Palefacen Hiphoppii englantii on mainio, samoin uhmaikäisten kansallishymni, Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei.
Muistan kuinka ala-asteikäisinä hoilasimme kaverin kanssa auton takapenkillä "ohi syyskuun,
läpi repaleisen lokakuun, kaljakori kilisee yli taivaan..." (sana "kaipuun" jäi mielestäni meillä pois) Ja tämä oli siis jonkun aikaa ihan traditio, kun matkasimme uimalaan. :D
Tiina
Olen itse ammatiltani lto ja kokemus päiväkodeista on se, että niin se on, että lapset kuuntelevat aikuisten musiikkia. Näin oli jo kymmenen vuotta sitten, nyt en enää ole päiväkodissa työskennellytkään Rajan vedimme päiväkodilla siihen, kun tytöt halusivat usein tuoda omia levyjä ja esittää niiden mukana vähäpukeisia ketkutustanssiesityksiä :) Siinä tuli stoppi jokaisella aikuisella. Musiikki vielä meni, mutta ne esitykset eivät enää kuuluneet meidän mielestä laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin ;)
Itse tarjosimme ns.aitoja lastenlauluja ja klassista, koska huomasimme, että moni lapsi tunsi vain sen hetken artistien musiikkia. Minusta musiikkikasvatuksen tulee olla avartavaa ja monipuolista, ei vain hetkessä elävää.
Omiat lapseni kuuntelevat kyllä vanhojakin lastenlauluja, mutta areena, jolta niiitä kuunnellaan on nykypäivänä youtube. Viisvee poikani halusi juuri eilen kuunnella/katsella Fröbelin palikoita.
Meillä kuunnellaan lastenmusaa varsinkin autossa. Ehdoton suosikki on Herra Heinämäen Lato-orkesteri, ollut jo esikoisen ajoista. Ja ennen kuin Heikki Salo & co. teki musaa Herra Heinämäkenä niin oli sellainen levy kun "Omskista". Siitä jo alkoi fanitus. Suosittelen tutustumaan! Loistavat sanat ja erittäin taitavat muusikot = aikuinenkin jaksaa.
Mutta toki lapset altistuvat myös sille musalle mitä äiti ja isä muuten kuuntelevat tai mitä nyt kuulevat sattumalta. Tällä hetkellä n. 4-vuotiaan suursuosikki on Gagan "Americano", kun se tuli Saapasjalkakissa-leffan lopputeksteissä. Sanoja ei tajua, mutta tanssibiisinä se on mahtava, äidistäkin.
Mahdollisuuksien mukaan välttelemme noita kotimaisia, joiden sanoitukset on jotain Keekki-tasoa, sokka tai tukka tai pää irti...Yyh. Ihan sama vaikka ei lapsi sanoja kuuntelisi, MINÄ en niitä kestä, joten altistukoot myöhemmin.
Liikun hyvin samoilla linjoilla Tildan kanssa. Järkytyin itsekin lasten myötä millaista musiikkia nykyään lapset kuuntelee. Mutta onneksi löytyy paljon vaihtoehtoja! Meillä on ihan perinteistä lastenlauluja tyyliin "Ihhahaa", mutta myös paljon uudempaa. Robin oli vuosi sitten kova juttu 9 v ja 5 v mielestä. Hevisaurus on ollut kestosuosikki. Joulupukki toi viime vuonna Cheekin levyn, mutta se meni pitkäaikaiseen takavarikkoon, kun me vanhemmat kuulimme sanat. Lastenmusiikista koko perheen suosikkeja on ollut Paukkumaissi ja Pentti Rasinkangas. Lapset ovat tykänneet Fröbelin palikoista pienempinä, mutta vanhemmilta alkoi tulla korvista ulos muutaman pitkän automatkan jälkeen. Kiitollisena otan vastaan tuon kommenteista löytyneen vinkin herra Heinämäestä, se taitaa päätyä tänä vuonna pukinkonttiin. Koska Cheekin levy on ja pysyy takavarikossa. Meidän 5-vuotias ei laula kesäkumeista.
-Elisa-
Hauskaa, että kirjoitit tästä! Kerrottakoon nyt, että kummityttöni äidin reaktio Sokka irti! -biisin sanoituksiin oli jotakuinkin sama kuin sinulla... :) Ja Cheekiä eivät vanhemmat kotisoittimiin osta, eikä kyllä tämä kummitätikään. Lastenlaulut menevät tässä kyseissä perheessä hyvin vielä siksikin, että 6-vuotiaan lisäksi on kaksi nuorempaa lasta. Robin on turvallinen fanituskohde ja sen mieluusti suon kummitytölleni kyllä! Ja PMMP:n lastenlaululevystä heilläkin on tykätty.
Ja kuten muistaakseni kerroin, Rajattoman lastenlaululevy oli pettymys.
Vaikka itsekin välillä hirvistelen näitä lapsien lempparilauluja (mm. mainitut Robin ja Cheek on oman 10-vuotiaani suosikkeja olleet jo jonkin aikaa), niin olen huomannut samoin kuin täällä jo todettiinkin, että lapsi ei käsitä sanoituksia (esim. Sokka irti) kuten aikuinen, vaan vetävä melodia ja kertosäe ovat se vetoava juttu.
Ja muistan myös, että pikkuveljeni veti reilu 30 vuotta sitten antaumuksella Mika Sundqvistin Moottoripyörää eli
"moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä.
Namusia naisia katsastan, moottoripyörällä ratsastan."
Eikä biisissä mainitut eunukit ja hunajahanit varmasti hänelle auenneet :)
Ja koska lapsia ei ainakaan päiväkoti-iän jälkeen pysty pitämään irti populäärimusiikista, niin olen ihan päättänyt relata ja uskoa siihen, että yleinen moraalikasvatus sekä kasvatus mediakriittisyyteen auttavat siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa paremmin ymmärtämään noita sanoituksia. Sama pätee myös TV-tarjontaa, olen aika pöyristynyt välillä siitä seksin ja väkivallan määrästä mitä ihan perheohjelmat tuuttavat pihalle, mutta se olkoon oma keskustelunaiheensa...
-Annis-
Lähetä kommentti