tiistai 19. kesäkuuta 2012

Iltakahvi kotikalliolla


En ole hienojen autojen tai merkkilaukkujen perään. En omista taulutelkkaria tai kilpavarustelugrilliä. Kihlasormuksessani on yksi pieni timantti.


Yhdessä suhteessa olen kuitenkin onnekas. Takapihalta on lyhyt matka kotikallioille, jonne mennä juomaan iltakahvi. Mitäpä muuta kotihiiri voisi toivoa?



Toisaalta voisin mennä kalliolle myös aamusella. Silloin tämä kappale voisi kuvata parhaiten tuntemuksiani...

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

3 kommenttia:

Kirsi-Maria kirjoitti...

Halaus, Tildanen! Olen samaa mieltä, olet onnekas, ja kaiken onnesi ansainnut (jos onni nyt ylipäätään on ansaittava suure). Onnellisuuteen ei merkkilaukkuja tai kiiltäviä timantteja tarvita, se koostuu ihan muista. Ihania kuvia! Ja onnellinen päivä!

19. kesäkuuta 2012 klo 23.19
Uusi Aamu kirjoitti...

Olet onnekkaampi kuin uskotkaan. Elämä on hyvää täälläkin, mutta voi kun saisi tuollaisen asuinpaikan. En myöskään tarvitse merkkilaukkuja tms. Mutta kaipuu luontoon on kasvanut käsittämättömäksi viimeisen vuoden aikana.
Monen monta onnellista päivää sinulle tähän kesään ja aina! Olet sen kaiken ansainnut :)

20. kesäkuuta 2012 klo 2.30
Turun Tilda kirjoitti...

Kirsi-Maria: Olen ollut niin onnellinen tässä monta päivää. En pelkästään tietystä saavutuksista kuten opiskelemaan pääsystä, vaan ihan tästä tämän keväisestä matkasta tähän päivään. niin opettavaista, niin elämänmakuista!

Uusi Aamu: Voi kiitos! Luonnon arvo on mittaamaton. voi, kun sen muistaisi kaikkina elämänsä hetkinä. Onnellista, hyvää kesää sinullekin sinne kauas :)

21. kesäkuuta 2012 klo 12.33

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)