Tänään mennään pelkällä päivän työasulla. Päälläni oli sekä vanhaa luottokamaa että uudempaa, jonka halusin nostaa uudestaan parrasvaloihin.
Elloksen musta taskullinen huopahame on käytössä neljättä työvuotta. Olen todennut sen erittäin käyttökelpoiseksi talvikauden työhameeksi. Koru on vähintään yhtä vanha ja barokkinen neulenuttu viime vuodelta. Korkkaamattomat 70-luvun nahkakengät ovat taas löytö syyskuisesta vintage-tapahtumasta. Ne ovat ihan älyttömän hyvät jalkaan! Nutturasta sen verran, että siitä tulee joka kerta hieman epätasainen, mutta pöyheä. Kokeilepa puolipitkiin hiuksiin, jos sinulla on kymmenisen minuuttia ylimääräistä aikaa aamuisin - tee ilmava ponnari ja käännä hiusosioita tasaisesti pinneillä sisäänpäin. Lopuksi viimeistele lakalla. Voit käyttää hiuspuuteria tai muuta pahan päivän hiustuotetta mahdollisimman tuuhean vaikutelman aikaansaamiseksi.
Elämääni saapui sulostuttamaan (ja terävöittämään) kahdet uudet silmälasit. Voi että, olen onnellinen ja tyytyväinen! Olin nimittäin perin kyllästynyt ja tyytymätön vanhoihini, ja sitten paljastui vielä se fiasko, että mokomat oli tehty ihan väärillä arvoilla.
Olen tuntenut itseni oikeasti paljon hehkeämmäksi, mieskin sanoi, että silmät tulevat paljon paremmin esille. Pystyn nyt suhtautumaan tähän piilokarsastajan pakkopullaan myös paljon neutraalimmin, kun lasit menevät ihan asusteesta :) Pidän molempien kaksivärisyydestä - vaaleanpuna-lohenkukertavan-liilat ovat kuin ihoani vasten tehdyt ja sinimustilla nördeillä saa sitten pientä teatraalisuutta aikaan ;) Eräs oppilas kysyikin tänään, ovatko lasit oikeat vai imagosellaiset. Uuh. En oikein edelläänkään sulata imagolaseja! Mielestäni lasit ovat lääkärin määräämä lääke, ei mikään keino näyttää älykkäämmältä tai trendikkäältä.
Nuutuneen päivään toi piristystä myös gradukassi sisältöineen. Ihan loistava tempaus antaa kylkiäisenä pinkki kangaskassi! Kluutille siitä pisteet ;) Ihan putkeen suoritukseni ei mennyt, kun menin tarjoamaan graduja suoraan laitokselle tiedekunnan sijaan. Tätä yliväsymys teettää. Eli aivan maalissa Tilda ei ole vielä, mutta eiköhän se loppusuora jo häämötä :)
Kiitos kaikille tuhannesti gradunpainatusvinkeistä ja muista viime aikoina runsain määrin tulleista kommenteista. Olette kultaisia! Vastaan valituille, kunhan tämä tästä tasaantuu.
Öitä!
Ps. Huomioikaapa viimeisetkin tuo ikäjakaumautelu ;)
Tämä on ihan hullua. En osaa suhtautua tilanteeseen lainkaan. Epäilen tehneeni jonkin virheen. Lähetin ihan varmasti väärän tiedoston painoon. Ainakin se lähti aivan liian vaivattomasti. Mitä tämä nyt on?
Hei te kaikki suloiset uusmedioiden yltiöpäiset ystävät (kuulostanko kenties Anna Perholta Radio Aallon kolumnistina?)!
Jokainenhan haluaa olla oman elämänsä Edison tai vähintään yhden kantavan älynväläyksen kantaisä/ -äiti. Joku keksi muinoin pyörän, toinen taas vuosituhansia myöhemmin multimedia- ja mobiilipalveluominaisuudet sisältävän pienen kannettavan laitteen. Kolmannen kuningasajatus oli puolestaan yhdistää ooppera ja raskaampi musiikki (ok, viimeinen lempparibändiviittaus sitten tällä viikolla...). Sitten joku keksi perustaa vaateblogin. Se oli menoa meille naisille. Enää emme sano elävämme pelkistä naisten lehdistä - vaan blogeista ja naistenlehdistä ;)
Jotta saisin itseni tungettua tähän kunnianarvoiseen listaan, voinen esitellä itseni Suomen varteenottavimmaksi varastokomerobloggaajaksi. Hehkeän aivoitukseni taustalla oli piristää tylsäksi perustyöksi tituleeratun opetusalan naisvaltaista ammattikuntaa muistuttamalla, mikä mahtava tilaisuus meillä on ammatissamme pukeutua lähes miten lystäämme. Moni sisko on meille kuulkaa kateellinen ;)
Tämä haastava harrastukseni ei perustu millekään hienosäädölle. Tässä ei komeilla digijärkkäreillä (minnekäs piilottaisen sellaisen mötikän tunneilla?), ei turhaan mietitä edukkaimpia poseerausasentoja tai kuvakulmia. Tämä lennokasta touhua! Kun rikostoverini saapuu opehuoneeseen, hiippailemme vaivihkaan viereiseen varastoon (jos muita ei ole läsnä) ja nappaamme pari näpsyä. Jos vararikostoveri on paikalla (kuten tänään) pyydän vain muutaman otoksen. Tänään neljästä näpsystä kolme päätyi tähän postaukseen.
Jaksan ihmetellä, miten näin surkeilla kuvilla varustettu blogi jaksaa sinnitellä blogilistalla kahdansadan paremmalla puolella. Tätä blogia ei ole nimittäin ainakaan kuvien laadulla pilattu ;)
Mutta suoraan sanottuna, juuri tästä (komero)syystä näitä postauksiakin syntyy. Päivän asu on se runko, jolle myös muut oheishöpinät perustan. Ehkäpä samalla pystyn välittämään, kuinka lennokasta, mielikuvituksellista ja LUOVAA opetustyö on. Kaukana yksitoikkoisuudesta tai tylsyydestä! Pidän itseäni paikoin enemmän näyttelijänä kuin opettajana. En tiedä, elänkö omassa mielikuvitusmaailmassani, mutta ainakin minulle tämä työ on välillä hyvin inspiroivaa. En tiedä, tuntisinko näin, jos olisin jonkin toiseen aineen opettaja. Olen luonut historiasta oman pienen universumini ;) (Tästä olisi tietysti kiva lukea ajatuksia, inspiroiko sinua opetustyössä juuri oma opetusaineesi vai onko motivaattorina jokin muu syy...) Tietysti vastapainona on muistettava, että opettajan työ on palveluammatti, jossa oppilaslähtöisyys on kaiken a ja o. Monipuolista ja haastavaa, vai mitä ;)
It was the night before, When all through the world, No words, no dreams. Then one day, A writer by a fire Imagined all of Gaia Took a journey into a childless heart...
A painter on the shore Imagined all the world Within the snowflake on his palm A dream of poetry, I'll tell is over Cutting in, Falling back in to the stars...
I am the voice of never, never land, The innocence of dreams from every man, I am the empty grave of Peter Pan, A soaring kite against the blue, blue sky, Every chimney, every moonlit sight I am the story that will read you real, Every memory that you hold dear
I am the journey, I am the destination, I am the whole mad tale That grieves you Away to taste the night, Free and loose we fly! Follow the madness, How do you know what's real?
Imaginarium, a dream emporium! Caress the tales And they will read you real A storyteller's game, Inside he flicks the gate The calling heart Is a limitless chest of tales...
I am the voice of never, never land, The innocence of dreams from every man, I am the empty grave of Peter Pan, A soaring kite against the blue, blue sky, Every chimney, every moonlit sight I am the story that will read you real, Every memory that you hold dear
I am the voice of never, never land, The innocence of dreams from every man, Searching heavens for another earth...
Onpa ihanan onnellista Nightwish-musiikkia! Oikein kunnon hevi-ABBAA :D Holopainen näyttää päässeen pahimmasta ahdistuksestaan. Jos bändin hittibiisi on näin kohtuullinen, niin mitä voikaan odottaa albumilta. Nightwishin musiikin kohdalla nimittäin hitti on usein albumin heikoin lenkki ;) Onneksi albumi ilmestyy jo kuun lopussa ja elokuvasta pääsee nauttimaan ensi vuoden puolella - siitä musiikkivideo tarjoaa näköjään jo pieniä maistiaisia :)
Ps. Lupaan, ettei blogini muutu pelkäksi nightwisheilyksi, sinkun ilmestyminen oli vain minulle henkilökohtaisesti tärkeä hetki :)
Tänään mennään pelkällä päivän työasulla. Päälläni oli sekä vanhaa luottokamaa että uudempaa, jonka halusin nostaa uudestaan parrasvaloihin.
Elloksen musta taskullinen huopahame on käytössä neljättä työvuotta. Olen todennut sen erittäin käyttökelpoiseksi talvikauden työhameeksi. Koru on vähintään yhtä vanha ja barokkinen neulenuttu viime vuodelta. Korkkaamattomat 70-luvun nahkakengät ovat taas löytö syyskuisesta vintage-tapahtumasta. Ne ovat ihan älyttömän hyvät jalkaan! Nutturasta sen verran, että siitä tulee joka kerta hieman epätasainen, mutta pöyheä. Kokeilepa puolipitkiin hiuksiin, jos sinulla on kymmenisen minuuttia ylimääräistä aikaa aamuisin - tee ilmava ponnari ja käännä hiusosioita tasaisesti pinneillä sisäänpäin. Lopuksi viimeistele lakalla. Voit käyttää hiuspuuteria tai muuta pahan päivän hiustuotetta mahdollisimman tuuhean vaikutelman aikaansaamiseksi.
