Rebecca Stott: Korallivaras

Toinen kesän aikana lukemani kirja oli historiallinen romaani nimeltään Korallivaras, joka sijoittuu Pariisin kapeille kujille ja tiedemaailmaan 1800-luvun alun levottomina vuosina. Kirja kertoo, kuinka englantilainen Daniel Connor saapuu Napoleonin kukistumisen jälkeiseen Pariisiin tarkoituksenaan työskennellä kuuluisan eläintieteilijän Georges Cuvierin alaisuudessa. Connor kuitenkin hukkaa arvokkaat korallinäytteet ja suosituskirjeet, jotka hänen tulisi antaa tälle aikakauden merkittävimmälle vertailevan anatomian ja paleontologien auktoriteetille. Ne varastaa häneltä salaperäinen nainen, joka tulee näyttelemään merkittävää roolia Connorin elämässä. Nuori tiedemies joutuu miettimään kumpi on vaarallisempaa - juovuttava rakkaussuhde kuuluisan rikollisen kanssa vai tämän viljelemät kerettiläiset tieteelliset ajatukset, jotka sekä kiehtovat että pelottavat miestä.

Kirjan kirjoittaja, Rebecca Stott, on viktoriaanisen kirjallisuuden ja kulttuurin asiantuntija, joka jakaa aikansa luovan kirjoittamisen ja englantilaisen kirjallisuuden professuurin sekä oman kirjailijauransa kesken. Ennen fiktiivisiin teoksiin siirtymistä Stott kunnostautui myös kirjoittamalla luonnontieteen historiaa käsitteleviä teoksia. Häneltä on ilmestynyt muun muassa Darwinin elämänkerta sekä esidarwinistiten ajattelijoiden historiaa yhteenkokoava teos.

Lähtökohdat 1800-luvun alun tiedemaailmaan sijoittuvan teoksen kirjoittamiseen olivat siis erinomaisen hyvät. Stott kuvaakin teoksessa hyvin monenlaisessa uuden ja vanhan jännitteessä ja muutoksessa olevaa  Pariisia - vanhoja sokkeloisia kaupunginosia, joita raivataan pian suorien bulevardien tieltä, vapauden ja tasavaltalaisuuden aatteita, jotka painuvat unholaan Bourbon-suvun restauraation myötä, Napoleoniin viittaavien kunnianosoitusten poistamista ja sotamarsalkka Wellingtonin johdolla tapahtuvaa Louvren aarteiden siirtämistä takaisin alkuperäisille omistajilleen. Samaan aikaan pariisilaiset uskovat Napoleonin joukkoineen nousevan maanalaisista katakombeista ja nostavan maan uudelleen Euroopan johtavaksi valtioksi. Totuus kuitenkin on, että Ranskan pieni suuri mies lähestyy päivä päivältä Atlantin keskellä sijaitsevaa vankilasaartaan...

Kirjan mielenkiintoisimpia puolia ovat kuitenkin Stottin kuvaukset vallinneista tiedemaailman jännitteistä. Nykyihminen tietää Charles Darvinin evoluutioteorian vakiintuneen nopeasti 1800-luvun lopulla vallitsevaksi tieteelliseksi paradigmaksi, mutta 1810-luvulla lamarckistit olivat häviöllä Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisten vapaamman ajattelun aikojen jälkeen.

Se, mikä Stottin teoksessa kuitenkin tökki, oli liian verkkainen juoni. Kirja kyllä sopi heinäkuun kiireettömyyteen, mutta pientä tehostamista olisin kaivannut. Samaten henkilöhahmot jäivät hieman ohuehkoiksi, erityisesti salaperäinen filosofi-varas, Lucienne, oli epämääräisesti kuvattu. En osannut sieluni silmillä hahmottaa naista oikein minkään näköiseksi tai ikäiseksi.

Korallivarkaan sivujuonteena kulki myös kuvaus Napoleonin matkasta Saint Helenan saarelle. Innostuin aluksi kovastikin tästä kerronan tasosta, mutta sivujuonen jäi lopulta kovin iralliseksi, sillä sitä ei sidottu mitenkään kirjan loppuratkaisuun, vaan Napoleon-kuvaukset loppuivat kuin seinään kirjan viimeisessä kolmanneksessa.

Kaiken kaikkiaan Korallivaras jäi kuitenkin plussan puolelle. Siitä tuskin tulee maailman kirjallisuuden historian klassikkoa, mutta historiasta kiinnostuneelle se tarjoaa oivia välähdyksiä Ranskan historiasta vallankumouksen ajasta aina Napoleonin sortumiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Pidän aina ja ikuisesti myös siitä, että kirjan kirjoittaja yhdistää huolellisesti selvitettyjä historiallisia faktoja kerrontaansa. Aatehistoriallisessa mielessä on aina mielenkiintoista pohtia sitä, kuinka ihmiset ovat aina oman aikakautensa aatteiden vankeja.

Ps. Huomioikaapa uusi kyselu tuossa sivupalkissa. Mukavaa päivänjatkoa!

kuvalähteet: 1 ja 2