perjantai 4. lokakuuta 2013

Hän, ken seisoo vetten päällä


Ihmettelin ennen, miten ihmiset jaksoivat höpistä koiristaan. Siis nehän ovat vain koiria!

 
Sitten siskontyttö ilmestyi perheeseemme ja koiraan viittaava pronomini "se" vaihtui tietysti turkulaisittain "häneksi".


Onhan hän niin ihmeellinen ja kovin itsepäinen... ...otus! Mutta hyvä mieli hänen seurassaan tulee joka kerta :)

 Mukavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi!! Olen niiiin koiraihminen. Meillä on ollut kaksikin koiraa yhtäaikaa, mutta viimeinen niistä lopetettiin toukokuussa yli 16-vuotiaana. Vaikka ikävuosia oli paljon se ei kärsinyt vielä emmekä halunneetkaan, että se kärsii.

Kun katselen tuon nuoren siskontytön kuvia tulee mieleen muistoja kuinka riemukas erityisesti nuori koira on.

Vakkari

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tuo viimeinen kuva! Itselläni on ollut nyt kolme viikkoa koira, ei siis pentu vaan n. 1,5 vuotias rescuekoira. Yritän olla höpsähtämättä täysin, mutta luulen että peli on menetetty: Facebook-päivitykset ja kuvat ovat kaikki koirastani, ainoat harrastukset ovat nykyään ulkoilu ja koirakoulu, ja hemmottelen hänet mielelläni pilalle. On se vaan niiin hellyttävä!

Turun Tilda kirjoitti...

Vakkari: Voi, osanotto koiravanhuksen poismenon johdosta. Yhteisiä muistoja on varmasti ihana muistella :)

anonyymi: Heh, kuulostaa tosiaan menetetyltä peliltä :D Sopuisaa eloa teille! Siskontyttö on suloisuutensa ohella ollut myös melko mahdoton; corgit ovat tunnetusti melko itsepäisiä. Pahin ego on jo taltutettu, mutta meidän koirun itsetuntoa ei kyllä taida järkyttää mikään eikä koskaan ;)

AnnaS kirjoitti...

Hän on niin mahdottoman ihana ja mitkä hassut korvat :)