Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Susanna Silander teki jotakin, mikä on aika harvinaista opetusalan ammattilaisten keskuudessa - hän nousi tänään 25.5 2012 ilmestyneessä Opettaja-lehdessä puolustamaan toisen, heikommassa asemassa olevan oppiaineryhmän oikeuksia. Silander kertoo seuranneensa pidemmän aikaa historian ja yhteiskuntaopin opettajien työtaakkaa. Silander tuo esille historian ja yhteiskuntaopin opettajien laajan työnkuvan - kyseisessä oppiaineessa teetetään laajoja vaaliseurantoja ja erilaisia tutkielmia, järjestetään vierailuja käräjäoikeuteen ja osallistutaan monenlaisiin valtakunnallisiin kilpailuihin. Hän myös painottaa historian ja yhteiskuntaopin opettamisen vaativan jatkuvaa yhteiskunnallista aktiivisuutta, mitä ilman kyseiset aineet jäisivätkin hyvin pintapuolisiksi.
Tahdon kiittää Susanna Silanderia tästä keskustelunavauksesta. Voin vakuuttaa, että jos aineryhmämme korkea opetusvelvollisuus on epäreilu yläkoulussa, niin se on suorastaan näännyttävä lukiossa. Silander mainitsee nykypäivän opetusvelvollisuuksien olevan jäänne menneisyydestä. Ne ajat, jolloin historiaa ja yhteiskuntaoppia opetettiin muuttumattomilla kalvosulkeisilla, ovatkin 60-lukua. Kumpikaan aineistani ei merkitse vain faktojen pänttäämistä vaan erilaisten taitojen harjoittelua. Eräs niistä on juuri tekstitaitojen harjoittelu, mikä perinteisesti mielletään äidinkielen opettajien työksi. Koska äidinkieltä opitaan vain harjoittelemalla, mikä merkitsee äidinkielen opettajille korkeita ainepinoja, on heidän kokonaisopetusvelvollisuuttaan kevennetty huomattavasti. Kuitenkin samoja taitoja harjoitellaan historiassa. Kuka tahansa, joka on vilkaissut ainuttakaan historian tai yhteiskuntaopin nykymuotoista ylioppilaskoetta, voi todeta tämän. Opettamani aineet vaativat myös korkeatasoista ilmausta, jota olisi syytä harjoitella mahdollisimman paljon muulloinkin kuin kokeessa. Reaaliaineiden opettajilla on kuitenkin lukuaineiden opettajista korkein opetusvelvollisuus ja eroa äidinkielen opettajien velvollisuuteen tulee ainakin viisi tuntia. Olisinko niin hullu, että teettäisin oppilaillani niin paljon esseitä kuin ehkä pitäisi? Olen jo nyt työn orja. Joskus joku toisen aineen kollega on saattanut todeta, että taidat pingottaa. Ette arvaa, kuinka pahalta ja loukkaavalta tuollainen kommentti voi tuntua. Yritän hoitaa työni kohtuudella. Sekin vie liikaa aikaa.
Toinen aikaa vievä asia on viestintävälineiden seuraaminen. Syksyllä EU-kurssia opettaessani meinasin hukkua informaatiotulvaan. Sanomalehtiartikkeleita metsästäessä menee helposti useampi tunti illassa. Ihmekö, että eräs kokenut kollegani kertoi istuvansa joka ilta koululla puoli kahdeksaan asti! Samassa tilassa pidempää päivää tekevät välillä kielten opettajat, mutta matikan tuskin koskaan. Kollegallani on muuten jo yli 20 vuotta työhistoriaa takana..
Enpä tiedä, onko tästä avautumisesta hyötyä. Joku voisi todeta, että mitäs valitat, vaikka sinulla on töitä! Niinpä. Meitä historian opettajiahan on koulutettu nelinkertainen määrä tarpeeseen. Löytyy aivan varmasti joku, joka suostuisi tekemään työn vieläkin halvemmalla. OAJ on perinteisesti ollut hajanainen ammattijärjestö, jossa aineenopettajat ja luokanopettajat kyräilevät keskenään ja sitten tietysti aineenopettajat keskenään. Ei ihme, että järjestömme on hampaaton. Miten voi olla, että opettajan virkaan on satoja hakijoita, kun lääkäreistä on kunnissa samaan aikaan pula? Jotkut toiset ovat osanneet hoitaa etunsa huomattavasti paremmin...
Vaikka konsensukseen tulisi pyrkiä, niin on silti asioita, jotka ovat väärin. Jos olette ihmetelleet, miksi en puhu enää niin paljon opetusalaan liittyvistä asioista, niin tässä on yksi syy. On vaikea löytää kaikkia koskevia universaaleja aiheita, jos oman oppiaineen tilanne kismittää. En olekaan tässä blogissa viitsinyt siksi puhua näistä todella häiritsevistä kouluasioista. Parin vuoden takainen
avautumiseni poiki sen verran paljon mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassa, etten ole vieläkään jaksanut kaikkiin vastata. Muutamat kommentit saivat minut oikeasti itkemään.
Onneksi silloin tällöin tapahtuu oikeudenmukaisuuksia, jotka valavat toivoa. Se, että luokanvalvojuudesta maksetaan nykyään kaikille opettajille samansuuruinen korvaus, oli tällainen muutos parempaan. Kiitos vielä kerran Susannan Silander. Annoit minullekin voimaa uskoa reilumpaan ammatilliseen huomiseen.
Toivoopi yksi rättipoikki oleva hissanope
12 kommenttia:
Luin äsken Opettaja-lehdestä tuon Silanderin tekstin ja aloin heti googletella, selviäisikö jostakin Susannan ikä. Tuntuu olevan kovin nuori opettaja kyseessä. Sitä kautta löysin blogisi ja haluan ottaa osaa aloittamaasi keskusteluun.
On oikastaan aika surullista, että keskustelun historian opettajien epäoikeudenmukaisesta opetusvelvollisuudesta joutuu avaamaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Samalla kun Silander ottaa asiaan kantaa kovin epämääräisellä tavalla, hän tulee sahanneeksi omaa oksaansa. Nimittäin mikäli opetusvelvollisuudet tasataan samansuuruisiksi, tämä tulee tarkoittamaan sitä, että äidinkielen opettajien opetusvelvollisuus nousee.
Saattaa tulla yllätyksenä monelle, mutta me äidinkielen ja kirjallisuuden opettajatkin näännymme työhömme ja työmääriimme. Emme suinkaan ole mitään "onnekkaita", kuten Susanna tuolla kirjoituksessaan väittää, vaan kyllä me todellakin teemme töitä tuon alhaisen opetusvelvollisuuden edestä.
Viisas ja kokenut opettaja (kuten minäkin jo olen) muokkaa työmääränsä sen mukaisesti, että jaksaa tehdä töitä. Jos ei jaksa lukea ja kommentoida loputtomia määriä esseitä ja tutkielmia, niin niitä ei ole pakko kirjoituttaa.
Pitää myös muistaa se, että opiskelijat eivät jaksa loputtomiin kirjoittaa jokaisessa mahdollisessa reaaliaineessa tutkielmia ja esseitä, koska jo pelkästään äidinkielen esseiden kirjoittaminen tuntuu olevan monelle melkoisen työlästä. Nehän jäävät entistä useammin kotitöiksi monen kohdalla.
Kannattaa aina muistaa opetusvelvollisuuskeskustelun keskellä se tärkein eli opiskelijan voimavarat. Jos on totta, että historian opettajat (ja uskonnon, psykologian, filosofian, biolobian, maantieteen, fysiikan, kemian opettajat) kirjoituttavat ja lukevat, korjaavat ja kommentoivat saman verran esseitä ja tutkielmia kuin äidinkielen opettajat, niin ei ole ihme, että lukiolaiset alkavat kolmivuotisen urakkansa päätteeksi olla kohtalaisen burn out.
Joskus pitää miettiä sitäkin, onko kyse opettajan oman egon kohottamisesta opiskelijan jaksamisen kustannuksella. Hienoa toki olisi, jos kaikkien oppiaineiden opetusvelvollisuus olisi tuo 16 tuntia viikossa, mutta se tuntuu merkitsevän sitten sitä, että opiskelijoiden työmäärä kohoaa taivaisiin.
Jään odottamaan kiinnostuneena tulevaa lukiouudistusta.
Ikävä kyllä kuntatyönantajan tavoitteena ei ole vähentää historian opettajan opetusvelvollisuutta, vaan lisätä niiden opettajien, joilla on pienempi. Mutta sittenhän olette tasa-arvoisesti väsyneitä kaikki.
anonyymi 1: vastaan kommettiisi myöhemmin!
anonyymi2: Se olisi väärin! Ymmärrän hyvin äikänopettajien työtaakan ja alempi nykyinen opetusvelvollisuus on paikallaan.
Kieltenopettajana minäkin nostan hattua Susanna Silanderille siitä, että hän uskalsi olla huolissaan mm. historian- ja yhteiskuntaopin opettajien työmäärästä, kunhan ei nyt sahaa tosiaan omaan oksaansa. Jos kaikkien aineopettajien opetusvelvollisuutta lähdettäisiin laskemaan kohti äikänopejen opetusvelvollisuutta, älähtäisivät siinä luokanopet ja erkkaopetkin - eivätkä suotta! Heillä ei niinkään ole lisääntynyt kirjoitelmien ym. tarkastaminen, mutta luokassa saattaa olla yli 30 oppilasta ja integroituja oppilaita muutama siihen päälle; työsarkaa nykypäivän oppilasaineksella on riittämiin heilläkin.
Tosiasia on, että kaikki opettajat, jotka parhaansa työssään pyrkivät tekemään ovat aivan uuvuksissa, kun Suvivirsi soi. Onneksi se on jo viikon päästä soinut ;)
Minä olen sinun blogisi myötä paljon miettinyt nuoruuden haavettani alkaa historian opettajaksi. Painotus oli nimenomaan historiassa, ei niinkään yhteiskuntaopissa, mutta ajattelin, että tämä yhdistelmä olisi kuitenkin "välttämät"ön. Nyttemmin olen miettinyt, että , minusta ei mitenkään olisi siihen. Nostan todella hattua erityisesti yhteiskuntaopin opettajille, koska se vaatii todella paljon jatkuvaa perehtymistä alati muuttuvaan maailman tilanteeseen!
anonyymi1: Ymmärrän pelon oman opetusvelvollisuuden noususta, mutta mielestäni on kyllä todella hyvä, että avauksen teki juuri äidinkielen opettaja. Tai en ymmärrä, miksi se olisi ollut sen surullisempaa kuin jos avauksen olisi tehnyt vaikka englannin opettaja? Äidinkielen opettaja ehkä kuitenkin näkee parhaiten työmme samankaltaisuuden. (olen tästä ainakin oman kouluni äidinkielen opettajan kanssa jutellut useaan otteeseen).
Olen todellakin samaa mieltä, että esseiden kirjoittanminen ei saa olla opettajan oman egon kohottamista. En ainakaan itse jaksaisi egoani tuolla tavoin kohottaa. Totuus vain on, että opetussuunnitelmat ja sitä myötä opetuksen tavoitteet muuttuvat. Oppiaineita ei voi enää samalla tavoin lokeroida, eihän elämääkään. Tiettyjä taitoja vaaditaan huolimatta oppiaineiden rajoista. Lukio-opiskelijoillekin on välillä huomattavan vaikeaa hahmotta tätä! Sanon kyllä, että kuunnelkaa tarkoin ja harjoitelkaa ahkerasti tekstintuottamista äidinkielen tunneilla, sillä siitä on suora hyöty myös omissa aineissani. Silti ymmärrys ei tahdo aina riittää.
Olen itse ratkaissut esseeongelman siten pakollisina kursseilla, että ne ovat vapaaehtoisia, vain numeroa korottavia. En katso tarpeelliseksi joka kurssilla niitä teettää, sillä omat oppiaineeni on tervanjuontia toisille joka tapauksessa. Taustalla on toisaalta oman itseni säästäminen - koska opetan pienessä koulussa, jossa minulla ei ole rinnakkaisia ryhmiä, on substanssin osuus suhteessa ajankäyttööni mahdotoman suuri. Silti omantunto painaa, sillä tiedän, että monet muut historianopettajat teettävät esseitä enemmän ja useammin. Jos saisin edes kertauskurssin, tilanne helpottuisi. Siellä voitaisiin harjoitella kunnolla kirjoituksia varten. Esseiden kirjoituttamista enemmän kaipaisin ehkä sitä, että yhteiskuntaopin ajankohtaisuus huomioitaisiin jollakin samankaltaisella lisällä kuin mitä bilsan ja kemian opet saavat labrojensa hoitamisesta.
Minäkin jään innolla odottamaan tulevaa lukiouudistusta. Nykymuotoinen lukio on auttamattomasti jälkeen jäänyt instituutio.
Ja vielä: en ole lainkaan sen kannalla, että kenenkään toisen opettajaryhmän opetusvelvollisuuksia pitäisi nostaa.
anonyymi 2. Pakko lisätä vielä: Eli sen vuoksi jotkut opettajaryhmät voidaan sitten uhrata?
enkunope: Aamen! Eipä tuohon voi muuta lisästä :)
Karkkis: Historia on huomattavasti helpompi aine kuin yhteiskuntaoppi. Mutta älä minun puheitteni takia luovu haaveistasi ;) Ja toivottavasti jaksan välillä kertoa niitä kivoja positiivisia seikkojakin open työstä :)
Eikös se ole niin, että yhtä opetettavaa tuntia kohden lasketaan myös valmistelutunnit, jotta kaikki opettajat tekisivät ainakin laskennallisesti saman verran töitä?
Tämä tarkoittaa siis sitä, että koska äikässä opetusvelvollisuus on 5h pienempi kuin vaikka hi/yh, niin siten äikänopettajat valmistelevat tunteja ja korjaavat kokeita 10h enemmän viikossa kuin vaikka nyt hi/yh opettajat. Tai ainakin laskennallisesti näin tehdään.
Se että Silander on juuri äikänopettaja antaa hänelle mielestäni parhaan taustan ottaa tämä asia esille, koska juuri äikänopettajien tuntimäärät nostetaan aina ekana esille tässä keskustelussa.
Olen kyllä kuullut muiltakin äikänopettajilta, että he itse kokevat työmääränsä vähäiseksi verrattuna muihin aineisiin. Eli Silander ei siis ole oman aineryhmänsä sisällä yksin tuota mieltä.
Ja anonyymi 1: uskoisin että kaikki opettajat todellakin tekevät töitä tuntimääränsä eteen.
Tilannehan taitaa lukiouudistuksen kannalta olla se, että entistä enemmän tullaan korostamaan luku- ja kirjoitustaitoa sekä tiedonhankinnan taitoja. Enää ei toivottavasti ole siis pakko osata ulkoa sijamuotoja, jäsentää lauseita, opiskella Suomen rintamalinjojen sijainteja ja vuosilukuja, tietää mikä on patsiisi ja mikä plebeiji, vaan tosiaankin tärkeää on tietää, mistä ja miten noita tietoja tarvittaessa löytyy. Uusien taitojen korostumisen myötä toivon, että opetussuunnitelmia karsitaan tehokkaasti. Ainakin viime aikoina on ennemminkin käynyt niin, että opetussuunnitelmat ovat paisuneet kuin pullataikina, ja mitään ei uskalleta jättää pois. Tuloksena on sitten burn out sekä opettajalle että opiskelijoille.
Voi tulla joillekin yllätyksenä, mutta myös me äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat joudumme kouluttamaan itseämme koko ajan ja pysymään ajantasalla. Tunnollisimmat opettajat lukevat Hesarinsa (ja monet muut lehdet) sakset kädessä joka aamu ja etsivät tuoretta materiaalia esseiden ja tuntikeskustelun pohjaksi.
En tiedä, millainen äidinkielen lehtori pystyy sanomaan omaa työmääräänsä vähäiseksi. Ilmeisesti kyse on siitä, minkä verran yleensäkin panostaa opetustyöhön. Tulokset näkyvät sitten yo-kirjoituksissa. Itse olen kuullut koulumme matematiikan lehtorilta, että hänellä on osapäivätyö mutta kokopäiväpalkka. Toivon, että se on hänen huumoriaan ja ironiaansa tai kenties liittyy siihen, että hän on hyvin tehokas ja taitava opettaja.
Itselläni on se onni, että opetustunteja kerta kaikkiaan ei ole tarjolla tuota 16 tuntia enempää. Silloin ei vielä näänny ihan totaalisesti, vaikka stressi toki kipuaa huippuunsa tuollakin tuntimäärällä. Tiedän, että isommissa kouluissa on niitä äidinkielenopettajia, jotka ilmeisesti hyvän palkan toivossa haluavat itselleen yli 20 tuntia opetusta - ja tuloksena on sitten se, että viikonloput ja lomat menevät esseitä korjatessa.
Toivon todellakin, että historian opettajat eivät ilman voimakasta edunvalvontaa lähde sille tielle, että ison opetusvelvollisuuden lisäksi suostuvat lukemaan, korjaamaan ja kommentoimaan useita esseitä kurssia kohden. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että kohta äidinkielenkin opettajilta vaaditaan 23 tuntia opetusta ja esseiden lukemiset siihen päälle, mikä tarkoittaa 30 opiskelijan lukioryhmässä sitä, että opettaja lukee, korjaa ja kommentoi 90 esseetä ja muut pienet harjoitustekstit siihen päälle.
Jos historian opettajien työhön tosiaan kuuluu myös kirjoittamisen opettamista (eli taitojen opettamista) sen kaikissa muodoissaan, niin pitää laittaa OAJ asialle vaatimaan tasapuolista kohtelua äidinkielen opettajien kanssa, mutta se ei tosiaan saa merkitä sitä, että äidinkielen opettajien opetusvelvollisuus nousee.
Terveisin "Anonyymi 1"
Kun hiukan jaksetaan odottaa, niin kokonaistyöaika tulee kaikille. Opoillahan sellainen jo on ja kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa.
Anonyymi 1: En nyt oikeasti ehdi kirjoittelemaan pidempään, mutta haluan vain todeta, että tuskin Silander tarkoitti kannanotollaan sitä, että halua korottaa omaa velvollisuuttaan vaan hän oli ehkä pysähtynyt keskustelemaan kollegoiden kanssa eri aineiden opettajien toimenkuvista. Minä en puolestani vaadi tasapuolista kohtelua äidinkielenopettajien kanssa. Toivoisin vain, että opetusvelvollisuutta laskettaisiin edes yhden viikkotunnin verran. Se on allekirjoittaneella tällä hetkellä 22, 5, kun opetan sekä yläkoulussa että lukiossa. Tästä suurin osa on lukiota. Onko se liikaa vaadittu? Valitettavasti historianopettajat ovat jo vuosia korjanneet esseitä ilman, että asialle on tehty mitään - ei ole uusi villitys. Itse laitoin yhteiskuntaopin kurssilla lukiolaiset tekemään media/uutis-analyysia kritiikkeineen (juuri tälllaista hyödyllistä opiaineiden rajt ylittävää taitojen harjoittelua). En tiedä, viitsinkö tehdä toista kertaa. Yläkoulussa kirjoitutin aikaisemmin eläytymiskirjoituksia - en jaksa enää. Yseille olen vielä toistaiseksi teettänyt hyvinvointivaltiotarinat erän perheen arjesta kommenlluksineen. Siitä en tingi vielä. Pitää olla vaihtoehtoisiakin opiskelutapoja.
Vaikka kirjoituksesi on jo pari viikkoa vanha, pakko vielä kommentoida.
Olen myös itse historian ja yhteiskuntaopin opettaja yläkoulussa ja lukiossa ja vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan opetussuunnitelma ja nykyaikaisten työtapojen käyttö(mitä ainakin itse pidän ehdottoman tarpeellisena) pakottavat hi/yo:n opettajat laajojen tutkielmien, uutisseurantatöiden, esseiden yms. teettämiseen - niin yläkoulussa kuin lukiossakin. Kyse ei todellakaan ole mistään opettajan "egonpönkityksestä".
Silanderin teksti opettaja-lehdessä oli mielestäni rohkea, hieno avaus arasta aiheesta. Kun olen keskustellut äidinkielenopettaja-kollegojeni kanssa, he ovat ymmärtäneet hyvin hi/yo:n opettajien olevan epäoikeudenmukaisessa tilanteessa - olenkin aika yllättänyt, että täällä asiaan taas suhtaudutaan varsin negatiivissävytteisesti (taustalla ilmeisesti myös käsitys oppiaineiden "arvojärjestykestä"...). Tarkoitushan ei tosiaan ole nostaa esim. äikän tai matikan opettajien opetusvelvollisuutta, vaan saada joku roti ja oikeudenmukaisuus vallitsevaan tilanteeseen.
Mielestäni on aivan absurdia todeta, etteivät hi/yo:n opettajat saisi nostaa asiaa esille, vaan heidän olisi "uhrauduttava" tai "typistettävä" opetuksensa opetusvelvollisuuden suuruuteen sopiviksi kalvosulkeisiksi ja oikein-väärin-väittämä -kokeiden teettämiseksi, jotta jaksaisivat!
Kyllä - kaikki opettajat tekevät vaativaa, raskasta työtä ja ovat takuulla lukukauden lopussa väsyneitä. Tämä ei silti millään tavalla poista ongelmaa, joka opetusvelvollisuuksiin tällä hetkellä liittyy.
Ps: Tilda, tykkään paljon blogistasi ja olen nuorena opettajana saanut siitä ajoittain "vertaistukea":). Mukavaa kesää!
anonyymi hissaope: Kiva, että olen voinut olla myötätukena ammatillisella alkutaipaleella! Ja kiva, että muutenkin osallistuit tähän keskusteluun(, etten kie'u täällä ihan yksin). Allekirjoitan kommenttisi täysin. Hienoa kuulla, että sinulla on oikeudentajua omaavia kollegoja. Mukava kesää myös sinulle, nauti täysin siemauksin :)
Lähetä kommentti