sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Ajatuksia vaalien lähestyessä

Näin vaalien lähestyessä moni bloggaaja on kertonut mielipiteensä tulevasta presidenttisuosikistaan. Sosiaalinen media, myös blogit, on ollut kanava vaikuttaa oman ehdokkaansa puolesta. Hyvä niin.


Olen pohtinut viime viikkoina kovasti yhteiskuntaopin ja toki samalla myös muiden opettajien merkitystä mielipidevaikuttajina. On valitettavan tunnettua, että erityisesti nuorimmat äänestäjäluokat luisuvat helposti sinne "nukkuviin" eikä politiikka kiinnosta heitä lainkaan. Demokratiakasvatus onkin eräs koululaitoksen merkittävimmistä tehtävistä. Jo kouluyhteisössä olisi hyvä saada luotua vaikuttamisen ilmapiiri. Tähän pyritäänkin esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan kautta; koulun oppilaat ja opiskelijathan muodostavat sen. Tärkeää olisi, että nuoret kokisivat, että heidänkin äänellään olisi merkitystä ja oppilaiden ehdottamia ideoita toteutettaisiin. Ihannekoulussa vuorovaikutus on arkipäivää.

Varsinainen yhteiskunnallinen kasvatus on tietysti eniten yhteiskuntaopin opettajan harteilla. Kyseisen aineen tunneilla käydään läpi vaikuttamisen keinot ruohonjuuritasolta ylikansalliseen osallistumiseen asti. Vaalien, valtiollisten elinten ja niiden tehtävien selvittäminen kuuluu yhteiskuntaopin opettajalle. Tietysti esimerkiksi äidinkielessä sitten käytännössä harjoitellaan, mitä yhteiskuntaopin tunnilla on opittu esim. mielipidekirjoitusten ja puheiden pitämisen muodossa.

Myös poliittisen kentän hahmottaminen, puolueiden historian ja niiden erojen läpikäyminen tapahtuu historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Tässä yhteydessä samoin kuin ajankohtaisten kiinnostavien tapahtumien kynnyksellä moni historian ja yhteiskuntaopin opettaja kohtaa kysymyksiä omasta poliittisesta kannastaan ynnä siitä ketä tai mitä puoluetta hän on äänestänyt. Tässä tilanteessa opettaja joutuu päättämään, kertooko hän kantansa vai vaikeneeko hän siitä.

Olettaisin, että kollegani reagoivat näihin kysymyksiin sekä kertomalla että vaikenemalla. Joku on kertonut, onhan meillä eduskunnassa kaksi historianopettajataustaista sosiaalidemokraattia. Itse olen tähän mennessä vaiennut. En ole vielä kertaakaan kertonut millekään opettamalleni ryhmälle poliittista kantaani tai sitä, ketä olen vaaleissa äänestänyt. Tähän on useita syitä: mielestäni tehtäväni on ensisijaisesti jakaa tasapuolisesti tietoa koko poliittisesta kentästä, kertoa eri puolueiden arvoja sekä miksi kyseiset ihmisryhmät ajattelevat niinkuin he ajattelevat. Vaikka oppilaiden orastaviin poliittisiin kantoihin vaikuttavat vahvasti monet muutkin aikuiset kuten erityisesti omat vanhemmat, katson oppiaineeni auktoriteettina arveluttavaksi sen, että alkaisin ottaa kantaa jonkin tietyn aatteen puolesta. Näen ensisijaiseksi tehtäväkseni juuri demokratiakasvatuksen. Usein viljelemäni lause onkin, että mikä tahansa hyvin perusteltu mielipide on oikea.

Tietysti toimintamalliani voi haastaa kysymyllä, onko kukaan opettaja täysin neutraali, arvoistaan ja asenteistaan vapaa. Eikö oma kanta kuitenkin tule jollakin tapaa sivulauseissa tai lauseiden välissä esille? Tähän vastaan, että luonnollisesti näin on. Ihminen elää ja toimii yhteiskunnassa, joka luonnollisesti muokkaa arvostuksia ja asenteita. Silti varon ottamasta aktiivisesti kantaa minkään tahon puolesta. Ylipäätään katson, että omien arvojen ja maailmankatsomuksen tuputtamien ei sovi historian ja yhteiskuntaopin tunneille. Toivon, että tämä ei vähennä opetukseni elämänmakuisuutta. Tähän asti olen kylläkin havainnut, että elämänmakuisuutta voi luoda myös muilla tavoin, esimerkiksi näin ;)

Mitä mieltä sinä olet? Oletko ottanut kantaa opettajana (kerro mieluusti myös että kolleganani vai jonkin muun aineen opettajana) politiikkaan?

Ps. Heitänpä tähän lopppun vielä avoimen kysymyksen. Moni opettaja suvaitsevaisena kertoo äänestävänsä suvaitsevaisia puolueita. Entäpä, jos opettaja kertoisikin äänestävänsä perussuomalaisia. Miten siihen suhtauduttaisiin? Haluttaisiinko sellaista kuulla?

kuva täältä

9 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Mielestäni on valitsemasi linja on hyvä, sillä opettajan poliittisilla näkemyksillä voi todella olla vaikutusta oppilaiden mielipiteiden muodostumiseen. Tietysti osa opettajista(kin) toimii esimerkiksi julkisissa poliittisissa luottamustehtävissä, jolloin heidän kantansa on tiedossa tai ainakin sen voi selvittää. Tällöinkin on nähdäkseni itsestään selvää, että opettaja pitää poliittisen toimintansa koulun ulkopuolisena asiana.

Olen ehkä itse ennakkoluuloinen perussuomalaisia kohtaan, mutta kyllä se mietityttäisi, jos esimerkiksi oman lapseni opettaja "paljastuisi" persujen kannattajaksi. Pohtisin varmasti sitä, millä tavalla tämä opettaja suhtautuu vaikka ulkomaalaistaustaisiin oppilaisiin tai erilaisuuteen ylipäätään.

Niuf kirjoitti...

Yläkoulun kieltenopena olen viime viikkoina ollut äärimmäisen ilahtunut siitä, että hyvin suuri osa oppilaista on kiinnostunut vaaleista. Viime maanantaina lähes kaikki kuulemani välitunti- ja käytäväkeskustelut pyörivät vaalien ympärillä.

Itse olen yrittänyt vältellä omien poliittisten mielipiteiden kertomista oppilaille.

Miia kirjoitti...

Minusta toimit oikein näin kuin olet tähänkin asti toiminut. Itse en kerro kantaani - olen kieltenopettaja, joten koska aihe ei ole niin ajankohtainen tunneillakaan, eivät oppilaani ole minulta ehdokkaista kyselleetkään.

Ellei opettaja olen muutoin aktiivinen politiikassa, miksi olisi syytäkään kertoa kantaansa.

Tämänhetkisissä presidentinvaaleissa tuntuu olevan ok äänestää ja kannattaa Pekka Haavistoa. Hänen kannattajansa ovat kilpaa hehkuttaneet sosiaalisessa mediassa esim. Facebook-päivityksin Haaviston menestystä ja opettajanhuoneessakin tuntuu/tuntui siltä, että mikäli kannatat Haavistoa, saat sen julistaa, mutta muista ollaan hiljaa. Mielenkiintoista.

Anonyymi kirjoitti...

En ole varsinaista poliittista kantaani suoraan sanonut, koska siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kerran sanoin aika jyrkän kannan erääseen asiaan ja sain erään kollegan silmilleni.

Kun persut keväällä voittivat julistin kyllä opettajainhuoneessa, että demokratia on ihanaa. Totesin, että en äänestänyt itse persuja mutta että arvostan sitä, että Suomessa vaikutetaan vaaleilla eikä mennä kaduille vellomaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

olen vakiolukijasi, mutta harvoin kommentoin. Kiitos kivasta blogista!

Olen aineenope, mutta en opeta historiaa/yhteiskuntaoppia. Viime viikolla useammasta ryhmästä oppilaat kysyivät ihan suoraan, että ketä äänestin. En kertonut. Monessa ryhmässä Haaviston pääsy kakkoskierrokselle aiheutti myös paljon ihan spontaania keskustelua, ja sille tein kyllä tunneilta tilaa. Jonkin verran osallistuin keskusteluun itsekin, lähinnä kuitenkin vain kysymyksillä tai faktoilla.

Tiedän muutaman open (ei hi/yh), jotka näissä vaaleissa ovat avoimesti kertoneet ehdokkaansa myös oppilaille ja minusta sekin on ok. Historian ja yhteiskuntaopin opejen toivoisin pysyvän "puolueettomina" samoista syistä kuin itsekin kirjoitit. Samoja syitä on myös sen taustalla, etten halua omaa poliittista kantaani tai ehdokastani kertoa - koen, että tilanteen tullen tehtäväni on pikemmin haastaa oppilasta itseään pohtimaan asiaa kuin markkinoida omaa ajatusmaailmaani.

Toivon, että ne opet, jotka kantansa kertovat, avaavat myös valintansa taustoja. Näin varmasti suurelta osin onkin.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta toimit myös oikein. Mielestäni opettajan ei pitäisi kertoa omia poliittisia näkemyksiään oppilaille.

Opetan yläkoulussa (äikkää) ja uskoisin, että saisin melko nopeasti palautetta vanhemmilta ja rehtorilta, jos julistaisin tunneilla poliittisia mielipiteitäni. Olemme viime viikkoina keskustelleet oppitunneilla paljonkin vaaleista ja vaikuttamisesta, mutta puolueettomasti ;)

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen äänestänyt demareita, kokoomusta, keskustaa, RKP:tä, vihreitä, kristillisiä ja ehdinpä aikoinaan äänestää liberaalejakin ennen niiden tuhoa... Tällä taustalla en kyllä pahemmin julistele oppilaille mitään poliittista vakaumusta :-)

Meidän opehuoneessa ekan kierroksen jälkeen yllätyksekseni enemmistö oli jokseenkin järkyttynyt Haaviston menestyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että opettajan on todella syytä jättää poliittinen kantansa luokkahuoneen ulkopuolelle. Se on tietysti haasteellista, mutta joka tapauksessa lähtökohtana toivottava.

Toinen asia, josta en ole kovin innoissani ovat nämä "muka-hauskat videot", joita juuri ja juuri maistereiksi valmistuneet opet keskiasteella ja lukiossa esittävät kaitsiakseen levotonta laumaansa.

Minusta on hyvä, että kaikki ymmärtävät, että maailma on stereotyyppiä monimutkaisempi kokonaisuus, vaikka kummempaan ei kehitysvaiheen tai henkilökohtaisten resurssien puitteissa vielä olisikaan valmiuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni taas ainakin lukiossa historianope voisi hyvinkin avata omaa ajattelumaailmaansa niin poliittista kuin eettistä.

Yhteiskuntaopissa käsitellään monia kysymyksiä, joihin ei ole "totuutta" vaan ainoastaan näkökulmia. Kertomalla että itse ajattelee tietyllä tavalla ja samalla korostamalla, että joku toinen voi ajatella toisella tavalla (ja ihan yhtä järkevästi, mutta vain eri katsontakulmasta ajalteltuna) opettaja mielestäni vain herättää oppilaita tajuamaan politiikan moninaisuutta.

Suuri ongelma mielestäni on se, että oppilaat eivät osaa muodostaa ja perustella mielipiteitään. Ehkä tämän takia politiikka ei heitä niin kiinnosta.

Uskonnon ja etiikan opettajan ayritän tunneilla kannustaa oppilaita olemaan jotain mieltä asioista ja jos joku kysyy, kerron myös oman mielipiteeni. Mitä pidemmälle kurssia mennään, sitä paremmin oppilaat oppivat keskustelemaan mielipiteistään.