perjantai 30. tammikuuta 2015

Pojan kledjuja

Perjantaista!
Nyt ymmärrän, mitä äidit tarkoittavat huokaillessaan lasten kasvavan niin nopeasti. Muistojen laatikkoon (eli kätevästi äitiysboksiin) on siirtynyt jo iso kasa pieneksi jääneitä 50-56, nyt paikoin jo 60 senttisiä vaatteita. Kovaa karsintaa yritin kyllä tehdä, ja pari muovikassillista noita pienimpiä lähtikin jo tuleville ja oleville pienemmille. Siltikin, niin moniin vaatteisiin tuntuu liittyvän muistoja ja siksi niitä ei raskisi laittaa pois... No, ohjesääntönäni on, että äitiyslaatikkoa enempää ei säilytetä ja sinne täytyy mahtua ne paksummat teddyhaalaritkin!

Alvarin vaatepolitiikka on kaiken kaikkiaan ollut erinomaisen kirjavaa. Hieman tässä sivussa tulimme näköjään noudattaneeksi myös kierrätyskeijuilua pojan vaatteiden suhteen: saimme lahjoituksena kolmelta tuttavaperheeltä huiman vaatevuoren ja lisäksi tietysti kasan lahjavaatteita. Olemme kyllä tästä tosi ja kiitollisia! Tämän lisäksi äitini säästämät minun ja siskoni retrovaatteet pääsivät uuteen kiertoon. Oikeastaan neljän ensimmäisen ikäkuukauden aikana tuli ostettua uutena vain kymmenkunta vaatekappaletta. Suurin osa näistä oli niitä pikkuruisimpia bodyja. Aluksi suosikkejani olivat lempeät Newbiet; erityisesti tuo kettubody ja nallepöksyt hellyyttivät meidät molemmat. Neulospotkuasu on kuulema eräs Newbie-vaatteiden kestosuosikki. Kokoja varataan eristä jo etukäteen!


Newbie-vaatteet sopivat jotekin ihanasti vastasyntyneelle, mutta sittemmin aloin kaivata kovin energisesti potkuttelevalle pikkuveijarille vähän värikkäämpää vaatetusta.


Tässä taloudessa ei ole karsastettu valtion vaatteita. Äitiyspakkauksen pilkullinen potkupuku jäi harmillisen nopeasti pieneksi, mutta tuosta ihanasta terhobodystä saimme kyllä nauttia muutaman kuukauden! Kaikki ylläolevan kuvan vaatteet ovat Tuttaa, joka istui sittenkin pojallemme ihan mainiosti, kun hän sai hieman lihaa luittensa ylle.  Hullun kirahvin- body tuli lahjoituksena tuttavaperheeltä.


Ja sitten niitä retrobodyja... Meidän Alvari on käyttänyt metroseksuaalisti ihan kaikenlaisisa karkkivärejä. Äidin (tai tädin) vanhassa froteisessa potkarissa on tasa-arvoisen tasaisesti sekä vaaleansinistä että pinkkiä. Eikös se ole katsojan silmissä, mikä ekana pomppaa esiin? ;) Täytyy muuten todeta, että frotee on vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin erinomaisessa kunnossa ja todella miellyttävä vauvanvaatemateriaali!


Voi nyyh! Muistojen laatikkoon pistettiin viimein myös muutamat spesiaalivaatteet. Lindexin hienon miehen body palveli nimenantojuhlissa ja toimi vielä jouluna ja uudenvuoden kekkereissäkin. Mummi totesi, että pikku kaveri oli näyttänyt ihan setämieheltä (kaljuus ja hilseilevä pää = tuttisuinen teollisuuspohatta), kun kuvassa näkyi vain vakava naama ja mirri ;)

Perusvauva käytti tietysti itsenäisyyspäivänä Suomi-bodya :D

Nyt viimein tulikin sitten vastaan tilanne, että kunhan valtaisa kasa 62 senttisiä lahjavaatteita jää pieneksi, ei seuraavaa kokoa enää olekaan varastossa. Äidin olikin lähdettävä vaateostoksille!


Suuntasin ensimmäisenä Polarn O. Pyretin myymälään, sillä meillä on ollut laatikonpohjalla odottamassa lahjakortti käyttötarvetta. Olin jo hieman vakoillut merkin nettiliikkeestä valikoimaa ja halusin ostaa muutaman värikkään bodyn. Mutta voi rähmä! Koot alkoivatkin vasta koosta 74 cm, kun olisin tarvinnut ehdottomasti jo kokoa 68 cm. No, ostin kuitenkin kyseiset bodyt sekä hauskan retrohenkisen alepotkarin, jota löytyi myös 68 senttisenä.

Yhtä juttua jäin kuitenkin miettimään. Kun laitoin bodyt pesuun ennen käyttöä, huomasin, ettei Polarnin bodyja saisikaan kuivata merkinnän mukaan rummussa. Häh? Miksi tällainen epäkäytännöllinen muutos? Ainakin vanhemmissa vaatteissa merkintää ei ole ollut.

Tarvitsin edelleen kuitenkin myös niitä hieman pienempiä käyttöbodyja. Käväisin Kappahlissa vilkaisemassa Newbie-valikoimaa, mutta koska myynnissä ei ollut enää kettubodyja, lähdin tieheni. Otsasuoni alkoi jo hieman sykkiä (Alvari seuraava syöttö oli lähestymässä ja poika kotona...) ja seuraavaksi olisin suunnannut Lindexiin (josta varmasti olisn jotakin löytänyt), mutta astuin hetken höyrähdyksestä Skanssissa käytävän toisellle puolelle Riemuliin, josta en sitten meinannutkaan päästä enää pois ;)


Kaikenlaista hypisteltyäni päädyin ostamaan kaksi itselleni tuntemattoman Maxomorra-merkin iloista bodya. Ne ainakin tuntuivat keskimääräistä paksummalta ja laadukkaammalta materiaalilta, mutta kotona harmikseni huomasin, ettei näitäkään saisi kuivattaa kuivurissa, höh! Joka tapauksessa ihastuin kovasti merkin lapselliseeen ja iloiseen värimaailmaan. Riemulissa tulee vierailtua siis varmasti uudestaankin. :)

Sitten vielä yksi ihanuus. Ystäväni Hanna käväisi Alvaria moikkaamassa ja toi lahjaksi oman vaatemerkkinsä Fagerwearin hurmaavan seeprabodyn.


Jos jonkinlaista maallikon arviota vauvanvaatteiden materiaaleista ynnä muusta pystyn tekemään, niin tämä body vei kyllä ykkössijan! Taidanpa siis suosia suomalaista lähituotantoa ja kilauttaa kaverille bodytilauksen, sitten kunhan toistamiseen tuore äiti vain ehtii. Mutta ei mitään paineita, Hanna ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika monessa vauvanvaatteessakin kielletään rummutus. Turhaan sanoisin, meillä kaikki vauvan vaatteet rummutettiin pesumerkinnöistä huolimatta (ainut että rummutus saattaa vähän kutistaa, mutta siitä pitää huolen se että ostaa reilua kokoa, rummutuksen jälkeen ne on sopivia tai sit jos eivät kutistu, niin pistää odottamaan).

Tsekkaa netistä Nosh. Tuon ystäväsi bodyn kangas on kaipa Noshin. Noshin vaatteetkin voisi sinua miellyttää. Kotimainen firma ja ihania pitkäikäisiä vaatteita (joilla on tosi hyvä jälleenmyyntiarvokin), valmistus kaipa Portugalissa.

Elina kirjoitti...

Kuivurikiellon voi nähdä myös positiivisena asiana: vaatteet kestävät pitempään, jos ne narukuivataan! Söpöjä pikkumiehen asuja teille on löytynyt. Meidän rinsessa nukkuu parhaillaan isoveljen vanhoissa kirkkaanpunaisissa froteepöksyissä, pitää itsekin pian koostaa joku vauvanvaatelajitelma blogiin :)

Anonyymi kirjoitti...

Joo, varotoimenpiteitä taitavat olla nuo rummutuskiellot. Rumpukuivaus tosiaan hieman kutistaa vaatteita, mutta kun sen ottaa huomioon, niin mikäpä estäisi rumpukuivaamasta. Ainoastaan kumisia/muovisia kalvoprinttejä kannattaa varoa laittamasta kuivausrumpuun, oman kokemukseni mukaan ne eivät juuri koskaan kestä rummutusta halkeilematta tai irtoilematta...

Anna

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Hei, kiitos vinkistä! Vaikuttaa todella kivalta merkiltä ja suomalaista on aina mielekästä tukea :)

Minäkin uskaltauduin laittamaan bodyt rumpuun ja ihan hvyiä niistä tuli :)

Elina: Toki noin, mutta tähän pölymäärään meinaa hukkua muutenkin :/

Tee ihmeessä vaatepostaus! Olisi kiva nähdä, millaisia retrovaatteita teillä on säästynyt (vähintään 2000-luvun alkupuolelta)!Olette taiinneetkin jo päästä ihankotiin :)

Kirjoittelen sulle myöhemmin!

Anna: Ok, kiitos vinkistä :)

riikka kirjoitti...

Rummutuskielto voi liittyä myös ko. merkkien ekohenkisyyteen. Kuivausrummun käyttäminen kun ei ole mikään ekoteko :)

Anonyymi kirjoitti...

Pinkistä ja sinisestä sen verran, että itse asiassa vaaleanpunaista väriä tyrkytettiin alunperin pojille ja vaaleansinistä tytöille. Värien sukupuolittaminen ja vauvojen pukeminen sen mukaisesti on ihan älyvapaata hommaa. Kenenkään vasta kehittyväkään sukupuoli- tai seksuaali-identiteetti ei varmasti ole niin hauras, että tietyssä ajassa ja kulttuurissa "vääränä" pidetyllä värivalinnalla voisi olla siihen mitään vaikutusta.

"A June 1918 article from the trade publication Earnshaw's Infants' Department said, “The generally accepted rule is pink for the boys, and blue for the girls. The reason is that pink, being a more decided and stronger color, is more suitable for the boy, while blue, which is more delicate and dainty, is prettier for the girl.”"

http://www.smithsonianmag.com/arts-culture/when-did-girls-start-wearing-pink-1370097/?no-ist

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä nuo Popin vaatteet kestää kuivurin, itse en ole yhtään säästellyt ja miksikään eivät ole menneet. Noissa Maxomorran vaatteissa on hinta/laatusuhde vähän huono, eivät ole edukkaimmasta päästä ja ainakin meillä on haalistuneet ja nukkaantuneet kovasti. Samalla pidetyt vaikkapa Popit ja Kappahlin vaatteet on pysyneet moitteettomina. Jos tykkäät värikkäistä ja vaatteista kannattaa sinun katsastaa jo täällä mainitu Nosh, tosi kivoja ja laadukkaista vaatteita, myös äidille. Myös Metsola ja Melli Ecodesignin vaatteet on kivoja ja kestävät pesua ja pitoa, ja sitä rummutusta. Småfolkilla on tosi kivoja kuoseja, mutta niihin tahtoo myös tulla käytössä haalistumaa ja pesunukkaa jonkin verran. Oma lukunsa ovat sitten erilaiset vaatekuitsuilta tilattavat vaatteet, joko olet ehtinyt käydä lastenvaatekutsuilla?