Iltaista!
Koska niin sanotun "Tilda"-kampauksen ohjetta on niin kovasti kaipailtu, niin yritetäänpä vihdoin ihan kuvallisten ohjeiden kera. Sen verran möhläri kuitenkin olin, että kuva varsinaisesta lopputuloksesta jäi ottamatta. Mutta senhän te ehkä jo tiedättekin ;)
Ok, aloitetaanpas sitten:
1. Eli mitä tarvitaan on kertaalleen käsitellyt (esim. föönatut) hiukset. Tämä koskee ainakin kaikkia teitä, jotka omaatte suomalaisen ohuehkon hiuslaadun (oma hiuslaatuni on ohut, taipuisa, mutta itse hiuksia on törkeästi...). Sen sijaan edellisestä pesukerrasta voi olla aikaa. OIkeastaan mitä enemmän, sitä parempi. Kokemuksen rintaäänellä voin todeta, että parhain lopputulos saadaan 1-2 päivää pesusta.
2. Sitten hieman lisävoluumia. Tarkoitus on siis luoda alkutekijöiksi kunnon pehko. Minun luottotuotteeni "dagen-efter"-pesupäiviin on Klippoteketin kuivashampoo. Siinä on hyvä hinta-laatusuhde. Toinen käyttämäni tuote on Osiksen hiuspuuteri. Hoitaa hommansa sekin.
3. Ennen kampauksen tekoa on hyvä varmistaa, että hiukset laskeutuvat nätisti päälaelta.
4. Tämän jälkeen kampaus aloitetaan sivuhiuksista, jotka kiepsutetaan kiertämällä oman maun mukaan joko sisään- tai ulospäin. Tämän jälkeen ne sidotaan taakse pinneillä kiinni.
5. Seuraavat työvaiheet ovat haastavimmat. Tarkoitus on, että otat takahiuksia mahdollisimman tasaisissa erissä ja käännät niitä alhaalta ylös-ja sisäänpäin. Kiinnitä hiukset pinneillä.
6. Etene edellistä vaihetta toistamalla kaikki hiukset. Etene yhdeltä sivulta toiselle tasaisen tuloksen saavuttamiseksi.
Yllä ja alla näette hieman työvaiheiden etenemistä...
7. Mielestäni viimeisen osion asettelu on kaikista vaikein kohta. Usein tarvitsen hieman lisäpinnejä, jotta kohta onnistuisi ja asettuisi siististi kohdilleen. Kaiken kaikkiaan käpälätuntumalla mennään, enkä osaa sen tarkemmin asiaa selittää. Harjoittelemalla lopputulos paranee.
Oliko ohjeistus riittävän selkeä?
7 kommenttia:
Tuo kampaus on todella kaunis! Itsellänikin tuo oli useamman kerran, kunnes sitten pätkäisin hiukset lyhyiksi. :)
Ajattelin kysäistä sinulta sitten sellaista asiaa, että onko sinua koskaan kaduttanut alanvalintasi? Jos et olisi opettaja, mille alalle olisit luultavasti päätynyt? Itse opiskelen äikänopettajaksi (pedagogiset vielä edessä), mutta olen jo pitkän aikaa epäillyt alalle soveltuvuuttani. Olen kova stressaamaan ja herkästi hermostuva tyyppi, joten en tiedä, miten tuo sopii yhteen murrosikäisten kanssa. ;) Valmistumiseen ei kuitenkaan olisi enää kovin pitkä aika, ainakin kun vertaa takana oleviin opiskeluvuosiin.
Kiva. Tätä kokeilen joskus, kun vähän lyhennän tukkaani, vyötäröpituisen kanssa voi mennä liian vaikeaksi tuo kieputtaminen.
Anonyymi äikänopeopiskelija: Kiitos! Tämä on mielestäni melko helppo väsätä melko lyhyisiin hiuksiin, ei tarvitse välttämättä ylttää edes olkapäille.
Kiitos kysymästä näihin ammatinvalintajuttuihin. Suoranaisesti ei ole vielä kaduttanut, mutta viimeisimmän vuoden ajan olo on olut sen verran väsähtänyt, että olen alkanut suhtautua realistisemmin siihen vaihtoehtoon, etten tulisikaan tulevaisuudessa toimimaan aineenopettajana (eli historia ja yhteiskuntaoppi).
Työpaikat ovat aineenopetöissä todella tiukassa, ja itselläni ei ole ollut mahdollisuutta vielä koskaan tehdä täysiä opetusvelvollisuutta vastaavia työtunteja. Siinä mielessä myös turhauttaa, että mielestäni olisin sopinut tähän työhön ja onhan minulla kohtuu paljon työkokemustakin. Toisaalta tässä vaiheessa "normaalipalkkatyö" houkuttelee jo sen verran, että olen jo valmis vaihtamaan alaa opoksi. Tiedän kuitenkin, etteivät silmäni tule säihkymään samalla tavalla missään muussa työssä kuin siinä, että saan opettaa lukiossa historiaa ja yläkoulussa yhteiskuntaoppia. Paitsi toivottavasti ehkä siinä opon työssä joskus... Se ei ole kuitenkaan ollut se alkuperäinen intohimoni.
Toisaalta uusi työ voi tarkoittaa, ettei ole kokeen korjauksia ym. Opettamissani aineissa opetusvelvollisuus ei tosiaankaan ole kohdallaan, mikä helpottanee alan vaihtamista. Hyviä puolia on onneksi monissa hommissa ja toisaalta olen aina tykännyt kysellä oppilailta ja opiskelijoilta heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Toivottavasti siitä muodostuu tulevaisuuden intohimoni.
Opettajan työssä on deadlineja ja esiintymistä ja nuoriso on ainainen muuttuava tekijä, mutta mietipä toisaalta - bisneselämä se vasta tiukkaa onkin. Siellä hermot vasta kireänä olisivatkin! Mutta kysy ihmeessä mielipidettä useammalta opena työskentelevältä :)Reilu vuosi taisin tehdä postauksen, jossa kyselin kokemuksia alan vaihtajilta - sekä muista hommista opettajiksi ja toisin päin. Mielipiteet jakautuivat muistaakseni aika paljon sen suhteen, onko open työ rankempaa kuin muilla aloilla.
Haaveammattejani ovat olleet kirjailijan ja toimittajan työt. Joskus totesinkin jollekin tuttavalleni, että jos nyt pitäisi päättää, niin sopisin kai jonkin hömppälehden toimittajaksi. Toisaalta - voinhan harjoittaa tätä haavettani blogin muodossakin ;)Lisäksi olen harkinnut ammoisina aikoina myös luokanopettajan, äidinkielen opettajan, kuviksen opettajan ja juristin töitä.
Elina: Hyvähyvä :) Sen pystyy toteuttaamaan pidemmänkin, muttei ehkä ihan noin pitkän kanssa!
Tämä oli tosi kiva!
Olen tuskaillut kasvatuksessa olevien, lyhyehköjen hiusteni kanssa. Taidanpa kokeilla josko tässä olisi apua huonona hiuspäivänä :-)
Ihana kampaus. Ja kovin tildamainen (ja taas ah niin hissan opelle sopiva! :D ).
Ite leikkasin ihan lyhyeksi tukkani joskus vuosi sitten. Nyt kaipaan taas pidempää, että saisin itekin jotain tuommosia naisellisempia viritelmiä tehtyä kuin mitä tästä Justin Bieber-tukasta saa. :p Tuskaisa kasvatus siis käynnissä. ;)
Kivaa pohdintaa myös tuosta ammatinvalinta-aiheesta. Mä taas oon aina tienny että musta tulee jonkun alan opettaja, mutta nyt vuoden yliopistolla työtä tehneenä voisin sanoa, että tällainen (matematiikan) opetukseen liittyvä tutkimuskin osaa olla tosi kiinnostavaa! (Mä siis olen tasan aina ollu sitä mieltä, että yliopistolla ei tehdä mitään mielenkiintoista tutkimusta, varsinkaan matematiikkaan liittyvää.)
Aivan ihana kampaus. Harmi, että omat hiukseni ovat niin liukkaat, etten saa sitä oikein pinneillä noin pysymään... Mielenkiintoista ammatinvalintapohdintaa! Itse olen TOKL:sta luokanopettajaksi valmistunut, mutten ole koskaan opettajan hommia valmistumisen jälkeen tehnyt. Nyt opiskelen ihan uutta alaa ja pidän tästäkin, ehkä jopa enemmän kuin opettamisesta! ...Tai niitä ei ehkä voikaan verrata keskenään. Mukavaa ystävänpäivää!
Hei! Kun nyt tänne löysin, olen lukenut vanhoja postauksiasi. Olen iloinnut ja surrut, liikuttunut ja myötäelänyt. Olen myös ihastellut tyyliäsi ja nyt vihdoin taisin oppia tekemään sen kampauksen, jollaisesta olen kauan haaveillut. Minulla on ollut varmaan sata Pinterest-kuvaa "nutturoista", mutta tumpelona en vaan ole osannut. Nyt osaan. Kiitos!
Lähetä kommentti