keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin vinksin vonksin!

Hei taas!

Viikon tunnit ovat onneksi pulkassa, joten pystyn hieman rentoutumaan blogin parissa. :)

Ajattelin hieman vilauttaa näkymiä uuden kotimme sisäpuolelta, vaikken löytänytkään järkkärin akkua mistään tähän hätään. Pokkarikuvat ovat tietysti (taas) tosi suttuisia, mutta suttuista on kyllä sisälläkin - että sinänsä sopii hyvin teemaan ;)

Jollekin taisinkin jo kommenttiboksissa paljastaa, että uusi kotimme on rivitaloasunto. Niin paljon kuin asuntohistorianikin vuoksi vanhoja taloja rakastankin, ei vanhan pitsihuvilan tai edes perinteisen rintamamiestalon hankinta oikein istunut kohdallamme. Vanhat talot ovat yksinkertaisesti joko liian kalliita (pitsihuvilat) tai sitten liikaa remonttia vaativia (rintamamiestalot). Me kaksi lukutoukkaihmistä emme ole maailman kätevimpiä käsistämme, joten peruskuntoisen rintamamiestalon kunnostaminen olisi ollut liian haasteellinen ja hermoja vievä projekti. Lisäksi vanhan puutalon muuttaminen nykyisten energiankäyttö vaatimusten tasalle olisi tullut maksamaan vähintään yhtä paljon kuin uudehko rivari.

Onneksi omaperäistä ja vanhahtavaa tyyliä voi luoda sisustuksellakin! Ja tämän asunnon paras puoli on tosiaan ne maisemat, joita ikkunoista pääsee ihailemaan...


Asunto on tosiaan sen verran uusi, ettei sinne tarvinnut tehdä oikeastaan remonttia lainkaan. Muutamalle seinälle laitamme koristetapettia, mutta ei sen enempää ainakaan tähän hätään. Ritva Kronlundin "Kirsikkapuu" päätyi lopulta olohuoneen päättyvälle seinälle. Mielestäni se sointuu mukavasti yhteen antiikkisohvan tämän hetkisen värityksen kanssa. Punainen taitaa pysyä sohvan värimaailmana mahdollisen uudelleenverhoilun jälkeenkin.

Uusia huonekaluja emme aio hankkia uutta keittönpöytää ja tuoleja lukuunottamatta (budjetti on aika tiukoilla tällaisten asuntokauppojen jälkeen...). Appivanhemmat saattavat tosin luopua ruskeanharmaasta kulmasohvasta piakkoin, joten voi olla, että mies saa kauan kaipaamansa löhöilysohvan kotiimme :)

Kotimme alakerran parhaita puolia on avokettiö, josta on yhteys olohuoneen puolelle. Vieraiden kanssa rupattelu hoituu mukavasti ruuanlaiton lomassa.


Uusi keittön ruokapöytä saapui yllättävän pian. Olen kyseiseen kierrätyspuumateriaalivalintaan muuten todella tyytyväinen! Valkoiset tuolit ovat Ikean perusmallistoa ja hyvän tuntuiset istua. Vielä, kun saisi kupit ja kipot paikoilleen, niin voisi ryhtyä miettimään tarkemmin sisustamista...


Eräs kesän mahdollinen projekti, johon rahaa pitää säästää on pation rakentaminen. Naapurit ovat kevätkahvitelleet omillaan jo tovin ja kehuneet kovin niiden ihanuutta :)

Jatkan tarinointia, kunhan saan kotia hieman järkevämpään kuntoon. Siihen asti - mukavia kevätpäiviä!

10 kommenttia:

Ainoanniina kirjoitti...

Näyttääpä mukavalta! Oikein kodikkaalta. Teidän on ihana tuolla asua ja elää.

Micci kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin! :)
Mulla on hirmuinen halu löytää uusi, isompi asunto ja mieluiten oma talo, mutta pakko on tässä vielä vähän toppuutella.. Tahtoo vaatehuoneen, näin muiden muassa! :D

Tessa kirjoitti...

Oi onnea paljon! Tuossa remonttihuolettomuudessa on tosiaan puolensa. Ja pation rakentamista suosittelen ehdottomasti :).

Bisquits kirjoitti...

Hurjan kivalta näyttää! :-) Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, ettei vanha talo sovi kaikkien elämään / kykyihin. Tässä parin vuoden aikana olen huomannut, että sen vanhuksen kanssa on tosiaan naimisissa: kun joku kohta saadaan fiksattua, jo seuraava repsottaa. Jos on muuten kiireinen tai stressaava elämäntilanne, en kyllä suosittele. Itsekin haaveilen toisinaan upouudesta talosta, nekin on kivoja ja remppaamattomuudessa on todella puolensa.

Kirsikkapuu on hieno valinta! Meillä on tosiaan tuo omassa makkarissa, ja ollaan tykätty hirmuisesti. Ihme, että jopa mies tykkää pinkkipohjaisesta tapetista. ;-)

Kutri kirjoitti...

Onnea vielä uuteen kotiin! Kaikki näyttää oikein hyvältä ja mukavalta, etenkin keittiötäsi kadehdin - meidän säästetyt keittiörempparahat menikin nyt sitten uuteen autoon, kun rouva Taitoperuuttaja romutti vanhan oikein kunnolla... Mikä tarkoittaa sitä, että mun pitää katsella tota kasikytluvun vauvankakanväriä vielä todella kauan! Grrr...

Sylvi kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin! Kuulostaa tutulta tuo "me kaksi lukutoukkaihmistä emme ole maailman kätevimpiä käsistämme" - meillä ei olla lukutoukkia, mutta sen verran nörttejä/pikkupuuhastelijoita, että kodin remppaamiset jätetään suosiolla muille. - Patio kuulostaa ihanalta!

Sophia kirjoitti...

Kaunis asunto ja ihana tuo patio; sellaisen laitatte ehdottomasti! :D
Hyvä pointti muuten tuo vanhan talon muuttaminen nykyaikaisia energiavaatimuksia vastaavaksi: olen aina halunnut remontoida vanhan talon, mutta aika energiasyöppöjähän ne ovat, joten vaativat pohdintaa silläkin osa-alueella, eikä pelkästään seinä- ja lattiamateriaaleissa = remontti syö rahaa melkoisen paljon.

Bisquits kirjoitti...

Pakko kommentoida vielä sen verran muiden kommentteja lukiessani, että hei, kyllä kaikki oppii remppaamaan! Mekin olemme kaksi akateemikkoa, joiden kädentaidot on vähän niin ja näin, mutta olemme oppineet kumminkin (kun on ollut hyvä opettaja). Kaikkea ei onneksi tarvikaan tehdä itse, mutta hyvän osan kyllä pystyy, vaikka tällainen kaltaiseni kirjallisuustieteilijäkin. ;-)

Onnea vielä kerran uuteen tupaan!

Tilda kirjoitti...

Ainoanniina: Kiitos paljon, nyt pitäsi maltaa vain hoitaa työt ja sitten se gradu. Mutta uusi koti ja väsäily sen parissa antavat mukavaa vastapainoa noille koitoksille :)

Micci: Kiitoksia :) Talokuume ihanankamalaa ;) vaatehuone on kyllä tosi jees - tiedän kerrostalossa pitkään asuneena!

Tessa: Jos remonttisormi alkaa syyhyämään, niin voisin aloittaa monista rempallaan olevista huonekaluista. Kerrankin maalinhiomiselle ja uudelleen maalaamiselle on tilaa :)

Bisquits: Kiitos! Vanhan talon remppaaminen on elämäntapa, jolle pitää löytä aikaa. Lueskelen Maalaisunelmia-lehteä ja haaveilen siitä, mutta tiedän, että opettajana ja mahdollisena opintojen jatkajana minusta ei ole siihen. Sinänsä sääli, että vapaa-aika ei anna myöten, mutta ehkä joskus toisessa elämäntilanteessa :)

minunkaan mies ei onneksi hirveästi protestoinut, vaikka valinta olikin tällä kertaa täysin minun ;)

Kutri: Kiitos :) Voi harmi tuo teidän autojuttu! Todella ärsyttävää, uskon sen! Auto ei ole mullakaan se ensimmäinen juttu mihinkä haluan panostaa.

Sylvi: Kiitoksia! Pikkupuuhastelija onkin hyvä sana, sillä oiekastaan ei tässä ole ehtinyt lukutoukkailemaankaan koko vuonna :)

Tilda kirjoitti...

Sophia: Kiitoksia :) Sellaiset maalämpö/ilmalämpöpumput ynnä muut ovat aika tyyriitä. Ikkunoiden uusiminen nykystandardeja vastaaviksi ynnä muut kulut - niitä vain vanhoissa taloissa kertyy.

Bisquits: Remppahommat kuulostavat itse asiassa mielenkiintoisilta,olisi mukava oppia! ehkäpä joskus sellaisellekin on aikaa ja tilaisuus! Varsinkin, jos joskus on sellainen työ, jolloin suunnittelutyöt eivät syö sunnuntaita :)