Matkamuistoja Sveitsistä: vuoristossa

Jatkanpa jälleen Sveitsin-matkakertomustani. Bernistä suuntasimme viikonlopuksi ystäväni miehen kotiseudulle järvi-Sveitsin eli Lützernin alueelle. Seutu on "Sveitsin Rivieranakin" tunnettua kuuluisaa matkailualuetta. Järvien lisäksi alueella on eräs toinenkin valtti - nimittäin tietysti ne vuoret!

Meillä oli mahtava tilaisuus päästä ajelemaan yli sata vuotta vanhalla maisemarautatiellä ihan oikeassa vuoristossa. Oli meikäläisen ensimmäinen kokemus Alpeista. Hypätkää kyytiin ja nauttikaa samoista kokemuksista kuin minä :)

Välillä mentiin tunneliin....




... ja pikkuhiljaa rinteet alkoivat käydä yhä jyrkemmiksi...




Kukas sieltä pensaan takaa kurkkaa?

Ylhäällä ilma oli aivan erilainen. Kun lähdimme sää oli helteisen tukala, mutta ilma viileni ja muuttui suorastaan myrskyisäksi. Siinä tuulessa oli miltei mahdoton kulkea suorassa. Huipun näköalapaikalla viivyimme tovin, mutta sitten oli pakko mennä sisälle näköalakahvilaan juomaan lämmintä kaakaota! Matkamuistomyymälästä ostin sadan vuoden takaisen näköismatkailumainosjulisteen.



Lämpimän juoman voimin lähdimme reippailemaan alaspäin. Painovoima piti kyllä huolen vauhdista!




Puolisen tuntia kuljettuamme pääsimme tekemään paremmin tuttavuutta paikallisiin sarviniekkoihin. Eniten lehmälauman läpi kulkemista taisi pelätä sulhaseni ...










Patikkaretki vuoristossa oli uskomaton kokemus. Pelottavin vaihe oli kuitenkin vielä edessä: Jotta pääsimme takaisin kotikylään, meidän piti laskeutua loppumatka vaijerivaunulla. Siis sellaisella, mikä oli siinä yhdessä Bondissa, missä se rautaleuka haukkasi vaijerista palasen... Minua pelotti niin paljon, etten pystynyt nappaamaan lakusta yhtään kuvaa! Pahinta oli se, että vaijeri antoi periksi aina sykäyksittäin...Eipä kuitenkaan vienyt matkan tunnelmaa!