perjantai 9. tammikuuta 2015

Pupu saapui ja poika kääntyi

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Niin päätti ainakin meidän Alvari. Pari kertaa äiti näytti lonkkaa kääntäen mallia ja sitten mentiin ihan omin avuin, että hupsis! Ekan kerran katsoin äimänkäkenä, että mitäs tuo lapsonen nyt oikein puuhaa ja seuraavassa hetkessä oltiinkin sitten masullaan. Huusin mieheni paikalle ja kakkoskieppi tallentui videoksi ihan puhelimeen :)

Eipä poika taida tulla ihan äitiinsä tässä. Meikäläisen eka käännös tuli vähän ennen seitsemää ikäkuukautta (olin kyllä muutenkin omalaatuinen pyllykiitäjä); Alvarilla kieri ympäri nyt sitten päivää ennen neljäkuukautispäivää. Niin me olemme me ihmiset eri sorttisia!


Poikaisen ensikääntyilyjen aikoihin sain vihdoin aikaiseksi hakea isomummun lahjoittaman yölampun kotiin. En käynyt Turun keskustassa kolmeen kuukauteen Alvarin synnyttyä, mutta nyt lähdimme miehen kanssa asiolle yhdessä, kun isovanhemmat ottivat pojan hoitoonsa muutamaksi tunniksi.

Hyvä, ettei reissusta tullut turha. Ostin nimittäin Hansan aukiolla sijaitsevasta Rusetista viimeisen valkoisen pupun (täydennystä kuulema tulossa); kyseinen Heico-merkkinen lamppu oli ollut kuulema suosittu joululahja ja sitä oli hankittu perheen pienimpien ohella myös suvun mammoille ja vaareille. Ei ihme, sillä lampusta tulee tosi miellyttävän lempeä valo yön pimeiksi tunneiksi. Tällä hetkellä lamppu sijaitsee vielä makkarissamme ja olemme nukuttaneet Alvaria sen valossa. Sitten jossain vaiheessa, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa, pupu loikkii perässä Alvarin pesään!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja uteliaan äidin viikon kysymys: minkä ikäisenä olette siirtäneet vauvan/lapsen nukkumaan omaan huoneeseensa?

10 kommenttia:

Äni kirjoitti...

Meillä lapset on siirretty omiin huoneisiin nukkumaan n. 8kk ikäisinä. Silloin yöimetykset olivat jo hiipuneet, mutta vauva alkoi heräillä muuten vain, pahimmillaan puolen tunnin välein! Lopulta hoksasimme yhdistää heräilyt siihen, kun me vanhemmat kömmimme nukkumaan - ja jatkuivat sitten läpi yön aamuun asti. Testinä vaihdoimme eri huoneeseen nukkumaan ja saimme kaikki nukuttua täyden yön! Kai meillä sitten on yhtä herkkäunisia lapsia kuin äitinsä.

Tuulia kirjoitti...

Ihanaa, siellä ensikääntyillään :) ja pupukin on tullut seuraksi! Kiitos suloisista uutisista.
Mukavaa viikonloppua Alvarille ja koko perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

1 v 4 kk nukkuu välissämme edelleen ja 4 v vieressä omassa sängyssään. Ei ole siis siirretty. Mutta me ollaankin omituisia. :) Kukin tyylillään.

omppupomppu kirjoitti...

Taisi olla siinä 5-6 kuukaden iässä. Tämän jälkeen sekä lapsi että äiti alkoivat nukkua paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

2,5-v yritetään saada omaan huoneeseen 5v-veljensä kanssa kerrossänkyyn nukkumaan. Alasänkyyn. Tulee joka yö väliimme vielä jossakin vaihees yötä. Reilu kuukaus aikaa saada oppimaan omassa huoneessa nukkuminen ennen kuin syntyy pikkusisarus. :) Kivoja uutisia siellä! Ja suloinen lamppu!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa <3 meidän muksu kääntyi myös päivää ennen nelikuukautispäivää. Lamppu on hieno. Hyvää uutta vuotta. T. Salla -ausku

Jii kirjoitti...

Ihana pupu! Tuo valaisin sopii varmasti tarkoitukseensa ja on ajattoman viehättävä :)

Annis kirjoitti...

Meillä omaan huoneeseen on siirrytty jo pariin otteeseen :P Muuttaessamme opetimme vuoden ikäisen nukkumaan omassa sängyssään ja huoneessaan. Kaikki sujui jouhevasti ja hyvin. Myöhemmin tuli pitkä sairasputki ja kipeä tytynkäinen nukkui meidän välissämme taas vaihteeksi ja jäi siihen joksikin aikaa laiskuuttamme. Sitten siirrettiin taas omaan huoneeseen. Myöhemmin tulivat sitten vahvoina painajaiset ja kauhukohtaukset, joten neiti siirtyi taas väliimme, kun se oli vähemmän raskasta meille aikuisillekin niin. Nyt olemme juuri puhuneet, että jahka alkuvuoden joululoma/reissuputkemme viikon päästä loppuu ja arki tasoittuu rutiineihinsa, saisi tuo meidän 2,5-vuotiaamme siirtyä mielellään pysyvästi omaan sänkyynsä. Mutta tällaista aaltoliikettä tämä meillä, ei olla otettu sen isompaa stressiä asiasta :) Varmasti toki meilläkin tytölle selkeintä, kun nyt tästä eteenpäin nukkumapaikkoja olisi vain se yksi. Meillä myös kaikki ovat nukkuneet paremmin, kun ollaan omissa sängyissämme.

Ja ihania kääntymisuutisia! Se on tosiaan niin jännä, miten eri tahtiin lapset menevät ja miten se temperamenttikin siihen vaikuttaa. Meidän kiitäjämme alkoi pyöriä ympäri kahden kuukauden iässä ja istua jökötti tukevasti puolivuotiaana. Seisominen alkoi kuukautta myöhemmin ja vuotiaana käveli tuettuna sujuvasti. Samaan aikaan syntynyt kaverin lapsi osasi kyllä seisoa ja kävelläkin, mutta tuumi vielä 1,5-vuotiaana jokaista askeltaan tarkkaan eli käveli todella harvakseltaan. Sen kyllä näki lasten touhuissakin sen eron. Siinä missä meidän taskurakettimme mennä rymisti naama mustelmilla ja naarmuilla alas milloin mistäkin liukumäestä yhtään miettimättä, toinen tuumi pitkään ja hartaasti jokaisen ratkaisunsa. Rauhallinen ja harkitsevainen tyyppi siis oli kyseessä kaikkiaan :) Ei ihmekään, että pelkkien tapaturmien takia me olemme saaneet ravata päivystyksessä jo useampaan kertaan -.- Puolensa siis ihan varmasti molemmissa!

Turun Tilda kirjoitti...

Äni: Kiitos komeuksen jakamisesta! Itse olen ajatellut huoneenvaihtoa juurikin sitten, kun yöimetykset loppumaan. Saas nähdä, milloin sen aika on. Tällä hetkellä yöimutus tuntuu vain lisääntyvän...

Tuulia: kiitos kommetista :) Lempeää sydäntalvenaikaa siihen suuntaan :)

anonyymi: Todellakin, kukin tyylillään, kunhan perhe voi vain hyvin :)

Omppupomppu: Liittyikö huoneenvaihdokseen yösyötön loppuminen ja kiinteiden aloitus? Mallinne kuulostaa siltä, mitä itsekin olen kaavaillut päässäni. Todellisuus voi olla sitten jotain ihan muuta...

anonyymi2: Kiitos kokemuksen jaosta! Tsemppiä haasteeseenne ja kaikeka hyvää loppuraskauteen ja synnytykseen :)

Salla: hyvää uutta vuotta myös teille! Olipas pojkarnat sitten samiksia tässä suhteen :)

Jii: Kiva kuulla; tiovotaan valaisimelle pitkää ikää :)

Annis: Kaikenlaisia käänteitä voi pienten kanssa varmasti tulla. tsemppiä haasteeseenne! Uskomatonta tosiaan tuo pikkuisten erilaisuus :) Kiitos mielenkiintoista tarinasta!

Anonyymi kirjoitti...

3vnä, miehen mielestä ennen sitä lapsi oli liian pieni. mä olisin siirtänyt jo 2vnä =D nyt kolmas lapsi on 3v10kk ja ollaan sujuvasti vältelty omaan huoneeseen siirtämistä, kun lapsi ei tunnu olevan valmis. eikä viitsitä huudattaa turhaan toista
/kippuralla