Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta tovi ja arvanette syyn: joudun nyt allekirjoittamaan tuon vanhan kliseen, että kaksi lasta ei taida mennä siinä, missä yksi.
Joo, ei huolimatta siitä, että ensin mies piti koko kolme viikkoa isyysvapaata ja sitten äitini oli apunamme viikon. Elämä on tällä hetkellä yhtä puklun, kakan, rään tai leikkiautokasan siivoamista vauvan ja taaperon yhdistelmätaloudessa. Että tällainen tyyli- /lifestyleblogi ;)
Mutta hei, tätä on tilattu ja tavallaan tämä on ihanaakin :) Ainakin niinä päivin, jolloin on saanut nukuttua.
Meidän neiti on nimittäin ollut aika yökyöpeli. Ei hän itkekään kovin usein, tuijottaa vain silmät suurina sekä ähkii ja murahtelee. Murahtelu kiihtyy, jos valot laittaa pois. Lopulta alkaa karjuminen, jos yöllisiä mielihaluja ei toteuteta. Aloin jossain vaiheessa olla jo vähän rikki noihin vauvan yötohinoihin, mutta pikku hiljaa rytmiäkin on tullut. Vauva valvoo enemmän myös päivisin ja malttaa nukahtaa uudestaan maidot imaistuaan.
Tarkastellaanpa hieman tuota edellisen lauseen loppua "maidot imaistuaan". Miten keveä ilmaus! Ja keveää tissittelytaival onkin ollut tämän vauvan kanssa verrattuna Alvarin aikoihin. Sairaalassa tapahtuneen julmetun kipeän maidonnousun jälkeen tuota eliksiiriä on riittänyt ja tyttö on puolestaan osannut sitä syödä.
Rintakumeista luovuttiin lähes heti kotiuduttuamme ja viikossa pystyin imettämään vauvaa jo istualteenkin. Tunne oli mitä uskomattomin pienikokoisen perätilavauvan jälkeen! Alvariahan yritimme saada mieheni kanssa nelinkäsin rintaan kiinni (ajoittain jopa tuntikausia, öisin ja hyvin itkuisin silmin). Kilo enemmän massaa ja vahvemmat poskilihakset tekevät vauvan imutaidoille ilmeisesti ihmeitä.
Kaisla onkin saanut matkan varrella nimen Kissi Täyskalori (- varsinaista nimeähän hänellä ei vielä ole) ja tuolla nimellä hänet tuntee nyt isoveikkakin. Kissi on tunnettu lähipiirissä, no murahtelustaan sekä siitä että ruoka-aikana ollaan kotona. Kasvuvauhti on ollut uskomaton: viikossa painoa on keskimäärin tainnut tulla sellainen 250 grammaa ja kolmiviikkoisneuvolassa pituutta oli 56 cm! Se tuntui jo vähän hassulta, sillä Kissin syntymäpituus oli 50 cm.
Kyllähän me jo heti vauvan syntymän jälkeen ihmettelimme sitä, miten isolta tyttö niska- ja reisimakkaroineen näytti verrattuna veljeensä vastaavassa tilanteessa, mutta uskoimme pituuden kiltisti. Vähän tosin ihmetytti, kun Alvarin ensivaatteet eivät oikein mahtuneet tytön päälle. Kun neuvolassa sitten kuulimme todellisen pituuden, naureskelimme, että ilmeisesti äidin öiset taloussuklaahetket ovat tehneet terää - tai sitten mittaustulos vähän heitti synnärillä :D
Tällaiset huvittavat kommellukset ovat toki niitä mieleenjääviä anekdootteja vauvanarjen sumuisista ensi vaiheista, mutta olen oikeasti tosi kiitollinen, että tällä kertaa vauvan syömiset ovat onnistuneet helpommin kuin viimeksi: ei lisämaidon pumppailua (josta ehkä aiheutui maidon ylituotantoa ja lopulta niitä rintatulehduksia), ei pumppausvälineiden ja pullojen sterilointia keskellä yötä eikä toistaiseksi myöskään rintatulehduksia. Tässä kohtaa tosin koputan puuta - tässä kuukauden iän kohdalla se ensimmäinen kelju tulehdus vasta iski. Mutta eihän sen tarvitse mennä samalla tapaa tällä kertaa :)
Ps. Onni on myös valokuvaaja omissa nurkissa. Isänsä näköinen tytär on todennäköisesti jatkossa huomattavasti sievempi kuvauskohde kuin äitinsä :)
Ps. Hjälp! Mulle saa tarjota s-postitse kaikenlaisia m-kokoisia Boobin imetyspaitoja, neuleita, toppeja ja mekkoja. S-kokoiset ovat menossa myyntiin liian pieninä...
5 kommenttia:
Ihanaa kuulla teistä! Vauva se selvästi jakselee hyvin ja pitää tarkkaa huolta palvelujen laadunvalvonnasta. Valot kiinni yöllä, nukkuva äiti ja muita älyttömyyksiä...Vähemmästäkin sitä pikkuihminen murahtelee ja jos ei muuten uskota, niin karjaisee.
Lutunen. <3
Tsemppiä äidille tähän pikkuvauva-arjen suloiseen kaaokseen! Ja mahdollisimman pian pidempä unipätkiä! :)
Ihanaa, että imetys on sujunut nyt helpommin ja toivottavasti irntatulehdukset pysyvät poissa! Hih, hurja kasvuvauhti, mutta ihan pikkuruiselta hän silti näyttää. Suloinen Kissi!
Ihana vauva :) Kunpa saisin joskus tuollaisen...
Onnea perheenlisästä ja voimia vauva-aikaan :)
Kyllä siinä on tekemistä, ihan tavallisissa ja helpoissakin lapsissa. Ei mene kaksi samassa kuin yksi. Jokaiselle äidille (ja isällekin) pitää sallia väsymyksen tunteet. Välillä on helpompaa ja välillä taas ei. Näin jo aikuisen äitinä en enää muista kovin tarkasti vauva-aikaa, sen väsymyksen kyllä ja toisaalta valtavat tunnepuuskat, hillittömästä onnesta hetkittäisiin epätoivon tunteisiin.
Mutta, onpas suloinen tytön tyllerö <3
T. Milla
Ps. Ei se syntymäpituus ole kovin luotettava mitta, riippuu ihan mittaajasta viitsiikö jalkaa vetää suoraksi. Mun poika "kasvoi" reilussa kahdessa viikossa 7cm ;) siinä oli terkkarillakin naurun aihetta.
Se on todella jotenkin niin ällistyttävää, miten se toinen vauva yhtäkkiä muuttaakin (taas) kaiken. Vaikka luulisi, että esikoisen kanssa on arki jo hyvässä mallissa ja itse olisi tottunut jotenkin siihen lapsiperhe-elämään, niin ei. Muistan itse kuinka aluksi tuntui, että miten tämä voi olla näin kaaottista, kun toisaalta se pieni vauva on hyvin yksinkertainen tarpeissaan: ruokaa ja unta ja puhdas vaippa. Ja esikoisen kanssa tutut jutut. Johonkin se aika vain menee ja niin tuttua on tuo, että yhtäkkiä huomaa, että ehtii silloin tällöin tehdä pienen jutun siellä täällä kun taas jokin lapsiin/kodinhoitoon liittyvä asia vaatii äidin huomion. Nyt meillä on 3- ja 1-vuotiaat lapset ja kolmas tulossa ja juu eiköhän se kolmas mene siinä missä kaksikin. ;D No, kantapään kautta vai miten se menee... Paljon voimia teidän arkeenne, niinhän se on, että kaikessa raskaudessaan myös ääretöntä onnea :)
Lähetä kommentti