maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vihoviimeinen häälahja :)

Uutta viikkoa kaikille!

Vaalit on nyt pidetty ja tämänkin yhteiskuntaopin open päässä on jälleen raksuttanut paljon kaikenlaista. Sanottavaakin varmasti olisi, mutta jatkan poliittisesti sitoumatonta linjaani täällä blogin puolella. Sen verran totean kuitenkin ihan ääneen, että oli äänestystuloksesta mitä mieltä tahansa, piristävää oli kuitenkin se, että kohtuullisen runsas joukko itseni ikäisiä nuoria naisia pääsi valtakunnallisesti läpi. Suotavaa nimittäin on, että poliittisen kirjon ohella kansa tulee edustettuna myös muilla akseleilla, kuten lavean ikäjakauman ja sukupuolisen tasa-arvon kautta. Matkaa vielä täydelliseen 100 miestä 100 naista-jakaumaan on, mutta vielä huolestuttavampaa on ollut eduskunnan ukkoutuminen (pappautuminen)! Huolimatta siitä, mikä nuoren naiskansanedustajan poliittinen sitoutuminen on, uskon, että yhtymäpintaa tällaisen nuorehkon äidin kanssa luo samantapainen elämäntilanne.

Mutta ei sen enempää tästä aiheesta. Tämän blogin huhtikuinen huipentuma on ehdottomasti se, että olemme vihdoin keksineet (päässeet jonkin asteiseen yksimielisyyteen siitä), miten käyttää vuosia sitten appivanhemmiltamme häälahjaksi saamamme 1000 euroa. 
 

Aivan oiken! Se käytetään nyt sitten olohuoneen antiikkisohvan kunnostamiseen! Voin sanoa, että jo oli aikakin tehdä jokin ratkaisu sohvan suhteen. Kuten joskus aiemmin mainitsin, sohvan sisuksista tupruilee jotakin epämääräistä paksumpaa pölyä, ja kaiken kaikkiaan sohvan plyyshipinta on järkyttävän vaikea pitää pölyttömänä ja puhtaana.

Mutta tästä se riemu vasta sitten alkoikin... Ensin piti löytää verhoilija! Selvittelin jonkin verran vaihtoehtoja Turun seudulla, mutta olemme nyt päätymässä erääseen oman paikkakunnan pienyrittäjään. En mainosta häntä tässä vaiheessa nyt sen enempää, tokihan haluan nähdä työn jäljen ensin :) 


Viime viikolla pyörät lähtivät kulkemaan kuitenkin jo sen verran eteenpäin, että kyseinen varteenotettava verhoilija teki meillä kotikäynnin ja toi mallikankaita testattavaksi.


Huh, mitä hommaa! Kangasvaihtoehtoja oli lukemattomia. Pientä rajausta saatiin kuitenkin sillä, että meikäläinen oli saanut fiksaation siihen, että sohvan tulisi jatkossakin olla kotimme väriläiskä. Potentiaalisen värimaailman aprikoin olevan jotakin viileää marjanpunaista nykyisestä tummanpunaisesta aina pinkkeihin saakka. 

Kangas voisi olla kuvioton ja yksivärinen, mutta se saisi kuitenkin olla mahdollisesti eläväpintainen. Valitun kankaan pitäisi myös sopia Ritva Kronlundin Kirsikankukka-tapetin kanssa sekä sointua sohvan punertaviin puuosiin sekä harmaaseen villamattoon. Mielellään kangas saisi olla myös helppohoitoinen ja keskihintainen...


Näillä raja-arvoilla kangasvalikoima sitten tipahtikin yllättävän alas! Sopivia punaisen sävyjä olikin yllättävän vaikeaa löytää yhdistetynä miellyttävään ja helppohoitoiseen materiaaliin. 

Verhoilija ehdotti itse kankaaksi Lauritzonin hieman eläväpintaista kangasta, josta saattaisi ihan fairy-vedellä putsata pois tahroja. Kuulema jopa vaaleistakin kankaista lika lähtisi yllättävän hyvin pois! Tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa oleva viininpunainen kangas on melko lähellä sohvan nykyistä kangasta, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen kuitnekin hieman liian oranssiin taittuvaksi, mikä ei mielyyttänyt silmäämme. Sen sijaan pakan vaalein kangas, tuo jäinen pinkki valikoitui yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Kysymys kuuluu kuitenkin, että onko se liian haalea verrattuna nykyiseen tummanpuhuvaan kankaaseen? Lisäksi mietin, riiteleekö väri punertavien puuosien kanssa. Tapettiin sen sijaan kangas sointuisi ihan kivasti sekä myös harmaaseen villamattoon.


Tässä reilun viikon pähkäilyn jälkeen, saimme lisää kankaita mallailtavaksi. Yllättäen aloinkin miettiä, olisiko pehmeän utuinen sini-harmaa sittenkin parempi vaihtoehto uudeksi päälliseksi. Lauritsonin Vintage-kokoelmassa olisi tarjolla muutama varteenotettava vaihtoehto - kuviopintainen vaaleamman harmaa sekä tummemman siniharmaa.


Itse mietin jo tuota kuviollistakin, mutta mies torppasi sen. Nyt sitten  olen kovastikin pohtinut tuota tummemman harmaata. Se sointuisi ainakin todella kauniisti noihin puuosiin ja ei riitele myöskään tapetin kanssa. Tällä valinnalla huoneen punasävyinen harmonia, jota aiemmin tavoittelin, häviäisi, mutta haitanneeko tuo..



Olisikohan aika siiryä hieman erilaisiin tunnelmiin tässäkin olohuoneessa?


Ääk, auttakaapa Tildaa pohdinnoissa eteenpäin!

Mitä mieltä olet, mikä väri miellyttää omaa silmääsi? Harmaa, pinkki vai jokin muu? Muitakin väriehdotuksia voi siis ideoida ja antaa kangassuosituksia!

Mukavaa päivänjatkoa!

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahdllisimman värikässtä, punaista tai kuviollista. Ei missään tapauksessa harmaata.

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti tuo jäisen viileä vaalenapunainen, mielestäni se sointuu hienosti myös puuosien kanssa!

Katariina

Heidi kirjoitti...

Itsekin tykkään enemmän väriläiskä ideasta, itse varmaan valitsisin pinkin sillä se sattuu olemaan lempivärini...

Anonyymi kirjoitti...

Valitsisin alimman kangasmallikuvan sinisistä sävyistä oikeanpuolimmaisimman. Ihana vedenvihreä sävy, joka sopii loistavasti noihin puuosiin ja tapettiin!

Anna :)

Anonyymi kirjoitti...

Tummempi harmaa miellyttää taas minua eniten. Tuo pinkkikin on kiva, mutta tiedän että itse ehkä saattaisin kyllästyä siihen ja se riitelisi helpommin muun sisustuksen kanssa. Tummanharmaa taas on rauhallinen ja tyylikäs ja arvokkaan oloinen.

Lady of The Mess kirjoitti...

On sinulla tuossa pähkinä purtavaksi;)
Vaikka harmaan ystävä olenkin ja oma koti väritön, valitsisin tuon ihanan viileän vaaleanpunaisen!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta vaalea pinkki on sittenkin suurena pintana jotenkin liian vaalea. Se viininpunaisen vieressä oleva oikein tumma on yksi suosikkini. Samoin vedenvihreä, joka toisi olohuoneeseen ihan eri tunnelmaa ja korostaisi puuosien ihanaa väriä. Näin sekä puuosat että kangas pääsisivät esille. Ei siis minusta pinkkiä vaikka se muuten on lempivärejäni.

Vakkari

Anonyymi kirjoitti...

Minä valitsisin jotain ajatonta epookin mukaista, esim "bordellinpunainen"' tai kullankeltainen, perinteinen plyyshikangas. Kerma? Olen pahoillani, olen ihan ortodoksi näiden kanssa ;) sohva on niin ihana, että jotenkin sen soisi saavan itsensä näköisen verhoilun.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko sanoa, että itseänikin ilahdutti nuorten naisten määrän lisääntyminen, ihan puoluekannasta riippumatta.

Lähetin lämpimät onnittelut läpipäässeelle naispuoliselle opiskelukaverille, vaikka hän edustaakin puoluetta ja joitain näkemyksiä, joiden vuoksi en ikinä voisi äänestää häntä.

Uskon, että nuorten naisten määrän kasvuun politiikassa vaikuttaa myös perhe-elämässä tapahtunut vanhemmuuden tasavertaisempi jakaminen (vaikka matkaa tasavertaisuuteen vielä onkin isossa mittakaavassa). Sen ei-kansanedustajan kun täytyy kopata itselleen vastuu arjen perheenpyörityksestä - etenkin niissä tilanteissa, joissa ei olla sellaisella etäisyydellä Arkadianmäestä, että ehtii joka yöksi kotiin.

-S

Anonyymi kirjoitti...

Minun silmääni miellyttää eniten tuo tummemman harmaa.

adelheid kirjoitti...

Mä hommasin uuden sohvan pari vuotta sitten, harmaan, ja vähän pelotti että olkkarista tulee synkkä kun kirkkaan sininen sohva vaihtui niin tummaan... Mutta ei pelkoa, kun sohvatyynyt ja muutkin tekstiilit ovat edelleen värikkäitä! Itse asiassa sohvatyynyt pääsevät jopa paremmin esiin hillityllä taustalla.

Anonyymi kirjoitti...

Harmaa olisi ajaton eikä siihen varmasti kyllästyisi. Sen päälle voisi laittaa vaikka minkälaisia ihania tyynyjä väriläiskiksi. Vaaleanpunaiseen voisi olla vaikeampaa saada yhdistettyä kivoja ja vaihtelevia tyynyjä. Oon neutraalimman värin kannalla :) kiva idea kunnostaa sohva!!

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti tummanpunainen.

Anonyymi kirjoitti...

Älä valitse ainakaan harmaata. Silloin olohuone näyttäisi mielestäni liian pliisulta, koska siellä olisi liikaa harmaan sävyjä. Vaaleanpunainen olisi noin isona pintana liian kalvakka, vaikka kaunis sävy onkin. Tummanpunainen olisi hyvä valinta, joka sopii erinomaisesti historian opettajalle :)

Anonyymi kirjoitti...

Olemme joitakin vuosia sitten verhoiluttaneet antiikkisohvamme. Kyseessä on todella iso investointi, jonka pitäisi kestää vuosikymmeniä, eikä siitä taida missään tonnilla selvitä, ehkä ei kahdellakaan, mikäli sisuksetkin uusitaan kokonaan alkuperäisen kaltaisilla materiaaleilla ja työtavoilla (jouset, satulavyöt, meriheinät tai jouhet). Sen vuoksi pelaisin ehdottomasti varman päälle ja valitsisin alkuperäisen kaltaisen materiaalin (plyyshisametti), sekä värin myös sohvan valmistusajan paletista. Noista vaihtoehdoista harmaa ja vedenvihreä ovat hyvät, jos viininpunainen tai tummanvihreä ovat poissuljettuja. Juu, olen puristi minäkin. ;) - Lotta.

Anonyymi kirjoitti...

Itse valitsisin sen siniharmaan. Se sointuu teidän mattoon, tapettiin, sohvan puuosiin ja ilmeisesti nojatuolinkin verhoiluun. Lisäksi en usko, että siihen kylästyy. Pinkki on aikansa nätti, mutta voisin kuvitella itseni kyllästyvän siihen helposti (eikä se minusta sovi sohvan puuosiin) Joku neutraali harmaaseen taittava beigegin voisi olla hyvä väri.

Lauritzonin kankaat ovat hyviä. Olen niitä itsekin käyttänyt. Katso, että kankaassa on tarpeeksi kestävyyttä (martindale luku). Mitä suurempi luku, sitä kestävämpi kangas. Omat kankaani olen valinnut vähintään 35 -40 0000 martidale luvulla, eikä ole kankaat hajonneet.

Semi kirjoitti...

Minä taas ehdottomasti valitsisin tuon tummanharmaan. Kuten jo aiemmin mainittiin, niin sitä pystyy viemään todella moneen suuntaan tekstiilejä kuten tyynyjä ja torkkupeittoja vaihtamalla.

Pinkki on kiva, mutta itse arvioisin kyllästyväni siihen viimeistään kymmenessä vuodessa.

Stella kirjoitti...

Kuviopintaiselle harmaalle ääni, ihastuttavan Tildamainen, käy kaikkiin ympärillä oleviin sävyihin ja sisustukseen. Käännä miehesi pää siis:)

Anonyymi kirjoitti...

Tuo pohdittu kylmä pinkki on mielestäni vähän liian kylmä tai vaalea noin isoksi pinnaksi noiden puuosien yhteyteen. Jos siitä olisi vähän astetta tummempi tai vähän eri värinen, niin voisi minusta sopia kokonaisuuteen. hmmm, vaikea tehtävä.