maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kaksi kevättalven asua ja pohdintoja epämukavuusalueista sekä blogin tulevaisuudesta

 Hei taas!



Tämä vuosi on tarkoittanut kohdallani jatkuvaa epämukavuusalueella olemista. Olen joutunut yhdistämään työn ja opiskelun, mikä toisin sanoen on tarkoittanut etten ole voinut hoitaa kumpaakaan hyvin ja hyväksymään tämän tosi asian. Tietojen päivttämiseen, ohjeistamiseen ja yhteydenpitoon on kulunut suunnaton määrä aikaa energiaa. Tunnit ja opiskelutehtävät onkin sitten hoidettava siinä sivussa.


Olen joutunut myös hyväksymään, etten voi pitää kaikkia lankoja käsissäni koko ajan. Epävarmuuden - ja -tietoisuuden sietäminen on minulle haaste, joskin asian tiedostaminen on hyvä alku tilanteen hyväksymiselle ja siihen mukautumiselle. Tätähän elämä kuitenkin yhä enenevissä määrin nykypäivänä on.


Toistakin asiaa olen pohtinut. Huomaan muuttuneeni jonkin verran niistä päivästä, kun lähes viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin. Mietin usein, onko tälle blogille enää tarvetta. Olenko kasvanut siitä yli, ali tai erilleen? Opetusuran alkuvuosina kaipasin kiivaasti ajatuksenvaihtoa alasta. Nykyään en koe tälle tarvetta. Olen työni ja alani sisäistänyt ja ymmärtänyt niitä määrittävät raamit. Asujenkin esitettely tuntuu nykyään hieman kiusalliselta - onhan nämä kai jo nähty?

Olen pohtinut, pitäisikö minun käyttää tähän blogiin menevä aika esimerkiksi Facebookin päivättämiseen - siellähän suuri osa reaalielämän ystävistä on.


Toisaalta koen facebookin olevan kohtuu rasittavaa oman elämän esittelyä. Päivityksiä pitäisi tehdä koko ajan, jotta olisi osa yhteisöä. Mitä sinne kannattaa kirjoittaa esim. kerran kuussa? Tai vuodessa? Toisaalta, ovathan blogitkin oman elämänsä korostamista, ja kaiken lisäksi tietyllä tapaa vastavuorottomia. Minähän täällä esittelen kiinnostuksen kohteitani enkä peukuta muiden tekemisiä.

Pidän blogiani kuitenkin ainoana säännöllisen epäsäännöllisenä harrastuksenani. Olisi sinänsä sääli sulkea se. En osaa kuvitella tekeväni nassukirjaan postausta kiinnostavasta kirjasta tai uudesta suosikkikaupasta... Sellaisten postausten tekemisistä nautin - siis silloin kun olen rentoutunut ja stressitön. Haluan siis pitää kirjoitustaitoa ja jonkin sortin luovuutta yllä tällä virtuaalisella salongilla.

Ehkäpä nyt sitten vain hyväksyn tilanteen ja postailen taas vähän harvemmin. Ja otan siinä välissä aina silloin tällöin yhteyttä kavereihin muilla sosiaalisen median foorumeilla. Ja rakkaat lukijat ja satunnaist vieralijat - älkää ottako tätä postausta itseenne. Olen nauttinut suuresti niistä monista vuorovaikutuksenhetkistä mitä blogiuran varrelle on mahtunut. Tämä postaus oli tällaista reflektiota siitä, mihin suuntaan seuraavaksi mennä...

Mites on muut bloggaajat - riittääkö aikanne sekä Facebookissa päivttelyyn että postailuun?

PS. Ja hei te minut oikealta nimeltäni tuntevat  - saa niitä terveisiä ja ajatuksia toki tänne blogiinkin jättää :)

20 kommenttia:

Mari a kirjoitti...

Aikoinaan aloin lukea blogiasi juuri niiden opeajatusten takia. Mietin silloin kai itsekin kovin paljon opettajuutta, nyt siihen on jotenkin vain turtunut.

Palasin blogisi lukijaksi äskettäin, kun jotenkin sattumoisin eksyin tänne. Mielenkiintoista on ollut lukea esim. historia-ajatuksia leffoista, kirjoista tms. Ehkä blogisi voisi suuntautua johonkin harrastuksen suuntaan?

Hauskaa on kyllä myös seurata, miten ihanan omaperäinen tyylisi on ja pysyy koko ajan sellaisena.

http://marinkirjablogi.blogspot.fi/

Turun Tilda kirjoitti...

Mari A.: Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla, että samansuuntaista opettajuuden evoluutiota tapahtuu sielläkin suunnassa. Oletko muuten vielä lukiossa äidinkielen opettajana? Muistelen ainakin niin, mutta sori jos meni väärin..

Ehkäpä tuo historian mukana kuljettaminen voisi olla eräs syy jatkaa postailua. Narsinkin, kun jokin päivä voi käydä niin, etten enää työkseni opeta historiaa...

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ainoa neuvoni, älä suorita! Tee asioita niin kuin sinusta tuntuu parhaalle. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa kaikkeen, mutta vain silloin kun kerkeän ja huvittaa. :) minua kiinnostaa myös historia aiheiset postaukset ja muutenkin sellaiset vaihtuvat ajatukset. Itse luin kanssa aikanani blogiasi, sitten aloit kyselemään ihmisiltä mitä haluvat että kirjoitat, lopetin. Eksyin myös äskettäin takaisin... Jos bloggaaminen vie turhaa energiaa ja tuntuu ongelmalta silloin kannattaa lopettaa. Jatkahan rennoin ottein äläkä stressaile :) itse ainakin piipahdan lukemassa jos vain kirjoitat sydämestäsi sen mitä kirjoitat...

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä ja ajatuksia Itävallasta :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen seuraillut blogiasi hyvän aikaa, aina käyn kurkkaamassa onko uutta tullut. Mukavaa on ollut piipahtaa joka kerta! Ei sillä ole väliä mihin suuntaan blogi menee - sehän menee kirjoittajan oman mielenkiinnon ja elämäntilanteen mukaan. Ei sinun tarvitse missään tapauksessa pyrkiä miellyttämään lukijoita, ajattele vain itseäsi. Kiitos kun raotat pientä palaa elämästäsi! Sitä paitsi sun asukuvat ovat kovin inspiroivia tällaiselle toiselle hameita ja mekkoja rakastavalle nuorelle opettajalle.

RiinaJ

Turun Tilda kirjoitti...

Saariston kasvatti: Hyviä neuvoja. Voi olla, että vain hidastan. Jos joka viikko pitäisi saada aikaan neljä artikkelin tasoista juttua kultuuritapahtumista, kirjallisuudesta tai tyylistä, niin tämähän kävisi maksullisesta työstä - siis siitä, mitä se ei ole ;) Pää tarvii happee, joten ehkä kesällä sitten taas tiheämmin.

Frau G: Moi, kiva kun jaksoit kommentoida! Mulla kävi kämmi... Huomasin vasta eilen, että olitkin vastannut mun helmikuiseen viestiin. VAstailen sulle huomenissa :)

RiinaJ: kiitos tsempistä :) Perusasukuvia voin laittaa useamminkin kuin kerran kuussa - syvällisestä sanottavaa en ehkä lupaa :)

Mari a kirjoitti...

Itse asiassa mulle kävi just noin, että en enää opeta kirjoja, enkä työssäni ole tekemisisssä kirjojen kanssa, mutta koska ne kiinnostavat, niin kirjat jäivät blogiin "vain".

Lukiossa tosiaan olin aiemmin =)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitan kännykällä, joten viesti lyhyt :)

Tykkään blogistasi todella paljon. Kaikkea luen ja katselen mielelläni: asuja, sisustusta, opintoja, töitä, kirja-arvosteluja, pohdintoja jne.

Kiitos! :)

Elina kirjoitti...

Minä olen someaktiivi, tai no naamakirjakoukussa, miten sen kauniisti sanoisi ;) Kirjoittelen blogissa eri asioista kuin siellä, feseen kuuluvat minulla perhekuulumiset ja suurin osa työpohdinnoistakin. Linkkaan kyllä ahkerasti blogiani feseen, sieltä minua alun perin kannustettiinkin blogin perustamiseen. Ammattikirjoittajana kumpaakaan on vaikea täysin erottaa muusta työnkuvasta, mutta välillä itselläkin aika on kortilla. Kirjoitan lyhyemmin tai valitsen hyvän kuvan, jos ei vain ehdi. Inspiraation iskiessä teen posteja varastoon. Olisiko näistä työkaluista apua sinulle, jos olet kahden vaiheilla, jatkaako vai ei?

Ainoanniina kirjoitti...

Minun blogini on ollut tauolla jo muutaman kuukauden. Jotenkin vain tuntui, ettei ole ollut inspiraatiota. Mutta jonain päivänä saatan taas jotain julkaista. Ajatuksissani sitä kyllä päivitän, mietin mitä kuvia olisi kiva laittaa sinne ja mistä aiheista. En vain ole jaksanut toteuttaa. Ehkä vuorovaikutuksen vähäisyys on ollut osasyynä tähän. Ja tuntuu, että maailma on pullollaan ihania, kauniita ja mielenkiintoisia blogeja, mitä itselläni enää olisi mitään uutta lisättävää niihin. Monissa blogeissa on kyllä erittäin vilkasta vuorokeskustelua ja tätä kautta voi löytää "sieluntovereita". Täytyy vain tehdä niinkuin sydän sanoo eikä ainakaan potea huonoa omaatuntoa jos ei ehdi/jaksa päivittää blogia. Uskolliset lukijat eivät katoa mihinkään, vaikka olisi pitempikin tauko. Me kyllä kaipaisimme sinun juttujasi, mutta olisimme sitten taas lukemassa niitä kun jotain julkaisisit. Blogilistat ovat tässä mielessä käteviä kun niiden avulla näkee aina kuka "suosikeista" on julkaissut uuden jutun eikä tarvitse erikseen käydä sivuilla kurkkaamassa onko siellä jotain uutta.

marja kirjoitti...

Kuten joku aiempikin kommentoija sanoi, jätä turha suorittaminen tästä blogista pois! Mä ainakin luen sun blogia Bloggerin kautta, ja huomaan siis aina sieltä jos uusi päivitys on tullut eikä tarvitse käydä täällä "turhaan" ihmettelemässä :)

Tykkään blogistasi kovasti, oikeastaan minua kiinnostaa ihan kaikki: opepostaukset, päivän asut, sisustus, råtat, kirja- tai elokuva-arvostelut, Turku ja sen ympäristö, historia jne... Oikeastaan ainoa, joka välillä tympii (pahoittelut!) on nämä pohdinnat blogin jatkosta / anteeksipyynnöt siitä että blogille ei ole aikaa jne... Toisaalta kiva, että jaat näitä asioita myös lukijoidesi kanssa, toisaalta toivoisin että lopettaisit turhat pohdinnat ja anteeksipyynnöt. Tämä on sinun blogisi, jota voit pitää suht itsekkäästi. Minä ainakaan en odota sinulta postauksia edes viikottain, vaan toivon että kirjoitat silloin kun tuntuu siltä. On toki mukava kuulla arjestasi ja mitä sinulle kuuluu ja tietysti myös jos on kiire tms., mutta en haluaisi että blogisi on sellainen "riippakivi" joka stressaa ja jota täytyy hirveästi miettiä.

Toivon siis että ehdottomasti jatkat blogia ja pidät tämän avoimena, mutta ottamatta kuitenkaan paineita siitä, miten usein ja miten laadukkaasti tänne "täytyy" kirjoittaa, vaan ennemminkin lähestyisit asiaa fiilispohjalta.

Saara kirjoitti...

Mäkin toivon, että jatkat blogia. :) Toisaalta oot kirjoittanut hirveän aktiivisesti, ehkä ei oo pakko päivittää niin usein? Ja siis mä tykkään sun blogissa juuri siitä, että sen aiheet vaihtelee. Tykkään sun sisustusideoista, vintagelöydöistä, historiajutuista, herra Råtasta, opejutuista, siis vähän kaikesta. :) Tykkään siitä, että blogista saa ideoita ja ahaa-elämyksiä ja tämä sun blogi on kyllä tarjonnut niitä. :)

Ite olen kirjoitellut melkein viisi vuotta äitiysaiheista blogia (joka on nykyään tosin siis kutsujen takana, ehkä kaks lukee sitä siis), mutta kun laps on jo kohta neljä, niin ei se niin kauhean kiinnostavaa kirjoitettavaa enää oikein ole. Nyt kokeilin aloittaa uutta avointa blogia, mihin kirjoittelisin kaikenlaista muuta ja vähän anonyymimmin (ehkä), mutta ei sekään oikein ota tulta alleen, kun en tiedä mitä kehtaa kirjoittaa (siis mistä mua ei tunnista ja mistä tunnistaa). Aiheet muuttuu ja blogi voi muuttua (tai jopa vaihtua) välillä, mutta jos kirjoittamisesta nauttii ja tykkää kirjoittaa muillekin kuin itselleen, niin kannattaahan silloin blogia pitää, vaikka hitaamminkin päivittyvää.

Sorry taas tajunnanvirta.

Anonyymi kirjoitti...

Jatka ihmeessä blogia ! Sillon kun ei inspiroi nii ei tarvii päivittää :)

Ja piti sanoa, että nää asut on tosi kivat ! Etenkin jälkimmäinen <3

Ja toivottavasti ilmojen lämmetessä stressikin vähenee ! Olet ihana, jaksamisia :)

- yks niistä sinut oikealta nimeltä tuntevista.. katsotaan milloin uskallan paljastaa kuka olen ;)

Turun Tilda kirjoitti...

Mari A: kuulostaa ihanteelliselta bloggailla itseään kiinnostavasta aiheesta, (jossa on asiantuntija) ilman työn mukanaan tuomaa rasitetta (en sillä että jonkin tietyn aineen opetajan toimiminenkin voisi olla antoisaa). :)

Anonyymi: :D

Elina: Kiitos vinkeistä! Asukuvia otankin joskus talteen. OSaatko muuten sanoa, onko lukijoissasi paljon samoja kuin jotka ovat tuttaviasi facebookissa?

Ainoanniina. Osa blogeista alkaa olal jo melko ammattimaisia; tai voisiko sanoa, että eri alojen ammattilaiset ovat viimein keksineet bloggaamisen ilon. Tavallisena maatiais-pulliaisena (jollainen meikäläinen on) on melko haastavaa tarjota yhtä inspiroivaa ja hyvin editoitua luettavaa koko ajan.

kiitos tsempistä ja ajatuksista! Pidän ehkä itsekin taukoa nyt keväällä. Älä sinä kuitenkaan sulje blogiasi kokonaan, en varmaankaa tee itsekään niin :)

Marja: Kiitos kommentista - palutteesta ja tsempistä :)

Saara: Avoimissa blogeissa on aina se haaste, että mistä kirjoittaa, kuinka avoin olla. Arvaapa, onko täällä mietitty asiaa :) Kuitenkin, jos ei itsestään paljasta mitään, jää helposti persoonattomaksi. Mutta tosi kiva, jos puhut esimerkiksi opettajuudest amatikistin näkökulmasta. Listaltani löytyy jo kielten opettajia :)

Anonyymi 2: Kiitos tsempistä!

Muuten, jos minä paljastan itsestäni näin paljon, niin voithan paljastaa oman identiteettisi minulle vaikka s-postitse ;) Vai oletko kenties oppilaani? ;)

Alma kirjoitti...

Totta kai blogi muuttuu kirjoittajansa mukana eikä niihin alkuaikoihin tarvitse palatakaan.
Postaustahti myös vaihtelee paljon päivien, viikkojen ja jopa kuukausien mukaan. Itselläni on tämä vuosi ollut jostain syystä melko hektistä ja se näkyy heti blogissa. En esimerkiksi suostu luopumaan iltalenkistä, vaikka sen aikana ehtisikin juuri sopivasti rustailemaan uutta postausta tms.
Minä ainakin täällä pysyn hyvin vankasti, älä Tilda murehdi.:)

Turun Tilda kirjoitti...

Alma: Kiitti ja hali! Erittäin hyvä periaate sulla tuon lenkkeilyn suhteen!

Astrid kirjoitti...

Hei Tilda! Löysin blogisi joidenkin blogilinkkien kautta vuosia sitten, ja silloin historianopettajaksi itsekin opiskellessani olin aivan innoissani jutuistasi. Nyt tänä talvena tulit taas yhtäkkiä mieleeni, ja palasin lukemaan blogiasi. Luin kaikki postauksesi vuosien ajalta, oli kuin olisin pitkästä aikaa nähnyt vanhan kaverin!

Ajatuksesi opettamisesta ovat niin tuttuja, aivan kuin omasta elämästäni, itse opetan siis hissaa ja yh:ta lukiossa. Jollain tavalla ymmärrän stressaamisesi sekä työn että blogin suhteen, taidat pitää molemmista niin paljon, että haluat lopputuloksen olevan lähes täydellistä :-) on vain vaikeaa olla olematta perfektionisti
silloin, kun on tavoitteita. Mutta blogisi on niin mahtavan rentouttava sekoitus asiaa ja hömppää, että toivon sinun jatkavan sitä, vaikka harvakseltaankin.

Aurinkoista kevättä sinne!

Bisquits kirjoitti...

Minusta tällaiset mietiskelyt välillä ovat ihan normaaleja, jos pitää blogia monen vuoden ajan. Omalla kohdallani ne mietiskelyt päättyivät blogin lopetukseen - enkä ole sitä katunut - mutta toivon sinun jatkavan. Blogisi alkaa olla ainoita "vanhan ajan" hyvän mielen blogeja!

Turun Tilda kirjoitti...

Astrid: Kiitos komemntista! Kiva kuulla, että tätä lukee joku toinenkin historiaa ja varsinkin yhteiskuntaoppia lukiossa opettava. Opetusvinkkejä otetaan mielellään vastaan :)

Bisquits: Kiitos tsempistä. Toki toivoisin sinun joskus vielä jatkavan, mutta voimien ja fiiliksen mukaan :) Miten muuten määrittelisit tuollaisen vanhan ajan hyvän mielen blogin? Ei liikaa kaupallisuutta?

Maria kirjoitti...

En ole Bisquits, mutta tuohon "vanhan ajan" blogiin liittyen... Parasta tässä blogissa on: ei mainoksia, ei blogin kautta saatuja "mutta vain omaan tyyliini sopivia!"-tavaroita, ei pakko saada-ostoslistoja eikä pintatrendejä tai niiden pohdintaa. Ja mikä tärkeintä, sinä kirjoittajana aidon ja avoimen (mutta et liian avoimen oloinen) ja tyylisi omaperäinen.

Olen huomannut useiden lukemieni blogien aiheuttavan ahdistavaa halua ostaa sitä ja tätä (vaikka ei mitään lopulta ostaisikaan) ja olen yrittänyt tietoisesti vähentää näitä ostoslistamaisia blogeja. (ja vähentää tseasiassa blogien lukemista ylipäätään) Täältä ei ole koskaan tullut ahdistava olo suuntaan tai toiseen. :)

Samojen vaatteiden yhdistely uusilla tavoilla ja jopa vanhojen asujen toisto on mielestäni vain plussaa, sitä ei tarvitsisi kenenkään bloggaajan mielestäni vältellä. Kertakulutuskulttuuri väsyttää.

Toivottavasti tämä ei nyt kuulostanut liian kärkevältä. Jokaisen oma asiahan se on, ottaako ilmaislahjoja tai liittyykö portaaliin tms. Mutta fakta on, että blogin henki muuttuu aina jos mennään kaupalliselle puolelle. Toisaalta, hyvä kirjoittaja on palkkionsa ansainnut. Että puolensa ja puolensa.

Kun niin harvoin tulee kommentoitua niin kiitän tässä samalla kivasta blogista. :)