Itsenäisyyspäivän uusintapostaus: Sofi Oksanen: Puhdistus

Historian, ja erityisesti Suomen historian ammattilaisena olen tässä blogivuosien varrella miettinyt, pitäisikö minulla olla jotakin tähdellistä sanottavaa juuri itsenäisyyspäivänä. Minulle joulukuun kuudes on aina ollut tärkeä ja tunteellinen juhlapäivä, mutta koen jotenkin kliseiseksi ruveta tarinoimaan sotaveteraaneista, lotista tai talvisodan hengestä juuri tänä yhtenä tiettynä päivänä vuodesta. Mieluummin turisen näistä teemoista tasaisesti pitkin vuotta.

Historiatietoisuuteeni ja -rakkauteeni on varmasti eniten vaikuttanut isoäitini. Tuo sivistynyt ja sydämellinen lady vietti vuoden 1939 jouluaaton yksin sotasairaalaksi muutetussa koulussa haavoittuneiden nuorten miesten keskellä. Kokemus oli varmasti järkyttävä 17-vuotiaalle lukiolaislotalle. Tulevana viikonloppuna vietämme tuon nuoren naisen 90-vuotisjuhlia.

Omistan tämän seuraavan postauksen rakkaalle mummulleni, jonka myötävaikutuksesta tein myös graduni. Vaikka postaus käsitteleekin Sofi Oksasen menestysromaania, se sivuaa myös Suomen menneisyyden ratkaisevia hetkiä ja valaissee sitäkin, miksi olen päätynyt historian pariin.

Oikein hyvää yhdeksättäkymmenettäviidettä itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Tämä postaus on uusinta. Se on julkaistu blogissani alunperin 8.1.2010.

Viro kiehtoo minua maana. Tähän on monta syytä. Tuo pieni maa Suomen alapuolella on monessa suhteessa samanlainen kuin kotimaamme, mutta kuitenkin täysin erilainen.


Eräs vahvimmista mielenkiintoisista siteistä on kielisukulaisuus. Meillä, hasssua vaikeaa kieltä puhuvilla pohjoisen asukeilla on kuitenkin pikkuruinen naapurikansa, joka kokee samalla tavoin vähemmistönä olemisen vaikeudet indoeurooppalaisten kielten herruuden alla. Olen monesti harkinnut viron kielen kurssille menemistä, ja olenkin aika kade miehelleni, joka vietti vaihtovuosipuolikkaan Tartossa ja oppi kielen alkeet.


Vahvimmat siteet ja toisaalta myös kuilut löytyvät kuitenkin menneisyydestä. Molempien maiden kohdalla kansallisuustunne nosti päätään 1800-luvulla. Suomessa Elias Lönnrot kokosi Kalevalan kansanrunouden pohjalta ja Virossa syntyi vastine Kalevipoeg, jossa on monia yhtämäkohtia Kalevalaiseen perinteeseen. Sekä Suomi että Viro onnistuivat irroittautumaan Neuvosto-Venäjästä bolsevikkien vallankumouksen aiheuttaman sekaanuksen myötä. Syntyi kaksi nuorta demokraattista tasavaltaa, jotka ottivat ensimmäisiä haparoivia askeleitaan myrskyisillä 1920-30-luvuilla.


Suomen ja Viron yhteistyötä noina 1900-luvun ensi vuosikymmeninä on kuvatta sanonnalla Suomen silta. Sillä on kuvattu niin kulttuurisia yhteyksiä kuin sitä, kuinka suomalaisia vapaaehtoisia osallistui Viron vapaussotaan vuonna 1919. Myöhemmin puolestaan virolaiset Suomen pojat auttoivat Suomea talvisodassa. Toisaalta kieltolain aikaa pirtutrokarit kuljettivat laitonta viinaa Suomenlahden yli pohjoiseen. Tuolloin sanomalehtien pilapiirroksissa Suomen silta rakennettiin pirtukanistereista.


Kuitenkin Viron tie oli niin erilainen kuin Suomen. 1930-luvulla valtaan nousi oikeistolainen Konstantin Päts, jonka seurauksena Viro suistui niin monen muun eurooppalaisen valtion lailla diktatuuriin. Suomi sen sijaan säilyi demokratiana mm. Lapuanliikkeen noususta huolimatta.
Vuonna 1939 Neuvostoliitto esitti uhkavaatimuksensa niin Suomelle kuin Virolle - Stalin halusi suojata Leningradin turvallisuuden mailta saaduilla tukikohdilla. Suomi kieltäytyi, jonka seurauksena syttyi talvisota. Viro myöntyi, jonka seurauksena maa ajautui Neuvostoliiton syliin. Virosta tuli Neuvostotasavalta - sosialistisen Neuvostoliiton osa surullisen kuuluisin seurauksin.

Sofi Oksasen Puhdistus (2008) käsittelee niin Viron lähihistoriaa kuin 1940-luvun tapahtumiakin. Oksanen sai inspiraationsa kirjaan (alun perin näytelmään) sekä Bosnian sodan väkivaltaisista tapahtumista että sukunsa naisten tarinoista.


Teoksen pääosissa on kaksi naista, jotka kummatkin ovat joutuneet raa'an väkivallan uhreiksi. Aliide Truu on uudelleen itsenäistyvässä Virossa asuva vanha leski, joka kantaa yhä sisimmässään sukunsa kammottavaa tarinaa. Zara on nuori venäläinen Vladivostokista kotoisin oleva nainen, joka pakenee sadistista mafiapomoa. Kun Zara löytyy tuupertuneena Aliiden mökin edestä, vanhus ottaa tytön siipiensä suojaan. Samalla hetkellä menneisyyden haamut pääsevät vapaiksi ja alkaa tapahtumien ketju, jota ei voi enää pysäyttää.


Zaran tarina on kammottavuudessaan nykyaikaa, ja kertoo niin monen nuoren naisen kohtalosta seksibisneksen uhrina. Historijoitsiana minua kiinnosti kuitenkin erityisesti Aliiden suvun tarina. Mielettömän monen Neuvosto-Viron asukkaan kohtalona oli joutua kyyditetyksi Siperiaan. Nämä toimet olivat osa neuvostovallan vakiinnuttamista, kun epäluotettavina pidetyt kansalaiset (ja monet muut) pakkosiirrettiin suuren valtakunnan mahdollisimman kaukaiseen kolkkaan. Tilalle kärrättiin venäläisiä, mikä osaltaan selittää Viron nykyisiä ongelmia suuren vähemmistönsä kanssa.


Olennainen osa Aliiden tarinaa on ihmisyyden valojen ja varjojen pohdinta. Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään suojellaksesi itseäsi? Olisitko valmis kavaltamaan vaikka lähimmäisesi, jotta itse säilyisit samalta kohtalolta? Valitettavan usein inhimillinen itsekyys ja kostonhalu sekoittautuvat jaloihinkin pyrkimyksiin. Tässä kohtaa vallitsee myös se suurin ero suomalaisten ja virolaisten välillä. Me emme voi ikinä ymmärtää sitä, mitä sukulaiskansamme on joutunut kokemaan ja millaisia valintoja tekemään. Vaikka eräät Puhdistuksen henkilöhahmoista ovat toimivat moraalisesti erittäin arveluttavasti, minä en ainakaan kyennyt toimimaan minään tuomarina. Ymmärrystä lukukokemus sen sijaan lisäsi.


Miksi halusin nostaa Puhdistuksen ja Viron tarinan esille tässä hömppäblogissa? No ensinnäkin en halua, että tämä olisi pelkkä hömppäblogi. Sopivin ajanjaksoin haluaisin tarjota jotakin vähän vakavampaakin luettavaa. Minulla on kuitenkin myös eräs toinen yhteys noihin Neuvosto-viron aikaisiin tapahtumiin.


Gradu, jota alan kohta jälleen pakertaa, liittyy siis isoäidinisääni, joka oli merkittävä kouluvaikuttaja 1930-luvun Suomessa. Hänellä oli kontakteja Viroon, sillä koulutusyhteistyö nuorten itsenäistyneiden välillä oli merkittävää tuohon aikaan. isoäidinisällä oli Virossa kollega, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa kasvatuksellisista kysymyksistä. Tuo virolainen pedagogi myös vieraili isoäitini lapsuudenkodissa. Kun Viron tie tuli päätepisteeseensä, myös tuo virolainen mies perheineen hävisi kuin tuhkatuuleen. Hänestä ei kuultu sen koommin. Isoäitini-isä yritti selvittää asiaa useaan otteeseen.

Miksi tuo tuntematon virolainen pedagogi on minulle niin tärkeä? Sain isoäidiltäni vanhoja Viron kouluissa käytettyjä oppikirjoja. Noiden kirjojen välistä löysin kirjeitä, jotka tuo pedagogi oli isoäidinisälle kirjoittanut. Olen monesti pidellyt käsissäni hänen kirjoittamiaan kirjeitä ja pohtinut kadonneiden virolaisten kohtaloita. Tajusin myös, että jos Suomi olisi hävinnyt sodan Neuvostoliittoa vastaan, oman sukuni kohtalo olisi ollut täsmälleen sama kuin tuon virolaisen pedagogin. Setä-Stalinin tyyliin kuului, että karkotetuiksi joutuivat kaikki vähänkään jollain alalla pätevät ihmiset: taiteilijat, oppineet, poliitikot, lääkärit, rehtorit, kansakoulunopettajat, papit yms. Kansakouluntarkastajat kuuluivat varmasti tähään joukkoon. Ehkäpä minäkin olisin elänyt elämäni Vladivostokissa ja omannut Zaran kohtalon. Tai sitten sinä. Jos sukulinja olisi edes jatkunut meihin saakka.

Lue Puhdistus, sillä se kannattaa. Kyseessä ei ole helppo tai kaunis kirja. Ilmaisu on kuitenkin hienovaraista ja taidokasta. Tärkeintä on ehdottomasti se, että kirja herättää paljon ajatuksia ja ymmärtämystä sukulaiskansaamme kohtaan. Ehkäpä Sofi Oksanen ei ole tyyli-idolini, mutta kirjoittaa hän osaa.

Piditkö sinä Sofi Oksasen Puhdistuksesta? Millaisia ajatuksia se herätti? Jos et ole lukenut kirjaa tai et osaa ottaa kantaa aiheeseen, niin kerro edes, kiinnostavatko sinua tämänsorttiset postaukset :)

Lähteenä käytetty mm. Seppo Zetterbergin kolumnia Suomen silta - monikasvoinen symboli. Suomen Tallinnan suurlähetystön sivut.

Kuvituksena käytetty Tarton matkan kuvia, paitsi romaanin kansikuva täältä