Paljon punaista

Tiistaista!

Toipilaana edelleen mennään; enpä oikeastaan enää edes jaksa laskea näitä sisätiloissa lusittuja päiviä.

No, piristetäänpä tätä punaisella!

Huusin kuukausi sitten umpimähkään Wondersin punaiset nahkasaappaat. Koko oli vanha kokoni 37, enkä ollut hirveästi testaillut kyseistä merkkiä kuin ballerinoissa. Riskibisnestä siinäkin mielessä, että raskauden myötä jalka olisi voinut levahtaa - en nimittäin ollut testaillut vanhojakaan korollisia kenkiä muutamia lukuunottamatta.

Mutta nappiin män! Täytyy sanoa, että näin hyviä kenkiä ei ole ollut jalassa mies muistiin. Kengät ovat olleet jo tositoimissa ja ne ovat ihan varmasti koko 50 euron arvoiset, mitä maksoin :) Mukavaa myös on, että kengät on tehty Euroopassa. Siis yksi vuoden parhaista löydöistä!

Kukkaloistoa riittää juhlien jäljiltä kotosalla. Äiti puolestaan muisti jälleen aikuista lastaan joulukalenterilla. Se tuli tällä kertaa kortin muodossa :)

 Eipä muuta kuin valoa vuoden pimeimpiin hetkiin! Meillä on luvassa huomenna vauvahierontakoulutusta :)

Joulunajan tunnelmanluojia

Ihanaa joulukuuta!

Kuvista arvannette, millaiset juhlat meillä viikonloppuna oli. Kaikki meni hyvin ja pienen miehen kemut olivat herkät ja tunnelmalliset, vaikkakin äitimuoriin iski sitten rintatulehdus nro 3, josta nyt edelleen toipuillaan. Ehkäpä värkkään sitten tuonnepana varsinaisen nimiäispostauksen, kunhan saan kuvamateriaalia kuvaajalta. Kotijuhlien järjestämisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että tulee kerrankin siivottua vähän enemmän. Meidan keittökin saatiin sellaiseen kuosiin, että siellä kehtaa vaihteeksi ottaa muutaman blogikuvan ;)

Moni kaipaili kyselyssä jouluaiheisia postauksia. Ajatttelin tämän postauksen myötä antaa muutaman vinkin tunnelman luojista, jotka sopivat toki somistamaan kotia ympäri vuoden.

Kerroin jo taannoin rakkaudestani tunnemavaloihin. En oikeastaan osaa käyttää kirkkaita kattolamppuja (, vaikka joskus se olisi ihan paikallaan). Kynttilöitä ei kuitenkaan voi aina polttaa, varsinkaan lapsiperheissä, joten ledivalonauhat ovat oiva vaihtoehto tunnelmaa luomaan. Meillähän nuo valonauhat koristavat olohuoneessa antiikkisohvan valokuvahyllyä ja vessaa; keittiössä taasen vanha käppyräoksa vitriinikaapin yläpuolella on saanut kimmeltävän kuorrutuksen. Usein tuollaisten pimeiden nurkkien valaiseminen kohtentaa pienellä vaivalla tilan ilmettä.

Toinen blogissa jo aiemminkin esitelty tunnelman luoja ovat aikoinaan ystäväni häistä hamstratut pitsiset lasitölkit. Nämä kauniit kynttiläpurnukat ovat ihan yksinkertaisesti vanhoja elintarvikepurkkeja, joihin on kuumaliimattu pitsit. Tuikkujen pohjalle kannattaa laittaa koristehiekkaa, jotteivat purkit kuumene liikaa käytössä.

Meillä nämä tuikut ovat nähneet jo monta illanviettoa ja saivat nyt koristaa Alvarin nimiäispöytää. Jopa pojan kakkukin sai vaikutteita noista lyhdyistä :)

Eipä muuta kuin hyvää viikonjatkoa! Täällä ollaan virittäydytty taas jouluradiotaajuudelle - ehkäpä sielläkin :)

Työhuone ennen ja nyt

Maanantaista!

Lupailin jo joskus loppukesästä kuvia yläkerran muutoksista. No, prosessi ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin kuvittelin ja saimme vasta vähän aikaa sitten huoneet siihen kuntoon, että jonkin sortin kuvia kehtaa näyttää.

Aloitetaan kierros työhuoneesta. Kolmen vuoden ajan huone on näyttänyt melkoisen riemunkirjavalta. Opettajataloudessa mappi- ja kirjamateriaalia riittää, ja lisäksi säilytin sesongin riippuvaa vaatevalikoimaa irtonaisessa kirpparilta ostetussa vaatekaapissa, joka oli seurannut minua läpi opiskeluvuosien. Kirjat ja mapit majailivat taas hyvin eriparisissa kirjahyllyissä. Toiveissamme olikin yhtenäistä, sekä vaatteille että mapeille sopivaa säilytystilaa mahdollisimman paljon ja neliötehokkaasti.

Seinustalla, jolle kaapistoa kaavailimme on korkeutta yli kolme ja puoli metriä. Siksi toiveissa oli mahdollisimman korkea, lähes kattoon yltävä kaapisto, jonne mahtuisi tavaraa pölyltä suojaan.

Haasteellista oli kuitenkin päättää, miten syvän liukuovikaapiston haluaisimme ja millaisia hyllyjäja toimintoja siihen laittaisimme. Aluksi ajattelimme n. 60 cm syvää standardikaapistoa, jollaisen voisi hankkia esim. Ikeasta. Seinustalle olisi kuitenkin jäänyt hukkatilaa ylös ja tässä vaihtoehdossa ei olisi jäänyt tarpeeksi tilaa esim. parisängylle, mikä olisi ollut huono juttu huonevaihtojen (makkarin, työhuoneen ja lastenhuoneen välillä) ja asunnon jälleenmyynnin kannalta. Pohdimme myös, josko liukuovikaapiston olisi voinut sijoittaa lyhyemmälle päätyseinälle, mutta tällöin ei oltaisi saatu todennäköisesti tarpeeksi kaappitilaa. Tavoitteena oli kuitenkin saada mahdolisimman paljon tilaa roikkuville vaatteille sekä mahduttaa kaikki opetusmateriaalini (kuten mapit)kaapistoon.

Pyörittelimme ja pähkäilimme asiaa monta viikkoa. Haimme tarjoukset useammasta liikkeestä (mm. Ikea, Orikedon keittiötukku), mutta hintalaatusuhde ei oikein vakuuttanut. Sitten päätimme käväistä liikkeessä, josta appeni oli ostanut meille peilioven alakerran vaatesäilytykseen. Yritys on Kupittaan kulmilla sijaiseva Lupin Oy, ja sieltä saimme hankittua juuri meille räätälöidyt säilytysjärjestelmät.

Liukuovikokonaisuus oli todella onnistunut! Tässä muutamia päätökseen vaikuttaneita tekijöitä:

- Kaapiston syvyys pystyttiin määrittämään tarpeidemme mukaan. Kaapisto sovitettiin pitkälle seinustalle, mutta vain 40 cm syvyisenä. Se on nimittäin riittävä syvyys mapeille ja näin päätyyn mahtuu kuitenkin vielä esim. parisänky tai lastenkerrossänky.

- Myös hyllyjen ja vaatetankojen leveys ja korkeus voitiin räätälöidä tarpeidemme mukaan. Mappihyllyistä oli tarpeetonta tehdä mappien standardikorkeutta korkeampia. Nyt mapit istuvat napakasti omissa lokeroissaan. Vaatetangot sen sijaan jouduttiin kääntämään poikittain, koska 40 cm syvyys ei mahdollistanut normaalia vaatetankoa. Vaatetankoja tuli kuitenkin neljä kappaletta; kaksi koko pitkille mekoille ja kaksi muuta päällekkäin jakuille ja hameille. Sain omat käytövaatteeni suurin piirtein mahtumaan kaapistoon aiemman  eri huoneisiin sirottelun sijaan. Noissa Ikean kivoissa mustavalkoisissa laatikoissa säilytän sukkahousuja, sukkia ja alusvaatteita. Aika kiva juttu, kun kamppeet ovat lähes samassa paikassa!

- Liukukaapiston ovet ovat aitoa maitolasia; ei muovijäljitelmää.

- Kotiinkuljetus ja kokoaminen saatiin samalla hinnalla kuin joissakin toisissa firmoissa PELKKÄ kuljetus olisi maksanut lähes saman verran... Kokonaisuudessaan kaapisto (n. 3 m x 3m, syvyys 40 cm) maksoi hieman alle 1600 e, josta kuljetus ja kokoaminen oli n. 300 e. Toki Ikean kaapisto olisi ollut hieman halvempi, mutta nuo standardimitoitukset  olivat suuri miinus. Lisäksi kuulimme, että tuttavillamme oli mennyt koko viikonloppu kaapiston kokoamiseen, vaikka apuna oli ollut kaksi taloa rakentanut mies! Meillä Lupinin edustaja kokosi kaapiston n. kahdessa tunnissa.

Tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus (vaikka heh, ehkä toivoisin) vaan aito suositus. Liukuovikaapistoja kaavaileva, tsekkaa siis Lupin Oy. Me olemme olleet todella tyytyväisiä ratkaisuun.

Ei muuta kuin mukavaa viikonalkua kaikille! Yritän viimein tänään vastailla edellisten postausten kommentteihin, mikäli Alvari niin suo :) Niissä olikin tosi mielenkiintoista pohdintaa!

Haaveet kaatuu ja muita mukavia lastenlauluja?

Ystäväni kävi viime viikolla kyläilemässä ja Alvariin tutustumassa. Vaihdettiin tietysti kuulumisia ja hän kertoi olleensa kummityttönsä 6-vuotissynttäreillä. Juhlakalun toivomuksesta synttäreillä oli ollut disko peilipalloineen ja tytön synttärilahjaksi toivoma ja saatu Robinin levy oli juhlissa tanssahdeltu läpi.

Ok, mulle tuli yllärinä jo se, että jo 6-vuotiaat fanittaa Robinia. Toisaalta kyseessä on viimeisen päälle siloteltu kiiltokuvamainen tuote, jota on varmasti melko turvallista ihailla, vaikkei kaikki Frontside Ollie tai Loopilla-sanoitukset ihan aukenisikaan. Sen sijaan tyttö oli toivonut lahjaksi myös Cheekin levyä ja eräs hänen lempparibiiseistään kyseiseltä artistilta on Sokka irti. Kuulema kipale ja koko artisti on kovaa valuutta päiväkotiväen keskuudessa.

Siis häh? Eivätkö pikkulapset enää kuuntelekaan Popsi popsi porkkanoita ja Nalle Puhin hinajalauluja? Voi apua. Tervetuloa Tilda raadolliseen todellisuuteen...

Otetaanpa pieni näyte Cheekin kipaleen sanoituksista:

Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin. 

Buum buum pau! Mä vedän sokan irti. Rohkeut ku Rokan silmis, paukkuu ku sotafilmis. Boom shakalaka, tulta saatana! Ruuti on kuivaa, mukis on märkää. 

Tuo kisu vapaa ja yksin ei Cupido härnää. Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään. Mee kirkkoon meditoimaan jos haluut pysyy hiljaa, mut jos oot messissä, ryypyt ilmaan. Viisasten juomaa, mut ei tee pahaa tyhmällekään. Ja sit ku lähtee hyväl ryhmäl vetään. Sellanen pikkuvika mus on kai, ku maistuu ni sit tilataan pulloittain.

 Ryyppäämistä, naisia ja kiroilua. Anteeksi nyt, taidan olla aika konseravatiivinen, kun ei uppoa...

Ja toinen näyte. Kun lastentarhanopettaja äitini oli vielä työelämässä, vietettiin hänen päiväkodissaan lelupäivää. Eräs pikku jannu toi Pahat pojat-elokuvan sountrackin kotoa. Hänen lempilaulunsa levyltä oli jore Marjarannan kipale Haaveet kaatuu:

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

Niin, aika surkeaa, jos haaveet kaatuu jo kuusi vuotiaana. Nyt, kun aloin pohtiman asiaa tarkemmin, ärsyynnyin vallitsevasta trendistä todenteolla. En todellakaan haluaisi, että Alvari diggaisi moisia biisejä esikouluikäisenä. Tätäkö nykyajan viihdeteollisuus ja tosi-tv saa aikaan? Miksi Voice Kids ynnä muissa kilpailuissa lapset laulavat samoja biisejä kuin aikuiset? Ensinnäkin tosi tylsää ja apinoivaa mutta kysyn varsinkin tätä:

Miksi lapset eivät saa olla lapsia edes 10-vuotiaaksi saakka? Onko teillä ajatuksia aiheesta? 

No, kahden kuukauden ikäiselle voi ainakin soittaa vielä tällaisia levyjä...Millaista lastenmusiikkia teillä kuunnellaan? 

Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan. 

Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)

Synnyttäneen naisen pohdintoja imetysmekossa

 Tervehdys!

Pitkällinen paussi päivän asu-pimennon suhteen päättyy tänään. Tässäpä Tilda mekossa pitkästä aikaa :)

Kieltämättä lapsen saaminen hieman nosti rimaa näiden päivän asujen esittelyjen suhteen. Odotusaikana minulle kertyi painoa sellainen + 18 kg ja niistä suli synnytyksessä ehkä kuusi. Jep. Vuosikaudet 58 kiloisena oleilleena, olihan se järkytys. Nyt kotona ollessa painoa on hävinnyt ehkä se toiset kuusi kiloa ja vielä olisi jäljellä entiseen sellainen 6-8 kiloa. No, kilojen tuijottaminen ei kiinnosta, mutta vanhoihin vaatteisiin sen sijaan haluaisin vielä joskus mahtua. Toppahousurintamalla edistystä on jo tapahtunut (ehdin ostamaan jo kokoa suuremmat housut, mutta nyt vanhatkin jo menevät! ), mutta vintagemekoista ei kannata vielä puhua samana päivänä. Pieni tauko niistä ihanuuksista olisi tosin muutenkin ollut edessä, sillä ne eivät ole imetyksen kannalta mitään helpoimpia vaatekappaleita.

Vartaloni uudet mittasuhteet ovat aiheuttaneet muutenkin päänvaivaa. Pylleröisenä olinkin jo varautunut siihen, että takamus ja reidet nyt varmasti leviävät ja koska vauva asustelee raskausajan vyötärön tienoilla, on selvä, että tuollekin sektorille saattaa muutoksia tulla. Nämä kropan osat levisivätkin hiukan, mutta kuitenkin siedättävissä määrin.

Sen sijaan olen ollut ihan ymmyrkäisenä rintavarustukseni suhteen. Siis voi hemmetti, kuppikoko on tällä hetkellä jokin E, ja arvatkaapa, mahtuvatko vanhat paidat ja tunikat tällä hetkellä ylle. No ei! Olen kuitenkin edelleen varsin siroharteinen (eiväthän ne raskauskilot nyt sinne tietty tartu ;)), joten suurempien kokojen hankkiminen on vähän ongelmallista. Hartioista istumatomat vaatteethan levittävät ihmistä entisestään! Vastaavaan tilanteeseen joutuneet - puketumisvinkkejä otetaan siis mielihyvin vastaan.

Pistänkin toivoni nyt siihen, että tämä Baywatch-ilmiö on vain väliaikaista, ja kuppikoko pienenee imstyskuukausien edetessä. Siis pieneneehän? Oletan muutenkin, että osa raskauskiloista on kiinni tuossa puskurivarannossa...

No, pukeutumisongelmani ovat ratkenneet pääasiassa sillä, etten pahemmin pukeudu ;) Siis vaatteita on toki yllä, mutta ei kovin suunnitelmallisesti. Pitkät villakalsarit, yöpaita, ihanat Me & I-velouricolleget ja huutonetistä hankitut imetyspaidat hoitavat arkityylin hienosti. Mutta koska olen turhamainen lyyli, hankinhan minä tietysti muutaman (tai oikeastaan kuusi) Boobin imetysmekon huutiksesta.;) Perustelin tämän sillä, että sain ne kahden normaalihintaisen hinnalla.

Boob on noussut ihan oikeasti lempparimerkikseni tällä imetyspukeutumisen sektorilla. Kuten jotkut teistä aikoinaan vinkkasittekin, ovat merkin luukkumalliset imetysaukot tosi kätsyjä. Olen ostanut kaikki Boobini käytettyinä. Kun eri palstoja (huutonet, tori.fi, facebook) seurailee säännöllisesti, niin helmet oppii erottamaan ja hintatason arvioimaan. Ihan halvalla ei käytettyjä, luomupuuvillaisia Boobeja saa. Olen maksanut mekoistani noin 15-30 e kpl; uusien lähtöhinnat ovat sellaiset 50-80 e. Jos ostaa uudenveroisen Boobin, sen saa ehkä myöhemmin myytyä vielä jollakin hintaa eteenpäinkin.

Kuvan petroolinsininen, collegekankainen boob-mekko on tosi kiva arkimekko. Ei tule yhtään hienosteleva olo kotioloissa, mutta toisaalta pystyy olemaan edes jollakin tapaa tyylilleen uskollinen ja piristämään näin päiväänsä. Mekon kiva yksityiskohta on imetysluukun alareunassa oleva kiristysnyöri, joka on oikeastaan synnytäneen naisen vartalon kannalta edukkaalla kohdalla. Rintojen alapuolinen kohta on kookkaammallakin naisella yleensä siro.

Se, että ylipäätään kehtaan kertoa tästä imetysmekkohamstrauksestani, johtuu siitä, että vihdoin viimein tuntuu siltä, että imetys on alkanut sujua meillä. Poika osaa tarttua suurimmaksi osaksi omatoimisesti rintaan eivätkä rinnanpäät enää rikkoudu. Viikko on menty lähes täysimetyksellä ja olo on tosi toiveikas! Ehkäpä imetysmekoille löytyy siis käyttöä vielä pitkäksi aikaa :)

Tässä postauksessa oli siis yksi niistä kuudesta mekosta. Haluatteko nähdä talven mittaan ne muutkin?

Mukavaa päivänjatkoa! Muistakaanhan mattimyöhäiset vielä sivupalkin kysely :)

Edit. Ja ennen kuin joku keksii huomauttaa - sukassani on siis todellakin reikä. Eikä haittaa yhtään villasukkien alla ;)