Sunnuntai-iltaista ja terveisiä puolitoipilaalta!
Minulla on viime viikkoina ollut sellainen olo, että haluaisin kirjoitella täällä blogin puolella persoonallisemmalla ja henkilökohtaisemmalla otteella. Toisaalta minusta tuntuu, että tätä myös toivotaan siellä ruudun toisella puolella ja jotkut ovat ehkä jopa lopettaneet blogini lukemisen tämän puutteen vuoksi. No, sille en voi mitään. Minä elän oman elämäni rajoissa.
Samalla, kun itsekin toivon enemmän pohdintoja ja arkea tänne blogin puolelle, tiedän toiveen toteuttamisen olevan osittain utopiaa. Kerronpa jotakin opinnoistani. Meillä ei ole lainkaan tenttejä (juuh, ihan kiva juttu...), mutta sen sijaan opinnot rakentuvat kokonaisuudessaan prosessin omaiselle ajatusten ja tekstien työstämiselle. Meidän tulee pitää viikoittain kahta oppimispäiväkirjaa - sekä henkilökohtaista että pienryhmässä. Noissa päiväkirjoissa käsittelemme lukemaamme teoriakirjallisuutta, lähijaksojen luentojen herättämiä pohdintoja sekä harjoittelujen kokemuksia. Prosessiluontaisen ajatusten ja kokemusten pohjalta työstetään puolentoista vuoden lopuksi sitten henkilökohtainen käyttöteoria oman ohjaajuuden pohjaksi. Lisäksi teoriakirjallisuutta luetaan koko ajan ja sen pohjalta tehdään alustuksia pienryhmään. Jossakin vaiheessa nuo pienryhmät totetuttavat työpajoja, joissa harjoitellaan esimerkiksi erilaisia ohjausmetodeja. Tässä samalla pitäisi suunnitella omaa kehittämisprojektia (lopputyö)ja suorittaa viiden viikon harjoitettelut eri kouluasteilla!
Kun ajatuksia tosiaan työstää jo toisaalla parissa eri kontekstissa, koen ettei minulta irtoa pohdintoja enää blogiin asti. Työt hoidetaan vanhoilla kaavoilla. Siitäkään ei oikein viitsi eikä varsinkaan jaksa sen enempää nyt puhua.
Kaiken lisäksi huomaan itsessäni pientä väsähtämistä. Opiskeluja on riittänyt putkeen aika monta vuotta, enkä oikeastaan totta puhuen tällä hetkellä oikein jaksaisi enempää...Toisaalta tällaiset tunteet ovat ihan normaaleja monen vuoden putken jäljiltä. Syvällä sisimmässäni tiedän, että oli tosi hyvä ja suuri onni, että pääsin opintoihin juuri nyt. Väsähtäneisyydestä kuitenkin johtuu, että suurin puhti on poissa. Lisäksi ystäväpiirissä kuin "sienet sateella" poksahtelevat pienokaiset ovat aiheuttaneet toisaikaisuuden tunnetta, ehkä jopa pientä vauvakuumetta. Heh, eka kerta, kun myönnän tämän vähän ahdistavan. Olisihan se tietysti ollut mukava tulla äidiksi samoihin aikoihin kuin useimmat ystävät. Mutta elämä on mennyt näin - ja ihan hyvä elämä se on ollut! Jos väsähtäminen syvenee, niin voin kai tehdä sellaisenkin ratkaisun, että suoritan opinnot hitaammin. Tässä vaiheessa ymmärtää jo, että asioille ei ole olemassa vain yhtä tiettyä järjestystä.
12 kommenttia:
Tilanteesi on aivan ymmärrettävä. Sinulla on mitä ilmeisimmin hieno mies, kaunis koti ja koulutus, jolla kyllä jo nyt pärjää. Antaisin vauvakuumeen kyllä vapaasti nousta ihan heti :)
Mielestäni sinun persoonallisuutesi tulee esille teksteissäsi jo nytkin ihan kivalla tavalla, mutta luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Itse poden oman blogini kanssa samankaltaisia tuntemuksia ja vielä suuremmalla syyllä. Monissa blogeissa on pantu oma elämä aika lailla näkyville, tietenkin valikoidusti, ja luulen, että tällaiset blogit loppujen lopuksi kuitenkin ovat niitä, jotka eniten kiinnostavat. Usein olen miettinyt, että pitäisikö itsekin vain rohkeasti avautua vähän enemmän eikä pysyä niin kaukaisena. En tiedä vielä oikein.
Kommentoin tuota lapsiasiaa, kiva teksti muuten. :-) Itse sain vauvani sellaiseen tilanteeseen, ettei työpaikkaan ollut vakisopimusta ja olin vielä aloittanut uudet opinnotkin. Jossain vaiheessa tuli nimityäin vaan päätettyä, että ihan sama noiden muiden asioiden, kuten työn ja opintojen suhteen. Ovat toki tärkeitä, mutta ei niin tärkeitä kuin perhe. En ole katunut - opinnot jatkuvat näin vauvankin kanssa, ja olen juuri menossa allekirjoittamaan uutta sopimusta samaan työpaikkaani. :-) Tosin sekin on muistettava, ettei näitä asioita voi noin vain suunnitella oman mielensä mukaan.
Ei kannata liikaa suunnitella ajankohtaa vauvalle, koska harvoin se menee kuitenkaan niin..
Ja voihan sitten opintoja jatkaa myöhemmin, jos ne jäävät äitiysloman takia kesken.
Me mietitään kovasti seuraavaa asuinpaikkaa, jäiskö tänne vai muuttaisko takas kotikonnuille. Täällä vaan omakotitalot maksaa aivan liikaa ja kotikaupungissa sais tän kaksion hinnalla omakotitalon.
Mutta mulla on täällä virka. Ja oon ajatellut täällä opiskella vielä monialaiset.
Loppupäätelmä siis on, että kaikkea ei voi optimoida ja mekin taidetaan hypätä tästä varmasta junasta pois. Pian pitäis selvitä, mihin suuntaan.. :)
t. Salla
anonyymi: Kiitos kauniista tsemppisanoista. Olen ollut aina kova tyttö varmistelemaan tilannetta. totuus kai on, ettei kaikkea kuitenkaan pysty varmistelemaan. Sitä opetellaan seuraavaksi :)
Ainoanniina: Pohdin jossakin vaiheessa kovasti kouluasioita, koska ne olivat akuutteja silloin. Ne olivat silloin niin vahvasti mielessäni. Nyt tilanne on muuttunut. Blogia on pakko pitää sydämellä eikä miettien, mitä lukijat toivovat. Tämä on kai sopiva ohjenuora kaikenlaisten blogienpitäjille. Tietysti jonkinlainen persoonallisuus on toivottavaa, mutta omien voimavarojen mukaan :)
Bisquits: Kiitos :) Lasten hankkimista ei voi suunnitella, mutta hyvin yleistä on, että lapsia hankitaan vasta sitten, kun edes jommalla kummalla puolisoista on vakituisempi elanto. Mutta tietysti loppupeleissä pitää miettiä, että mitä pitää sitten tärkeimpänä. Asuntolainan maksua jossakin tietyssä maailmankolkassa vai omia lapsia...
Salla: Noinhan se on. Tsemppiä suunnitelmiinne! Niin ja muuten, pakko kommentoida erästä aiempaa kommenttiasi opiskelijaoikeuksista. Jyväskylän ja Joensuun yliopistoilla on aivan eri käytännöt - me emme saa opiskelijakorttia emmekä siten alennusta VR:ltä! Emmekä saa myöskään opiskelijahintaista ruokaa, kuten ilmeisesti Joensuussa. En ymmärrä miten kahdessa tasan samaa tutkintoa toteuttavassa yliopistossa voi olla näin erilaiset käytännöt. Mihinkähän tästä voisi valittaa...
Häääh, ihme juttu! Me tosiaan saatiin opiskelijakortti ja kaikki siihen liittyvät edut. Kun oltiin kirjoilla Joensuun yliopistossa, riitti vain, että maksoi sen lukuvuosimaksun. Samalla tavalla kuin Turussa aikanaan. Ihan samanlainen kortti samanlaisella tarralla.
t. Salla
Elämää ei kannata suunnitella liikaa. Tämän olen tässä puolentoista vuoden aikana oppinut. Halusin mennä elämän järjestyksessä valmistuminen, avioliitto,virka ja lapsi. Kolme ensimmäistä menivät suunnitelmien mukaan, mutta puolisentoista vuotta on odoteltu tietoa kolmannesta perheenjäsenestä perheeseemme. Tietoa ei ole vain tullut. Tällä hetkellä kaduttaa kovasti, ettemme antaneet perheenlisäykselle mahdollisuutta jo aiemmin, mutta eipä tullut mieleeni, että jokin osanen elämästä ei menisi suunnitelmien mukaan. Kadun suuresti sitä, että olen ollut niin ehdoton tämän "järjestykseni" suhteen, mutta eipä tuo katuminen mitään auta. Nyt vain toivomme, että meitä vielä joku päivä olisi kolme. Haaveet suuresta perheestä olen jo haudannut, jospa edes saisimme sen yhden lapsen elämämme valoksi. Eli jos vauvakuumetta on,toimikaa heti. Muut asiat kyllä varmasti järjestyvät, vaikka tulosta heti syntyisikin :)
-Mii
Mii: Voi kiitos Mii koskettavan kokemuksen jakamisesta. PIstää kyllä miettimään. Halaus sinulle ja voimia tulevaan!
Moikka! Tutkailin opo-opintoja ja eksyin blogiisi. Kiitos ajatuksia herättävistä kirjoituksista! Haaveilen itsekin opon ammatista ja tarkoitus on hakea tänä keväänä Jyu:n ohjausalan maisteriohjelmaan. Pohjalla on lastentarhanopettajan tutkinto (kasvatustieteen kandi) ja vajaa pari vuotta työkokemusta lto:n töistä, joten mietityttää, onko tällaisella historialla käytännössä mitään asiaa tuohon koulutukseen, vaikka hakukelpoinen olenkin. Sinä taidat opiskella opinto-ohjaajan erillisiä opintoja, joihin on kovempi tunku? Maisteriohjelmaan on ollut kai vähemmän hakijoita.
Haluaisin kysyä pääsykokeista, lähinnä kirjallisesta osiosta, että minkä tyyppinen materiaali oli viime vuonna kyseessä ja millainen itse koe oli? Oliko aineisto suomenkielinen? Onko opinnoissa muuten paljon englanninkielistä luettavaa? Entä millainen oli pääsykokeen ryhmätilanne? Kiitos, jos ennätät vastata. Pianhan tuo hakuaika koittaa ja materiaali julkaistaan, ja täytyy selvitellä muutenkin asiaa tarkemmin. Lähinnä haluaisin kommenttia joltain, kenellä on henk.koht. kokemusta noista asioista :)
T. Ollapa opo
PS. Ihana tyyli sinulla! Kauniita asukokonaisuuksia :)
Ollapa opo: Moikka ja kiitos komemntista! Kannattaa laittaa mulle kommenttia viimeisimpään viestiin, muuten en välttämättä muista vastata, vaikka kommentin hyväksyisinkin.
Opiskelen tosiaan erillisissä opinnoissa, mulla on pohjalla aineenopettajan maisteritutkinto. Voisin kuvitella, että maisteriopintoihin on erilainen pääsykoe kuin meillä. Meillä pääsykoe koostui karsivasta teoriakokeesta (siihen oli yksi vain yksi suomenkielinen kirja, joka koostui eri tutkijoiden kirjoittamista artikkeleista. Nyt on vähän noloa, mutten muista sen kirjan nimeä. Se liittyi kuitenkin sukupuoleen ja koultukseen, melko sosiologinen lähestymistapa.) Toisessa vaiheessa oli ryhmäkeskustelu jostakin opinto-ohjaajan käytännön työhön liittyvästä kinkkisestä tilanteesta ja sen lisäksi tekemämme ennakkoessee opoksi hakeutumisemme perusteista ja kehittymishaluistamme pisteytettiin.
Toivottavasti näistä tiedoista on apua. Onnea hakuprosessiin!
Kiitos paljon vastauksesta! Ajattelin itsekin, että koe maisteriohjelmaan voi olla erilainen, mutta ehkä tuostakin voi jotain päätellä. Kovin malttamattomana jo pääsykoeaineston julkaisua odottelen :)
t. Ollapa opo
Hienoo! Miten edistyy opinnot?
Terkuin 19-vuotias opo-opiskelija Itä-Suomesta :)
Lähetä kommentti