Mukavuus on ollut viime päivinä kokoavana teemana päivän asuissani. Tänään päälle päätynyt yhdistelmä oli sentään sen verran siistikin, että sitä kehtasi jo kuvata.
Vilan Object-merkkinen lyhythihainen neulenuttu on aleostos viime kesältä. Olkavarsien muhvipuhvit eivät luo onneksi heiveröhartiaiselle jenkkifutaajavaikutelmaa ja tasapainottavat kropan yleisilmettä. Yleensä en pidä tällaisia perusvaatteita kroppani kannalta imartelevimpina. Rakastan silti Nudie-farkkujani, sillä ne istuvat päälle kuin toinen iho. Käytännöllistä käytännöllisenä päivänä. Stressiviikoilla en jotenkin edes osaa hienostella. Pynttäytyminen on kaiketi merkki rentoutumisesta? Yliopiston tenttiviikoillakin sitä piti mennä paikan päälle kaikkein kulahtaneimmassa hupparissa. Sen jälkeen saattoi vaihtaa fiinimmät iltavaatteet päälle ;)
En yleensä mesoa täällä blogissa ruokatottumuksistani, mutta nyt alan olla itsestäni hieman huolissani: Stresseillessäni olen vetänyt puolentoista viikon aikana kolme 200 gramman suklaalevyä, kilon vaahtokarkkeja sekä sipsi- ja irtokarkkipussin - kertoo jotakin yleisestä turhautumisesta, väsähtämisestä ja jopa agressiosta näin kouluvuoden viime metreillä. Koeviiikko on vasta alkamassa, joten tuskin saan herkutteluhanaa kiinni. On kyllä ihan ihme, jos muutoksia ei ala näkyä painossa. Ikää kun kertyy, niin tuskin se aineenvaihduntakaan pelaa enää samalla tavalla... Tässä siis syy, miksen koskaan tee terveysaiheisia postauksia saati ruokapostauksia - ne eivät yksinkertaisesti ole heiniäni!
Ehkä sisustus sentään on ;)
Esittelin aikoinani tekemiäni huutokauppalöytöjä. Niiden ohella huonekalumme ovat peräisin lähinnä mieheni papan jäämistöstä. Eräs parhaista papan aarteista on ikkunan alla majaileva konstailematon valkoinen puupenkki. Tai oikeastaan niitä on kaksi, toinenkin on ikkunan edessä muttei näy kameraan saakka. Nuo vuosikymmenten takaiset käsityöaarteet ovat erinomainen korvike ikkunalaudoille, joita uudessa asunnossamme ei ole. Kuukauden päästä sisustus menee kylläkin uusiksi, kun uusi sohvamme saapuu. Sitten meillä on ensimmäistä kertaa käytössä moderni käyttösohva, jossa ottaa nokkaunet, kestitä vieraita tai viettää leffatreffejä miehen kanssa :) Keski-ikäistymistä kai tämäkin :DMukavaa illanjatkoa! Ja pahoittelut, jos näissä postauksissa on ollut viime aikoina hieman alavireinen tunnelma. Oikeasti alan olla ihan innoissani pian koittavasta vapaudesta :)
11 kommenttia:
Jännää, miten eri tavalla pukeutuminen vaikuttaa eri ihmisiin. Itse laitan tentteihin yms. aina kunnon meikit ja nätit vaatteet. Tämä nostaa mielialaani, ikävännäköiset vaatteet taas masentavat koko päivän. Haluan silloin vain kotiin, äkkiä vaihtamaan vaatteet.
Lisäplussaa siitä, että kauniiksi pynttäydyttyä pitää "todistaa" muulle maailmalle olevansa myös ulkouoren alla pirun fiksu. :D Tätä auttaa skarppaamaan tentissä vaikeissa kysymyksissä.
Jos onkin alavireisyyttä niin minä ainakin ammennan paljon noista vihreyttä ja vehreyttä pursuilevista ulkokuvista, ne on aivan ihania!
Tsemppiä viimeisiin päiviin ennen kesälomaa!! Noi penkit on ihanat! Yritin ettiä tollasia meiän edelliseen asuntoon, mutten löytäny sopuhintaan. Nyt ne olis kyllä käyny turhiks kun 60-luvun kivisessä omakotitalossa on joka ikkunan alla leveät ikkunalaudat <3
Töihin pukeudun asiallisesti. Heti kun pääsen kotiin vaihdan vaatteet ja riisun kaikki korut, jopa korvakorutkin. Kotona pitää olla jotain löysää ja lököä = tyylitöntä ja röhnäistä päällä. Jos meillä on jonkun sortin liikuntapäivä tms. töissä, niin ahdistun kun pitää mennä töihin tuulihousuissa ja lenkkareissa. t. o
Olen huomannut itse saman ruokatottumuksissa. Mitä pidemmälle lukuvuosi on mennyt (eli tämä toukokuu), sitä enemmän on mennyt suusta alas mitä epäterveellisintä moskaa (=sipsejä, karkkia, suklaata, roskaruokaa). Kait minäkin stressiin ja työväsymykseen yleisesti ottaen syön, lohturuokaahan nuo ovat. Odotan innolla lomaa ja toivon, että saisin kaiken rentoutumisen ohella korjattua ruokalistani herkuttomaksi ja jaksaisin liikkua enemmän, viimeviikkoina sohva on ollut liikuntaa huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto.
Ja täälläkin on menty rentoiluvaatteilla tämä loppukevät, farkut ja raitapaidat ovat olleet kovassa käytössä hameiden ja mekkojen sijaan. Huomenna ajattelin kyllä laittaa farkkujen sijasta farkkumekon, että edes hieman olisi helmoja tällä viikolla kuvioissa.
Fantome: Hihii, mielenkiintoinen taktiikka :) Minulle tosiaan tenttiin lukeminen ja menenminen on ikään kuin opuhdistautumisrituaali, jonka jälkeen on uuden alku ja voin hyvillä mielin sitten pynttäytyä. Se on sitten aivan euforinen tila. jännä, miten me ihmiset reagoimme tilanteisiin oman persoonamme kautta :)
Jenni: Kiva kuulla ;) Ehkäpä teen tarkennettuja puskakuvauksia, jos en kohta vaikka mahdu tämän syöpöttelyputken jälkeen edes vaatteisiini ja vedän täällä jokin säkki päällä. ihanaa, että vihreys tosiaan välittyy. Iloitsen siitä päivittäin...
Hannatuu: Voin kuvitella , että tuollaiset maksavat maltaita. mutta kuulostavatpa teidän kivitalon leveät ikkunaudat aivan mielettömiltä...
O(uti): Uskon, sopii sinulle kuin nenä päähän ,) kyllä minäkin siis haluan laittautua, mutta jotenkin viimeinen kuukausi on katkaissut kamelin selän. Olen yksinkertaisesti ollut niin väsynyt, ettäen jaksa välittää...(?9. On hieman huolestattunut mieltäni. Ehkäpä tarvitsisn kuukuaden kesäunet, niin voimat palautuvat. Tai viikon Kreikan Pargassa :)
Mii: Kiva, että joku opetaustainen kommentoi tuota ruokajuttua! Aavistelen, että samansuuntainen toimintamalli saattaisi olla opettajien keskuudessa hyvinkin yleistä näin kevään viimeisinä viikkoina. Väsyneenä turvaudun ainakin itse vääränlaisiin keinoihin, kun en jaksa välittää. Tekee mieli jatkuvasti ylimääräistä polttoainetta ja herkut samalla väsyttävät entisestään.
Mitä punaiselle sohvallesi tapahtuu? :)
Et todellakaan ole ainoa opettaja, jonka ruokavalioon ovat hiipineet suuressa määrin karkit, sipsit ja muut herkut. Sain eilen todistukset suurin piirtein tehtyä ja heti tänään jaksoin pyöräillä töihin autoilun sijaan ja korvasin alkuviikon sipsivälipalan omenalla. Tsemppiä viimeisiin rutistuksiin! Aamukammassa on enää 7 piikkiä...
t. luokanope
anonyymi: Ei tällä hetkellä mitään. Se jää olohuoneen nurkkaan punaisen tapetin alle odottelemaan Tildan lompakon lihoamista. Ehkä sitten joskus on varallisuutta sen uudelleen verhoilemiseen :)
Luokanope: Kiitos vertaistuesta :) Ehkäpä elintasosairauksille altistumisriksi pienenee kesäloman terveellisten kasvispinotteisten herkkujen myötä :) Silloin jaksaapi tsempata paremmin!
Mimo: Luulin nähneeni komennenttisi jossakin vaiheessa, mutta se katosi bittiavaruuteen. Halusin vain kertoa, että huomasin sen :)
Oo la laa, mitähän mä oon kirjoittanut? En muista :) Ja mihinkähän kadonnut... Ellen kirjoittanut jotain "arkaluontoista" ja poistanut, mutta nyt ei kyllä enää muisti veny tänne asti ;D
Lähetä kommentti