Valittaminen kannattaa aina - ja muuta mukavaa ;)

Yritin kyllä kaikkeni viikonloppuna - tai ainakin melkein, mutta eipä se gradu vieläkään painoon päässyt. Jouduin lopulta sunnuntai-iltana toteamaan, etten ole kone, ja jos kahdeksan tunnin viikonlopputyöpäivät eivät riitä, niin ei haittaa, jos tekele päätyy painoon vasta viikon päästä. kiitos vain serkulle oikolukumaratoonista. Aloin kyllä epäillä itselläni lukihäiriötä paljastuneen virhemäärän vuoksi. Mutta nyt on hyvin syynätty työ!


En todennäköisesti ehdikään joulukuiseen publiikkiin, mutta tarvitsin viikonloppuna edes vähän hengähdysvaraa. Takana oli kohtuullisen raskas työviikkokin. Nyt gradusta on lopultakin jäljellä enää vain esittelytekstin kirjoittaminen, pientä alaviitteiden korjailua ja sivunumeroinnin säätämistä, joista eniten pelkään muuten tuota viimeistä. Se on kuulema hankalaa! Mikä olisi sinun vinkkisi? Pitääkö laatia kaksi erillistä tiedostoa -toinen leipätekstille ja toinen dispositiolle? Hoidan nuo säätöjutut kuitenkin vasta sitten, kun mies palaa ulkomaantyömatkaltaan. Sitä ennen täytynee keskittyä vain arjen pyörittämiseen oppitunteineen. Onko kenelläkään muuten vinkkiä, missäpäin Turkua kannattaisi sidotuttaa gradu ja voiko sivut tulostaa siellä samassa paikassa?


Sitten työasiaa...Välillä jaksan ihmetellä, kuinka työpäivät ja oppitunnit voivat mennä eri päivinä ja eri valmistelumäärillä aivan vastakohtaisesti. Tänään tunnit menivät kuin vettä vaan (no lakitieto on hieman eri asia edelleen), enkä hirveästi edes suunnitellut niitä. Tähän ei yksinkertaisesti ole mitään yleispätevää kaavaa! Aamulla nukuin kaiken lisäksi vielä pommiin, eikä suunniteluvaraa jäänyt ;)

Sain muuten mukavan ratkaisun viimeviikkoiseen silmälasiharmitukseeni - lasini oli tosiaankin tehty päin honkia. Koska olen hankkimassa uusia silmälaseja jo muualta, liike lupasi korvata vahingon ehdotukseni mukaisesti teettämällä viime kesänä hankkimiini aurinkolaseihin linssit omilla vahvuuksillani. Eli kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Valittaminen kannattaa aina!


Päivän asu:

mekko - vintage

kengät - Vagabond

koru -vintage

ps. Äh, en keksinyt mitään kappaletta loppuun, kun soitan tällä hetkellä ripiitillä vain yhtä tiettyä, jota ei voi vielä tänne ladata ;)

ps 2. Lauloin tänään jääkärimarssia tunnilla, kun netti ei toiminut. Aika rohkeeta, eiks vain :D

ps.3 Laitoin tuohon sivupalkkiin taas uuden kyselyn, näin kovin utelias minä teidän suhteenne olen ;)

Uutta Nightwish-materiaalia odotellessa

Myöhäisiltaa!

Unohdin torstaisessa listassani mainita vielä yhden asian, mitä odotan kovasti - nimittäin Nightwishin ensi viikolla julkaistavaa uutta sinkkua sekä tietysti loppukuusta ilmestyvää levyä. Niitä odotellessa ajattelin koota tänne blogiini muutaman lempparin bändin aiemmasta tuotannosta.

En ehkä ole bändin tyypillisin fani, mutten toisaalta tiedä, onko sellaisia olemassakaan. En kuitenkaan ole mikään hevin suurkuluttaja eikä Nightwish mielestäni sitä olekaan, vaikka Tarja Turusen aikana bändin musiikkia kutsuttiin sinfoniseksi tai melodiseksi metalliksi. Minulle Nightwish on oikeastaan keino käsitellä tunteita, ja toiset näistä tunteista ovat synkkäsävyisempiä kuin toiset.

Jos et tunne bändiltä kuin ne muutamat hittibiisit, niin tässä mahdollisuus tutustua bändin musiikkiin hieman laajemmin:

1. Bless the Child on klassinen Nightwish-biisi, sinfonista metallia. Tuomas Holopaisen sanoituksissa vuorottelee usein toivo ja epätoivo ja Century Child-levyllä monet kappaleista käsittelivät viattomuuden menettämistä.



2. Kuolema tekee taitelijan on Nighwishin harvoja suomenkielisiä kappaleita. Se on myös kappale, joka saa suomen kielen kuulostamaa todella kauniilta! Minusta kappaleessa on myös jostain syystä vanhahtavaa kansallisromanttista tunnelmaa.



3. Tuomas Holopaisen musiikille on tyypillistä myös elokuvamaisuus. Hän onkin kertonut pitävänsä musiikillisina esikuvinaan muun muassa Vangelista ja Hans Zimmeriä, joista jälkimmäinen on säveltänyt musiikkia ainakin elokuviin Gladiator, Inception, Pirates of Caribian, Batman Begins ja Viimeinen Samurai. Poet and the Pendulum on toistaiseksi uusimman Nightwish-albumin järkälemäinen teos, jossa elokuvamaiset elementit tulevat hyvin esille. Se on myös Holopaisen henkilökohtaisin kappale, sillä se syntyi Tarja Turusen erottamisen jälkeisissä melankolisissa ja synkissä tunnelmissa.



4. Ever Dream on mielestäni yksi kauneimmista täyttymystä vaille jäänyttä rakkautta kuvaavista lauluista...



5. Come Cover Me on toinen ihana rakkauslaulu...



6. Holopainen on kuvannut olevansa myös eskapisti. Hän on muun muassa suuri Walt Disneyn tuotannon ihailija. Eskapismi on läsnä voimakkaasti myös Nightwishin musikiissa ja Holopaisen lyriikoissa...



7. Silloin, kun oikein harmittaa, voi kuunnella sitten tätä...



8. Loppuun vielä se parempi versio Sleeping Sunista. Se on minulle rakkain Nightwishin tunnetuimmista kappaleista.



Mitkä ovat sinun Nightwish-suosikkisi?

Muutama iloinen asia

Iltaista!

Luulen, että viikonlopuksi Turun Tildaa kohtaa pieni blogitauko, sillä G on nyt saatava kuntoon. En ole pystynyt puristamaan itsestäni kaikkia mehuja tässä työviikon aikana, joten viikonloppuhommiksi menee. Kaiken kukkuraksi tajusin vasta äsken, että vuorossa on pyhäinmiesten päivä, joten eihän mikään, kuten yliopiston kirjaston lukusali ole auki. Uhups. Muutamien lähdeviitteiden selvittely jää sitten maanantaiksi...

Koska tauko on realismia, listaan tänne blogiini viikonloppuluettavaksi muutaman sellaisen kivan jutun, jotka ovat piristäneet minua, tai joiden odotuksesta saan voimaa näinä marraskuun pimeinä viikkoina:

1. Ikea-retken ihanuudet

Käväisimme tosiaan viime viikonloppuna Ikeassa. Mukaan tarttui lähinnä hyödyllistä, mutta myös muutama kaunis ja hyödyllinen juttu kuten kankaalla päällystetyt cd-rasiat (kuvassa alla) ja pajukorit. Jälkimmäisiä ajattelin aluksi ulos kanerville, mutta ne olivat niin kivat, että saivat luvan jäädä sisätiloihin.

2. Karttuva joululehtikokoelma

En tarvitsisi oikeataan mitään muuta hömpäluettavaa kuin maalaisunelmat. Oliviankin tilauksen voisin ennemmin lakkauttaa. Olen säilyttänyt jokaikisen numeron, ja etsin viikko sitten tulleen ihanuuden kaveriksi myös aiempien vuosien joulunumerot ...

3. Tulevat tapettitalkoot


.. ovat sitten, kun miehelle ja apelle sopii. Odotan jo päivää, jolloin voin viimein esitellä makuuhuoneen täällä bloginkin puolella. Sängyn päätyyn tulee siis yllä oleva Birger Kaipiaisen "Ken kiuruista kaunein"-tapetti vihreänsävyisenä. :)

4. Uudet silmälasit... JEE! Toivon niiden vaikuttavan piristysruiskeen tavoin myös pukeutumiseeni .

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

kuvalähde: Tapettitalo ja Tapettitehdas Pihlgren & Ritola

Päivän plussat ja miinukset

Olen ollut viime tunnit hyvin kiukkuinen. Päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Tässä muutamia miinuksia, mutta myös plussia (pinnistelen positiivisuuden puolelle ;)):

- Munasin lukion lakitiedon tunnin täydellisesti. Kyseessä oli oikeasti huonoin lukiotuntini koskaan. Eilen oli pitkä opettajankokous enkä illalla jaksanut enää valmistella tunteja. Luulin ehtiväni palauttaa asiat mieleeni hyppytuntien aikana nuo kuitenkin jo kaksi kertaa lukiotasolla opettamani perinnönjakoasiat. Opetanhan perintöasioita yläkoulussakin joka vuosi.

No kylmää kyytiä tuli. Hyppytunnit menivätkin ensiksi vuorossa olleen historiantunnin kertaamiseen. Ajattelin, että kai se lakitiedon tunti lopulta omalla painollaan menee. Kun tunti sitten alkoi ja eteni, takeltelin ensiksi monessa kohtaa ja lopulta omissa muistiinpanoissani tuli kohta, jota en ymmärtänyt lainkaan. Yritin ohittaa tilanteen, mutta olinkin tullut heijastaneeksi saman asian taululle, ja oppilaat ihmettelivät samaa kohtaa kuin minä. Sitten alkoi sadella kysymyksiä siitä sun tästä. Jouduin sanomaan oikeastaan kaikkiin kohtiin, etten muista tai tiedä, miten kyseisissä kohdissa toimitaan. Myönsin suoraan, etten ollut ehtinyt valmistella tällä kertaa tuntia. Opiskelijat olivat hyvin ymmärtäväisiä, ja sanoivat, että älä välitä, mutta minua harmitti. Päivän opetus oli, ettei lukiotunnit yhteiskuntaopissa suju tosiaankaan kertaamatta. Näin voi ehkä menetellä yläkoulun puolella, mutta lukio on mielestäni sen verran"hardcorempaa", ettei kovin montaa kertaa saa käydä näin. Harmiani lisää se, että olen auttamattomasti jäljessä kurssilla, lähes kaikki oppituntini ovat eri luokissa ja 45 min mittaisia, jolloin asiassa ei pääse kunnolla eteenpäin...

Jos saisin siis esittää keijulle yhden haaveen, niin toivoisin kovasti, että saisin tulevaisuudessa tilaisuuden keskittyä joko lukioon tai sitten pelkään yläkouluun. Haluaisin opettaa saman kurssin useamman kerran vuodessa. Silloin muistiinpanoja tulisi päivitettyä ja virheet korjattua heti eikä sitten kahden vuoden päästä, jolloin muistiinpanoja kaivelee naftaliinista esiin ( ja todenäköisesti tulee tehtyä samat virheet uudestaan, kun ei enää muista niitä aiemmin tehneensä).

- Mies ei oikein jaksa (tai pidä) blogiharrastuksestani. Kuvien ottaminen kerran kuussa tuntuu ylivoimaiselta :(

- Kohdalleni on sattunut myös aivan käsittämätön juttu: olen ilmeisesti käyttänyt vuoden väärillä arvoilla tehtyjä silmälaseja. Voi **#¤%&#!!!

Kävin pari päivää sitten näöntarkastuksessa ensi kertaa sitten prismalasien käyttöönoton , koska lääkäri niin toivoi, ja toisaalta olen kaavaillut kammottavien silmälasieni vaihtamista. No, silmälasireseptin saatuani (lääkäri piti arvoni ennallaan, vaikka itse piilokarsastus oli kyllä pahentunut) lykkäsin optikolle sekä edellisten silmälasien että uusien reseptit ,ja hän totesi niissä eroavaisuuden - tietyt arvot olivat merkattu vuoden takaisessa reseptissä miinuksiksi plussien sijaan. Kipitin takaisin lääkärille varmistamaan asian - hänen tiedoissaan arvot olivat plussia.

Mitä ilmeisimmin eräässä suomalaisessa markkinaosuudeltaan suuressa silmälaseja myyvässä ketjussa oli kämmäilty ja silmälasieni arvo oli muuttunut matkan varrella sillä seurauksella, että lasit teetettiin väärin! Kaiken lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että sairaanhoitopiiriltä saamani maksusitoumuksen vuoksi laseista saamani alennuksen olisi pitänyt olla huomattavasti suurempi (tällainen alennus myönnetään pahasta piilokarsastukseta kärsiville, joilla on useampia prismoja laseissa). Näin vuoden jälestä asiasta on kuitenkin mitä ilmisimmin mahdoton valittaa. Aion kyllä viedä asiaa eteenpäin, kunhan voimia löytyy. Tilanne ärsyttää kuitenkin hieman ja tietysti harmittaa vielä sekin, etten enää koskaan voi käyttää piilareita jokapäiväisesti...

+ Plussaa on kuitenkin se, että pääsen eroon näistä tämän hetkisistä kamaluusrilleistä ja saan tilalle peräti kahdet kivat lasit, kiitos Specsaversin kestotarjouksen, joka koskee myös prismallisia laseja :) Tuloillaan on vaaleanpuna-liilat yleispätevät ja sinimustat (historiallinen heh- heh edellisen käsitteen monimerkityksellisyyden vuoksi) nörttirillit! Kaiken lisäksi vielä muovisankaisina, koska molemmissa malleissa sattuu olemaan erilliset nenätyynyt (voi onnea...):D

+ Saimme viikonloppuna ehostettua talomme edustaa - kanerville löytyi passeli kori ja sain lopulta kerättyä kynttilälyhdyt pihoilta ja komeroista samaan paikkaan.

+ Murheeni ovat kuitenkin vallan pieniä - onneksi minulla on silmät, joilla näen ja ihana mies, joka suostuu aina joskus ottamaan blogikuviakin, vaikka hieman hampaat irvessä ;) Nyt kun saisin vielä järkevät lakitiedon tunnit aikaiseksi, niin rauha maassa jälleen kerran.

Öitä!

Sandin army-mekko

Kuten ehkä edellä olevasta lempivaatepostauksestani voi päätellä, en ole harrastanut kovin kalliita vaatehankintoja. Yksinkertaisesti sellaisiin ei ole ollut varaa ja on tuskin jatkossakaan, vaikka sitten joskus pätevöitymiseni jälkeen tienaan ensimmäisen kerran sen yli kaksi tonnia bruttona (tämä olkoon nyt sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun viittaan blogissani näin tarkasti palkkatasooni ). En yksinkertaisesti myöskään luota siihen, että kalliit merkkituotteet välttämättä olisivat sen laadukkaampia kuin halvemmat.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen asu on pieni poikkeus edellä mainittuun. Ostin taannoin erään turkulaisen pikkuputiikin joulualesta Sandin armeijahenkisen kapeasiluettisen trikoomekon, joka oli alehintaisenakin budjettini ylärajoilla, mutta toisaalta se oli materiaaliltaan laadukkaan tuntuinen. Malli oli myös vartalolleni erittäin sopiva, sillä pienet vekit antavat tilaa alavartalolle samalla, samalla kun vyötärönpaikka osuu uuman oikealle kohdalle. Ainut, jonka olisin halunnut ehkä vaihtaa, on mekon väri. Oliivinvihertävän harmaa ei nimittäin ole se sopivin väri minulle. Toisaalta kyseinen sävy on kuitenkin sopivan kameleonttimainen ja monikäyttöinen.

Asusta tuli yllättäen myös oppilaitteni suosikki - olen ollut kuulema erityisen "viimeistellyn" näköinen ;D Ehkäpä se johtui mekon ohella väsäämästäni nutturasta ja kerrankin jalassa olevista korkeakorkoisista saapikkaista...

Vaikka olin kehuista iloinen, olen kuitenkin taas pohtinut, että pukeudunko töihin liikaa ja aiheutan siten kasvavassa iässä oleville tytöille liikaa paineita? Harvoin nimittäin käytän kahtena päivänä samoja vaatteita tai ihan kuussakaan...

Mitä mieltä te olette? Voiko opettaja aiheuttaa pukeutumisellaan ulkonäköpaineita?
Ps. Vastailin nyt viimein myös eräisiin aiempiin kommentteihinne. Älkää ottako itseenne, jos jätän välillä kommentoimatta. Se johtuu yksinkertaisesti kiireestä ja sitten lopulta saatan unohtaa ne...