Kalevala korujen torikauppaa ja sisustuslehtisuositus

Tervehdys!

Kierrätyskeijuvuoden aikana minulle selvisi, että parhaat jatkuvat alennusmyynnit ovat käynnissä huutonet ja tori.fi-sivustoilla. Jonkun toisen turhake voi olla jonkun toisen kiinnostuksen kohde ja yleensä tavarat liikkuvat sopuhinnoin. Tinkaaminen on myös sallittua, sillä tavoin tulee testattua, mikä on myyjän todellinen intresi hankkiutua tavarasta eroon.

Tiettyjen vaate- ja kenkämerkkien ohella opin tarkkailemaan myös tiettyjen lastentarvikkeiden ja huonekalujen tarjontaa ja myyntihintoja. Kiinnostuksen kohteitani ovat olleet muun muassa lastenrattaat,vauvanhoitopöydät, ruskovillan tuotteet sekä Hemnes-huonekalut. Kun tarjonnan ja hintatason vaihtelu olivat selvillä, niin sitten huutamaan ja tarjoamaan. Joissakin tuotteissa kuten Ikean Hemnes-sohvasängyissä kysyntä on ollut niin kova, että vain päivittäinen tarkkailu mahdollistaa edes tarjouksen tekemisen. Mutta siinäpä se touhun jännitys ja juju varmaan säästämisen ohella onkin!

Tuossa Alvarin nimiäisten alla haaveilin, että olisin voinut ostaa jotkin ajattomat korut itselleni juhliin. Yllättäen erityisesti Kalevala Korun Lumikukka alkoi pyöriä yhä useammin mielessäni. Ehkäpä olen siirtynyt jonkin sortin "äiti-ikään", sillä vielä muutama vuosi aiemmin, kun sain valita jotkin Kalevala Korut valmistujaislahjaksi, kallistuin ehdottomasti Vanamoon, enkä ajatellutkaan koko Lumikukkaa vaihtoehtona. Ehkä tähän vaikutti se, että äidilläni on kyseisen sarjan rintaneula enkä tietenkään halunnut samaa ;)

No, nytpä halusin!

Nimiäiset olivat ja menivät eikä laatukoruja tullut hankittua, mutta veronpalautusten jälkeen käväisin ihan huvikseen parissa koruliikkeessä Lumikukan hintatasoa tarkastelemassa. Aiemmin Kalevala korut olivat tuskin koskaan alennuksessa, mutta nyt eräässä liikkeessä pienet roikkuvat korvakorut ja kaulariipus yhdellä kukalla olivat vähän päälle 70 euron hinnoissa (kappale). Virallinen ovh taisi olla molemmissa n. 89 e.

Päätin sitten kokeilla ihan huvikseen, myyvätkö ihmiset Kalevala koruja torissa. Kas vain! Myynnissä oli useampikin havittelemani hopeinen koru!

Muutaman päivän sisällä tein kaupat sekä korviksista (50 e) sekä kaulariipuksesta (55 e), postikulujen kanssa hintaa tuli 110 e. Tietysti korujen aitous voi mietityttää, mutta epäilenpä, että kukaan vaivautuisi myymään yksittäistä feikkikorua eikä Kalevala Koru nyt ole mikään niin suuri brändi, että sillä suurta bisnestä saisi aikaan. Lisäksi korut näyttivät kyllä ihan aidoilta laatikkoineen ja läpysköineen.

Loppujen lopuksi äidin kysellessä, mitä haluaisin joululahjaksi, ehdotin, että josko saisin avustusta näihin koruhankintoihini. Eipä sitten tullut enää kovin kalliiksi nämä hankinnat mammalomalaiselle :) Vähän tylsää tietysti, että tiesin, mitä saisin lahjaksi, mutta onneksi en uskokaan enää joulupukkiin ;)

Sellaisia tarinoita tällä kertaa. Voisinkin oikeastaan kysäistä, että mikä on oma suosikkimallisi Kalevala Koruista? Entä haluaisitteko nähdä, miten yhdistän juhla-asuihin kyseisiä koruja?

Loppuun vielä lehtisuositus: Olen jäänyt koukkuun Talo & Koti-lehteen. Se tarjoaa kivoja sisustusvinkkejä tavallisille pienituloisille ihmisille. Kaikilla kun ei ole 3000 neliön kämppää Ullanlinnassa tai arkkitehdin suunnittelemaa lasiseinäpalatsia tai edes sitä huippuhienoksi kodiksi tuunattua vanhaa myllyä. Ehkä lehden yleisilme on vähän sillisalaattia, mutta tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotakin. Oikea hyvänmielen lehti!

Mukavaa päivänjatkoa!

Väriä ja pienen pojan elämää

Keskiviikkoista!

Alvari nukkuu tuolla ulkona päiväunia ja sain mahdollisuuden päivittää blogia pitkästä aikaa. Pahoittelen, että kommentteihin vastailu on ollut viime kuukausina vähän niin ja näin. Aikaa ei vain ole istua tietsikan ääreen ja inspiksen vallatessa valitsen usein laatia uuden postauksen, etten unohda ideaani ;) Arvostan toki jättämiänne kommetteja ja toivottavasti joulu-ukon tuoma padi helpottaa tilannetta, kunhan maltan opetetlla sitä käyttämään.

Päätin antaa sittenkin yhdelle neuleelle mahdollisuuden. Your Facen neuleessa oli oikeastaan kaikki ulkoinen kohdallaan - malli (peittää hyvin lanteet ja masun) ja väri (ihanan pirtsakka - tällaisia värejä tekee mieli aina kevättalvisin!). Materiaali tuntui käteen tosi hyvältä, mutta saa nähdä, miten polyester, polyamidi, akryyli ja merinovilla (20 %) sitten pelaavat yhteen. Lupaan infota asiasta!

Pesin neuleen ennen käyttöä suositellulla villaohjelmalla ja eikä se ainakaan sen yhteydessä kitistynyt, venahtanyt tai sähköistynyt liikaa. Ehkä keinokuitumateriaalitkin kehittyvät vähitellen? En ole ollut aina vakuuttunut Your Facen neuleiden hinta-laatusuhteesta, mutta sen sijaan silkkimekot, kengät ja varsinkin talvitakit ovat olleet todella hyviä. Pesin kotikoneessa juuri kolmattta vuotta kierrossa olevan toppiksen ja se on yhä ryhdikäs ja toimiva.

Olohuoneessa ei suuria muutoksia ole tapahtunut, ilme piristyy mukavasti sohvatyynyjä vaihtamalla. Jouluiset amaryllikset vaihdoin talvisiin marjaoksiin, jotka joskus ostin 70% alella joulun jälkeen.

Lukupöydällä on tällä hetkellä lastenpsykiatri Jari Sinkkosen poikia käsittelevä teos. Toivoin ja sain sen äidiltäni joululahjaksi. Kuten olen jo joskus maininnut, poikien maailma on minulle jossain määrin vieras, sillä minulla ei ole ollut veljiä. Toivottavasti teos antaa vinkkejä ymmärtää paremmin myös opettajana poikaoppilaita.  Kuvani Sinkkosesta erinäisten haastattelujen ja lehtijuttujen perusteella on ainakin erittäin positiivinen.  Sinkkosen mukaan yleisessä kasvatuskeskustelussa on ylikorostunut näkemys sukupuolen sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta rakentuvuudesta ja muokattavuudesta. Hän ei usko täydelliseen sukupuolineutraaliin kasvatukseen vaan nostaa esille poikien käytöksen biologiset taustat, jotka selittävät poikien käytöstä. Kirjoittelen teoksesta paremmin, kun olen päässyt alkua pidemmälle, mutta lähtökohtaisesti SInkkosen ajatukset kuulostavat järkeenkäyviltä.

Eilen Alvari oli muuten nelikuukautisneuvolassa. Neuvolakorttiin kirjoitettiin, että "tasaisesti kasvava 4 kk hymypoika. Kehitys iänmukaista. Kaikki kunnossa!"

Onni ja kiitollisuus ovat tässä hetkessä!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Pupu saapui ja poika kääntyi

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Niin päätti ainakin meidän Alvari. Pari kertaa äiti näytti lonkkaa kääntäen mallia ja sitten mentiin ihan omin avuin, että hupsis! Ekan kerran katsoin äimänkäkenä, että mitäs tuo lapsonen nyt oikein puuhaa ja seuraavassa hetkessä oltiinkin sitten masullaan. Huusin mieheni paikalle ja kakkoskieppi tallentui videoksi ihan puhelimeen :)

Eipä poika taida tulla ihan äitiinsä tässä. Meikäläisen eka käännös tuli vähän ennen seitsemää ikäkuukautta (olin kyllä muutenkin omalaatuinen pyllykiitäjä); Alvarilla kieri ympäri nyt sitten päivää ennen neljäkuukautispäivää. Niin me olemme me ihmiset eri sorttisia!

Poikaisen ensikääntyilyjen aikoihin sain vihdoin aikaiseksi hakea isomummun lahjoittaman yölampun kotiin. En käynyt Turun keskustassa kolmeen kuukauteen Alvarin synnyttyä, mutta nyt lähdimme miehen kanssa asiolle yhdessä, kun isovanhemmat ottivat pojan hoitoonsa muutamaksi tunniksi.

Hyvä, ettei reissusta tullut turha. Ostin nimittäin Hansan aukiolla sijaitsevasta Rusetista viimeisen valkoisen pupun (täydennystä kuulema tulossa); kyseinen Heico-merkkinen lamppu oli ollut kuulema suosittu joululahja ja sitä oli hankittu perheen pienimpien ohella myös suvun mammoille ja vaareille. Ei ihme, sillä lampusta tulee tosi miellyttävän lempeä valo yön pimeiksi tunneiksi. Tällä hetkellä lamppu sijaitsee vielä makkarissamme ja olemme nukuttaneet Alvaria sen valossa. Sitten jossain vaiheessa, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa, pupu loikkii perässä Alvarin pesään!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja uteliaan äidin viikon kysymys: minkä ikäisenä olette siirtäneet vauvan/lapsen nukkumaan omaan huoneeseensa?

Kierrätyskeijujen vuosi - loppukatselmus

Terve taasen!

Vuosi sitten päätimme kahden muun bloggaajan, Hopeapeilin Elinan ja Tyylitellen-blogin Annan, kanssa viettää vuoden 2014 kierrätyskeijuina. Kahdelle edellä mainitulle kirppisjumalien suosiossa elelevälle tyylitaiturille kierrätyshelinänä olo istui varmasti jo valmiiksi kuin siivet selkään (heh, olipa kömpely kielikuva), mutta meikäläinen oli astumassa aika tavalla tuntemattomaan. Tavoitetta kuitenkin helpotti sopimus, että kukin sai määritellä melko autonomisesti omat kierrätyshenkiset tavoitteensa. Keskeistä hankkeesamme oli tarkkailla vuoden verran omaa kulutustaan ja tsempata bloggaajina kanssaihmisiä miettimään hankkimisiaan. Tempaukseen otti meidän lisäksemme osaa toistakymmentä muuta bloggaajaa. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kierrätyskeijujen yhteinen tavoite oli olla vuoden verran ostamatta uusia valmisvaatteita. Itselleni poikkeuksen tekivät kengät, alusvaatteet ja sukkatuotteet. Lisäksi sovin itseni kanssa, että helmikuun Lontoon reissulla saan ostaa uuttakin, jos mieli tekee. Myös vaatteiden teettäminen ja kunnostaminen ompelijalla oli sallittua.

Keijuilusuunnitelmani heittivät osittain häränpyllyä, kun huomasin heti tammikuun puolessa välissä olevani raskaana. Olin ajatellut kokeilevani rajojani oman kokoisenani, silloisella vaatevarastollani. Raskauden sujuessa onnellisesti jouduin määrittelemään kierrätyskeijuuteni uusin säännöin: voin ostaa tarpeelliset raskaus- ja imetysajan vaatteet uutenakin, jos en käytettyinä löydä. En halunnut hankaloittaa tuota uutta mullistavaa elämänvaihetta tuskastuttavilla ja perusarkea vaikeuttavilla periaatteilla. Uutena kaupasta tuli loppujen lopuksi hankittua kaksi pitkähelmaista maximekkoa, muutamat äitiyshousut- ja hameet, uusia alusvaatteita ja imetysliivejä sekä anoppini toimesta toppahousut, kun synnytyksen jälkeen rintatulehduskierre paukahti päälle. Osalle noista hankinnoista oli paljonkin käyttöä, osalle vähemmän. Uusi elämäntilanne ja vikatikit kuulunevat yhteen.

Pääasiassa vuosi 2014 kului kuitenkin kierrätyshankinnoin. Vuoden voisi jakaa kahteen osaan: Ihana Kirppiksen kevätkaudeksi ja netin kautta tehtyjen second hand-ostosten loppuvuodeksi. Oli onni, että noin vuoden verran (syksy 2013-kevät 2014) saatoin kokea, miltä tuntuu, kun kirppistelyssä käy mäihä! Turun keskustan tuntumassa toimineen Ihanan sijainti oli kannaltani näppärä ja liikkeen valikoima mukavan vaihtuvaa ja (paikoin) kohtuuhintaista, joten minun tuli tehtyä lähes viikoittain kivoja löytöjä erityisesti raskausajanvaatteiksi. Alkuraskauteni aikana olin vielä töissä ja muutenkin enemmän ihmisten ilmoilla, joten oli kiva pukeutua vaihtelevasti muutaman euron pikkurahalla.

 Kuvien tunikat ja svetari kirppislöytöjä

Etsin ja löysin Ihana Kirppikseltä erityisesti puuvillaisia tunikoita ja aitoa villaa olevia neuleita, mutta myös silkkipaitojen, retromekkojen ja nahkahameiden osalta kyseisen kirppiksen valikoima oli hyvä. Läheskään kaikkia löytöjäni en ole blogissani esitellyt, silllä näin äitiyslomalla mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton ja toisaalta imetysluukuttomat vaatteet ja rintatulehduskierre ei ole erityisesti motivoinut päivän asujen esittelyyn. Ehkä sitten taas keväämmällä hieman asianomaisen olemuksen edelleen hieman kevetessä ja kuvaustilojen ollessa hieman valoisammat :)

Ihana Kirppiksen harmillisen lopetuspäätöksen jälkeen aktivoiduin erityisesti huutonet- ja tori.fi-kaupoissa. Kesän aikana löysin edellisesti muutaman hyvä raskausajan mekon kuten alla olevan palloleningin.

Vuoden 2014 aikana hurahdin myös kahteen trikoovaatteita valmistavaan merkkiin - lopullisesti suomalaiseen Nansoon sekä uutena ruotsalaiseen imetysvaatemerkki Boobiin, jonka luomupuuvillaiset paidat ja mekot valmistetaan pääasiassa Portugalissa eli EU:n kemikaalistandardien alaisena .

Eräs keskeisimpiä oivalluksiani oli, että miksi ostaa halpamerkeiltä Aasiassa valmistettuja mekkoja kaupasta, kun pienellä vaivalla ja samalla rahalla voi löytää huomattavasti laadukkaamman kotimaista tuotantoa olevan mekon tai tunikan? En tiedä, tukevatko kierrätysostoksen varsinaisesti kansantaloutta, mutta nyt seitsemisen Nansoa ostettuani kynnykseni ostaa jokin mekko jossakin vaiheessa ihan uutenakin on kyllä laskenut. Toki on houkuttelevampaa ostaa ne seitsemän yhden tai kahden täysihintaisen arvolla...

 Näistä nansoista pulitin n. 15-20 euroa kappale postikuluineen

Kierrätyskeijuvuosi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia, kriittisiäkin. En väitä, että olisin ollut kierrätysostajana  puhdas pulmunen. Vaikken tehnyt mitään tarkkaa budjettia, oletan kuluttaneeni lähes yhtä paljon rahaa kierrätysostoksiin kuin shoppailuun aiempina vuosina. On sinänsä hienoa, että kierrättää ja kertakäyttöostokset vaihtuivat laadukkaampiin hankintoihin, mutta tarviiko sitä hamstrata? Myönnän, että taisin aluksi villiintyä osto-oikeudestani siinä määrin, että turhiakin kirppishankintoja tuli tehtyä. Jatkossa hoitovapaalla tähän ei ole varaa; suu on pantava kiinni säkkiä myöten ;)

 Vuoden kallein hankintani oli "synnytyslaukku" :D

Lisäksi Rinna Saramäen kirjassaan esittelemä projekti 333 teki vaikutuksen. Vaikken ehkä pystyisi minimoimaan vaatevarastoani kirjan esittelemän tavoitteen mukaiseksi, on ehkä terveempää ostaa - joko käytettynä tai uutena- se, mitä todella tarvitsee eikä sitten muuta. Tässäpä ehkä alkaneen vuoden haaste! En siis aio jatkaa totaalikeijuna tästä eteenpäin, mutta siiventyngät aion kuitenkin säilyttää :)


Positiivista on  kuitenkin ehdottomasti se, etten osaa kuvitella palaavani vanhaan. Olin toki siirtynyt vintagen käyttäjäksi jo ennen keijuvuotta 2014, mutta tein silti kohtuullisen paljon valmisvaatehankintoja erityisesti putiikkien ja nettiliikkeiden kausialeista. Nyt, kun vihdoin viimein pääsin tammialeen, en osannut ostaa yhtään mitään. Kynnys kauppoihin oli noussut! Tunkkaiset polyestervuoret ällöttivät.... Lähdin ensisijaisesti etsimään laadukasta ja kivaa neuletakkia /neuletta, mutta - yllätys, yllätys - eiväthän ne tietenkään olleet alessa. Täysihintaiseen ei taas ollut varaa. Pärjätään siis vanhalla valikoimalla.

Summa summarum: Olennaista on, että kierrätyshankinnat  ja second hand-ajattelu vakiintuivat viime vuoden myötä perustoimintamalleikseni, joista tuskin enää luovun. Siinä mielessä haaste kannatti!

Herättikö pohdintani ajatuksia? Millainen oli sinun ostosvuosi 2014?

EDIT: Tarkemmin ajateltuna voisin ottaa vuoden 2015 haasteekseni kirjata rehellisesti ylös kaikki vaatehankintani ja katsoa vuoden lopussa (silläoletuksella, että blogi silloin on yhä olemassa), kuinka paljon rahaa ostoksiin kului. Huh, tämä on kyllä pelottavampi haaste kuin edeltäjänsä!

Talvikauden sacher

Tervehdys ja oikein hyvää uutta vuotta 2015!

Vauvaperheen arki on heittänyt jälleen muutaman kerran kuperkeikkaa ja aikomukseni julkaista tämä seuraava postaus ennen joulua (ja ennen uutta vuottakaan) ei oikein toteutunut. Parempi kuitenkin myöhään kuin milloinkaan; vaikka ensi jouluksi, sillä nyt taitaa monella olla jo vihersmoothiekausi meneillään :) Resepti toimii toki myös muina vuoden aikoina, jos ei mikään kalorinlaskija ole.

Kuten olen jo useamman kerran todennut, en ole mikään mestarikokki. Poropeukaloisuus taitaa olla kuitenkin hieman tahdonalainen valinta, sillä leivon joka vuosi vuoden loppupuolen juhlallisuuksiin sacherkakun äitini reseptillä. Osaan siis jos haluan, ja mulle joulua tai uutta vuotta ei taida tulla ilman tätä täydellisen makuista suklaakakkua ja sacherhan ei ole vissiin kakuista niitä helpoimpia tehdä ;) 

Korostan, että oma sacherini ei ole mikään autenttinen itävaltalainen, sillä se sisältää runsaasti aprikoosisosetta ja on huomattavasti kosteampi kuin alkuperäinen klassikko. Tykkään tästä omasta versiostani kuitenkin kuin hullu puurosta ja kun lopulta pääsin maistamaan esikuvaa, olin jopa melko pettynyt. No toisaalta on helpottavaa, että tätä suosikki on tämä oma, sillä klassikon resepti taitaa olla aika tarkoin vartioitu :)

Sacher-kakku

2 annosta = 1 iso ja 1 pieni kakku, esim kakkuvuoat halkaisijaltaan 22 cm ja 26 cm

yksinkertainen annos:

150 g voita

150 g taloussuklaata

1 dl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

1 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

5 keltuaista

5 valkuaista

½ sokeria

väliin:

1 ½ dl aprikoosisosetta (n.400-500 g kuivattuja aprikooseja keitettyä ja soseutettua). Mitä enemmän sosetta ja useammassa kerroksessa, sen parempi!

kuorrutus:

1 dl vahvaa kahvia

2 dl tomusokeria

200 g taloussuklaata

 valmistus

-          sulata voi ja suklaa vesihauteessa pienessä lämmössä

 -          kuivat aineet sekoitetaan keskenään

-          vatkaa valkuaiset ja sokeri(1/2 dl) kovaksi vaahdoksi (huom! tämä vaahto on hyvä tehdä ensiksi, sillä siihen EI SAA joutua yhtään keltuaista!)

-          vatkaa sokeri (1 dl) ja keltuaiset hyväksi vaahdoksi

-          sekoita keltuaisvaahtoon varovaisesti jauhoseos (siivilän läpi), jäähdytetty voisuklaaseos, ja viimeiseksi valkuaisvaahto nostelemalla!

-          kaada taikina pyöreään tasapohjaiseen voideltuun ja jauhotettuun vuokaan

-          paistetaan 175 astetta n. 60 min

-          kumoa kakku vähän jäähtyneenä

-          halkaise se ja levitä aprikoosisose väliin

-          keitä vahvaa kahvia ja tomusokeria ja suklaata kunnes seos on sakeaa (Testaa tipauttamalla pisara kuorrutetta vesikuppiin. Kuorutteen tulee jähmettyä ja tippua kuin kivi kupin pohjalle).

-          kuorruta kakku välittömästi

-          tarjoa kermavaahdon kanssa

Jos joskus erehdyt tätä respetiä kokeilemaan, niin palaapa kertomaan, että tykkäsitkö. Melkein veikkaan, että tykkäsit!

Ihanaa, parempaa uutta vuotta kaikille!