Vappu oli ja meni oikein nättinä, mutta juhlimme sitä aika matalalla profiililla, kun on noita muita juhlia piakkoin tulossa :)
Sain vihdoinkin kaivettua ulkoisen kovalevyn käyttöön. Olen tallettanut sinne männävuosien kuvia, ja päätinkin vihdoin tehdä postauksen parin vuoden takaisesta Sveitsin matkastamme.
Rakas ystäväni ja opiskeluvuosieni kämppis löysi elämänsä miehen Sveitsistä ja jäi sille tielleen. Keväällä 2007 aikataulumme mahdollisti matkan ystäviämme tapaamaan tuonne vuorten ja lehmien maahan!
Matkamme suuntautui ensiksi ystäväni opiskelu- ja kotikaupunkiin Berniin, joka on Sveitsin pääkaupunki. Tuo kodikas, suomalaisittainkin keskikokoinen kaupunki sijaitsee Sveitsin saksankielisellä alueella melko keskellä Sveitsiä. Tarkemmin Bern sijaitsee Aar-joen laaksossa, jota joki on uurtanut monikerroksiseksi. Korkeuserot ovatkin Bernissä melkoiset suomalaisen silmin katsottuna, mutta eivät tietenkään mitään verrattuna Sveitsin muihin alueisiin...
Bernin vanha keskiaikainen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, eikä syyttä - kyseessä yksi parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista keskustoista Euroopassa. Erityisesti vanhat tiilikatot olivat aivan hurmaavia!
Vanhan keskustan kuuluisin nähtävyys on epäilemättä vanha Zytgloggenin kellotorni astronomisine kelloineen. Aina tasatunnein kellotaulun vieressä olevat pikkuhahmot aloittavat oman shown´sa kepposineen.
Bernissä kuvauksellisia paikkoja riitti. Eräällä rinteellä sijaitsi todella kaunis kukkatarha, josta avautui myös loistava näköala kaupungin yli.
Yksi ikimuistoisimpia kokemuksia oli patikkaretki Bernin maaseudulle eli laaksoa ympäröiville kukkuloille. Jos Turun ja Bernin välille täytyisi löytää joitakin yhteistä, niin yhtäläistä on ehdottomasti se, että luonto on molempia kaupunkeja lähellä - maisemat ovat tosin hiukan erilaiset!
Sveitsihän on rikas maa- ja elintaso heijastuu myös lehmien kellojen kokoon! Vai oletteko huomanneet, että täällä meillä kantturoilla olisi samanlainen varustelutaso?
Patikkaretkellä näimme sitä kliseistä sveitsiläistä maaseutua maalaistaloineen. Sarjan ensimmäinen kuva valottaa ehkä hiukan korkeuserojen todellisuutta! Patikkapäivä osoittautui todelliseksi hellepäiväksi. Virvokkeet tekivät kauppansa huipun näköalaravintolassa.
Vasta matkan viimeisenä iltana helle hälveni sen verran, että kaupunkia ympäröivät vuorenhuiput tulivat esiin! Näkymä oli huikean kaunis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti