Tämä on nyt tällainen tynkäpostaus, sillä minun pitäisi oikeastaan korjata paraikaa kokeita eikä keikkua täällä blogin puolella... Jotenkin en vain osaa keskittyä tällä hetkellä mihinkään! Laitetaan siis edes päivän työasukehiin, sillä niitähän ei ole luvassa enää kovin montaa; tulevat asut ovat sitten päivän asu-nimikkeen alla.
On todella outoa jäädä luvalla pois töistä kesken vuoden, jotenkin se jänskättää. Toki enemmän jänskättää se, milloin vauvan liikkeet masussa tuntuvat. Kesällä ehdin todennäköisesti niitä tuntea, ihan varma en ole. Sellaista pientä poreilua iltaisin. Nytkin olen jo mielestäni jotakin tuntenut. Tai sitten en... Perhoset vatsassa saattavat olla ihan vain jännitystä, sillä parin viikon sisällä olen raskauden suhteen täysin tuntemattomilla vesillä. En viimeksi ehtinyt pidemmälle. Siksi sen rajapyykin ylittäminen myös pelottaa. Entä jos pieni kuolee taas samoilla viikoilla?
Mutta niinkuin raskaudestani kertoessa totesin, ei auta kuin mennä päin tuntematonta. Ehkä elämä kantaa tällä kertaa.
4 kommenttia:
TIlda, olet tosi rohkea kun kirjoitat tunteistasi näin avoimesti. Vaikka ei tunnetakaan, olen lukijana kiitollinen että jaat tunteitasi meille, jotka olemme näin ruudun kautta eläneet mukana elämässäsi. Paljon tsemppiä sulle. <3 (onko sydän liian imelää? En tiedä, mutta laitoin silti :) )
Hei Tilda! Palaan aiempaan tekstiisi, jossa pohdit sohvasta luopumista. Lukijoiden kommentit olivat erittäin totta. Siitähän ei kannattaisi luopua, eikä se ole sen allergisempi kuin moni uusikaan sohva. Uusissa sohvissa saattaa olla kankaissa ja materiaaleissa vaikka mitä myrkkyä, kuten palonsuoja-aineita, eikä niiden altistusta lapselle ole edes kunnolla tutkittu.
Sen sijaan vanhan sohvan sisällä oleva heinä ei aiheuta astmaa, jollei lapsella ole perinnöllistä rasitetta. Nykypäivän suositushan on, että esim. kissoja ja eläimiä kannattaisi olla vauvataloudessa, koska tämä nimenomaan ehkäisisi astman myöhempää syntymistä.
Jos kuitenkin päädytte jostain syystä sohvastanne luopumaan, tämä sohva-asiantuntija ostaisi sen mielellään. Olen hiljattain hankkinut ihanan vanhan ryijyn, jonka kanssa se kyllä sopisi. Ja mikä mukavinta, saisitte siinä itsekin jatkossa istua silloin, kun tulette kylään. :) Tämä suositus tulee siis tutulta tamperelaiselta, joka on ollut lapsena pahasti astmaatikko.
Minäkin kommentoin edelliseen postaukseen. Oletko harkinnut hiusten värjäämistä ekokampaamossa, jossa kemikalien sijasta käytetään ymmärtääkseni luonnon tuotteita? Itse otin raskausaikana raitoja ja ne laitettiin siten, ettei väriaine osunut päänahkaan.
Sra: Kiitos :) Itse asiassa tällaisten tunteiden jakaminen ei ole minulle kovinkaan vaikeaa, jos vain saan tehtyä päätöksen yleisellä tasolla siitä, että mistä puhun tässä blogissa ja mistä en. En usko, että vahingoitan itseäni jakamalla tunteitani. Tuskin se tekee minusta esim. ammatillisesti epäpätevämpää ;) Ehkä pysyn jopa auttamaan jotakuta samantapaisessa tilanteessa olevaa ja erityiseti valaisemaan niitä noidne ihmisten ympärillä olevia, miltä tällaisten kokemusten jälkeen ihmisestä saattaa tuntua.
AnonyymiS: Heh, olikos tämä sinun ensimmäinen kommenttisi koskaan täällä? Harkitsen vakavasti sohvan myymistä sinulle, jos ei mitään muuta vaihtoehtoa keksitä! Minähän en siis haluaisi luopua siitä, painostus tulee vähän nyt tuon toisen osapuolen taholta. Onko sulla nykyään tiloja tehdä verhoiluja? Olisipa kiva nähdä tuo ryijy; mukavan mummomaista :D Ks. Katso kategoria mummoilu tästä blogista ;)
Lähetä kommentti