Eräs unelmien täyttymys

Birger Kaipiaisen sinivihreä "Ken kiuruista kaunein" - tämä on täyttä rakkautta ensi silmäyksellä...

Sitten joskus, kun liisterit ovat kunnolla kuivuneet, näette makkarin hieman fiinimpänä :)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Sinistä taikaa ja lämmin kutsuva koti

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin ihminen ei voisi väsyneempänä töistä kotiin palata! Mutta onneksi on KOTI. Oma suloinen koti, jonka voi muokata tunnelmalliseksi turvapaikakseen ankealta maailmalta (lue ulkoilmalta).

Pienet led-valaisimet voi esimerkiksi virittää keittiön kaappien päälle luomaan tunnelmaa...


Jokailtaisiin traditioihini kuuluu myös ikkunan paperitähden ja synttärilahjaksi saamani Pentikin lyhdyn sytyttäminen. Kylläpä vain pienet asiat voivat tuntua välillä hyvinkin lohdulliselta kiireisessä arjessa...


Keittiön hyllyllä möllöttelee myös eräs uusi ihastuksemme aihe, nimittäin lähi (K-)kaupan leimoilla hankittu sininen Taika-kulho. Saimme sen vahingossa 50 % alennuksella, vaikka sen vissiin piti olla vain 30 prosenttia . Kaikki muut tuotteethan voi hankkia 50 % hintaan, jos leimoja jaksaa tässä joulun alla metsästää. Emme ole aiemmin keränneet Taika-sarjaa, mutta totesimme sinisen sopivan mukavasti vaaleiden vekkiemme (Pentik) kanssa, joten ainakin tuo jättikulho tuli nyt hankittua.

Päivän työasu oli puolestaan tämän näköinen:

Kaikki vaatekappaleet on nähty blogissa aiemminkin, mutta tällä kertaa syntyi sitten tämän näköinen kombinatsiooni ;)

Gina Tricotin villainen rintarossi on muuten jo parin vuoden takainen lempparilöytöni :) Toivottavasti jaksatte (?) lueskella ja katsella näitä samoja vaatevalintoja. Minä olen nimittäin bloggari, jolla on rajallinen vaatevarasto :)

Mukavaa illanjatkoa!

Vale-Eeva, kuormastaan syöviä lampaita ja muita ajan ilmiöitä

Nyt, kun valeopettajuus alkaa olla kohdallani väistyvä ilmiö, on vissiinkin aika lanseerata jokin uusi valeilmiö, ettei valheellistunut minäkuvani vain saisi (kenties valheellisia) vierotusoireita. Viikonloppuisia asukuvia tuijotellessani kuvittelin ainakin hetken näyttäneeni Eeva Kolulta - ilmiö (eikä lainkaan valheellinen) muuten hänkin.

Näkökulma asiaan on tietysti yksin minun, sillä eihän teistä lähes kukaan ole edes nähnyt nassuani. Se on näitä valheellisen anonyymiyden ongelmia. Asiaan saattoivat toisaalta vaikuttaa myös uudet pokat, jotka taannoin hankin. Tietysti saatan ihan vain huijatakin teitä - täyttä puppua siis koko tämä postaus.

Ja loppuun vielä Herra Råtan sanalasku:

Mistä tietää olevansa ylempää faunaa?

- Kun näkee naapurin istuvan ateriansa päällä.

Näitä kuvia ei sentään lavastettu!

Kukushka

Tyttö kääntyi katsomaan taakseen. Hänen silmänsä tavoittivat horisontissa ukkosensinisen pilvilaivueen, joka vyöryi yhä lähemmäksi imaisten vaaran toisensa jälkeen rauhattomaan syleilyynsä. Vastarannan rinnepellot ja järvenselkä tummenivat ja sumenivat myrskynsilmän saavuttaessa ne. Kun salaman välähdys viilsi taivaankannen kahtia, palautui tytön mieleen viimein myös äidin käsky ajaa lehmät sisään viipymättä, jos ukonilma yllättäisi.

Niitylle ehdittyään tytön paita oli jo läpimärkä. Kosteat palmikot heiluivat puolelta toiselle hänen taistellessaan veräjän salvan kanssa. Se olikin tiukempi kuin tyttö oli luullut. Huulet yhteen puserrettuina, rystyset valkoisina hän ponnisti hennon vartensa kaikki voimat ja sai portin lopulta auki.

- Kui Mansikki, kui Mielikki, kui Sonnikka! Tule kottiin sie sielt!

Karja tuli kuuliaisesti veräjälle. Muutama mylväisi pelokkaasti ja pyöräytti mulkosilmiään. Tyttö taputti yhtä rauhoittavasti. Ei hänkään ukkosesta välittänyt. Nyt se tuntui kuitenkin lisäävään voimaansa huomattavasti: tuuli iski voimallaan jo miltei kumoon. Sade tuli viistoina piikkeinä vasten kasvoja. Navetalle asti kuitenkin päästiin ja karja oli lopulta turvassa. Tyttö raapaisi tulitikkua ja sytytti lyhdyn.

Maalattian ja lannan tuoksu tuntuivat rauhoittavilta. Eläimet ääntelivät matalalla, hiljaisella äänellä, ja ukkosen möyryntä tuntui loitonneen kaukaiseksi kuminaksi. Sade rummutti tasaisesti peltikattoon. Tyttö käpertyi pahnakasaan navettakissa sylissään. Täällä tuntui turvallisemmalta kuin tummassa, autiossa tuvassa. Kotiväki tuskin saapuisi kirkolta ennen kuin ilma selkenisi.

Vieras ääni havahdutti tytön. Aluksi hän kuvitteli, että perhe oli palannut jo reissusta, mutta ei sittenkään. Navetan pimeässä näkökyky sumeni, mutta kuulo terästyi. Pehmeästi sihahtaen ässää lausuvat miehet keskustelivat pihamaalla. Heitä oli selvästi useampi. Puhe oli vierasta kieltä, mutta tytöllä oli aavistus - naapuritilalla vähän aikaa oleskellut sotavanki oli puhunut samalla tavalla. Lapsen pientä ruumista kouraisi sisältä; pelko tuntui lamaannuttavan niin mielen kuin toimintakyvyn. Suomusalmella ne olivat tappaneet kuulema neljä perhettä, pienet vauvatkin. Armoa ei annettu, koska suomalaiset olivat olleet niin pirun uppiniskaisia. Hädissään tyttö teki ristinmerkin.

Äänet hajaantuivat ja yksi niistä lähestyi navettaa. Tyttö kierähti mekaanisesti pois pahnoilta ja hivuttautui ulos sivustan lantaluukusta. Sen enempää miettimättä tai sivuille vilkuilematta hän juoksi läpi kirvelevien nokkosten. Hänen oli pakko luottaa pimeyden suomaan turvaan.

Metsän laitaan päästyään tyttö kiipesi tottuneesti pihlajaan. Kotipuu oli hänen oma linnunpesänsä; suojapaikka, jonne lapsi oli usein kiivennyt haaveilemaan. Oksien lomasta avautui epätodellinen, unenomainen painajaismaisema: tunkeilijat kulkivat ympäriinsä palavien soihtujen kanssa. Pian pienet palonalut roihusivat jo komeina rovioina vasten tummanpuhuvaa korpimaisemaa. Enää ei satanut, tuskin tuulikaan. Vesipisaroilla kuorrutetut kasvit höyrysivät. Navetan luona tuntemattomat tunkeilijat teurastivat lehmiä.

Puna-armeijan vänrikki Ivan Sergejevitš istahti alas ja tuijotti eteensä. Hän oli juuri palannut seitsemänneltätoista tiedusteluretkeltään Suomen rajan tuntumasta, eivätkä muistot suostuneet jättämään häntä rauhaan. Partion tarkoituksena oli ollut selvittää vihollisarmeijan liikkeitä luoteisella rajaseudulla, mutta samalla oli tehty myös paikalliseen väestöön kohdistettuja iskuja. Erityisesti Sergejevitšin mieleen oli jäänyt erään syrjäisen maatilan tuhoaminen. Paikka oli ollut tyhjä, sillä väki oli ilmeisesti ollut jossakin kyläilemässä. Tilalta lähdettäessä hän oli kuitenkin nähnyt pienen hennon tytön istumassa pihlajassa. Sergejevitš oli kohottanut kiväärinsä ja ampunut. Tyttö oli pudonnut puusta kuin kukushka, käki.

Kuvalähteet: sana.fi ja mtv3.fi

SmartPOST

Torstaista kaikille!

Oletteko vielä kuulleet postin uudesta SmartPOST-automaatista? Minä en ollut ennen kuin Itellalta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin, josko haluaisin käydä hakemassa itselleni paketin vekottimen uumenista. No, kukapa sitä osaisi paketista näin pikkujouluaikaan kieltäytyä ;)

SmartPOST-pakettiautomaatti on tosiaan uusi helppo tapa lähettää ja vastaanottaa paketteja. Kyseisellä laitteella voit lähettää paketin toiseen automaattiin tai mihin tahansa postiin ja maksaa lähettämisen helposti sirukortilla. Pakettiautomaatit sijaitsevat keskeisillä kauppapaikoilla ja ovat käytettävissä viikon jokaisena päivänä. Kirjeitä automaatilla ei voi lähettää, mutta esimerkiksi verkkokaupasta ostettuja tuotteita voi taas palauttaa.

Itse päätin noutaa pakettini Itäharjun Prisman yhteydessä sijaitsevasta automaatista. Kun tekstiviesti saapui, hurautimme katsomaan, miten kapistus käytännössä oikein toimii.

Itse laite näyttää tältä. Kun paketti on valmis noudettavaksi, saa asiakas tosiaan matkapuhelimeensa lokeron avainkoodin sisältävän tekstiviestin. Avainkoodi näppäillään pakettiautomaatilla, lähetys maksetaan, jos sitä ei ole vielä maksettu ja lähetyksen saa lokerosta sen avautuessa.

Mahtaakohan toimia? Syötetäänpä koodi ja testataan!

Kuului pieni naks, ja joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeni ;)

Mitä minä sitten hyödyin tästä pienestä kokeilusta?

Sain suun makeaksi ja postimerkkiarkin. Tänä vuonna täytynee siis ryhdistäytyä joulukorttirintamalla :)

Toivottavasti jollekulle oli hyötyä tästä pienestä vinkistä esimerkiksi tulevien joulupakettipostitusten suhteen. Lisäinformaatiota moniin kysymyksiin löytyy täältä. Lähimmät SmartPOST-pisteet taas täältä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)