Uusintapostaus: Vanhassa vara parempi

Tämä postaus on julkaistu alunperin 23.2.2010, mutta sitä on päivitetty.

Tervehdys!

Listailin aikoja sitten tuohon sivupalkkiin noita tulevia postausaiheita, mutta kiireessäni en ole ehtinyt niitä totetuttamaan. Nyt, kun en vielä toistaiseksi voi tehdä asupostauksia, niin taidan tarttua ensimmäiseen noista listatuista aiheista.

Sanonta "Vanhassa vara parempi" sopii kuvaamaan pukeutumismieltymyksiäni, mutta myös sisustustyyliäni. Vanhat huonekalut miellyttävät silmääni ennen kaikkea esteettisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy. Löydän toki esim. Ikeasta silmääni miellyttäviä huonekaluja, mutta pidemmän päälle en halua rakentaa kotini sisustusta kertakäyttökaman varaan. Vanhat huonekalut ovat useinmiten kestävämpiä ja laadukkaammin tehtyjä oli kyse sitten varsinaisesta antiikista tai muuten vaan vanhemmasta yleiskalusteesta. En yksinkertaisesti halua kuormittaa luontoa sillä, että heitän huonekalut pellolle kahden vuoden käytön jälkeen! Eräs tapa etsiä kivoja "vintage"-huonekaluja, on koluta maalaispitäjien huutokauppoja. Tästäpä kerron teille seuraavaksi vähän lisää :)

Inspiraation kipinän huutokauppailuun sain aikoinaan isosedältäni ja hänen vaimoltaan. Vierailut tuon pariskunnan kodissa olivat sielunruokaa esteettisyyttä ja jänniä vanhoja juttuja rakastavalle tyttöselle: Heidän kotinsa oli täynnä vanhoja talonpoikaisastiakaappeja, käsinkudottuja tekstiilejä, öljyvärimaalauksia, ikoneita ja pienesineitä. Erityisesti muistan keittiön seinällä olleet kehystetyt Kotilieden kansikuvat - 80-luvulla idea oli aikaansa edellä!

Isosetä toi huonekaluja, ikoneita ja suoranaista romua Venäjän (Neuvostoliiton) matkoiltaan (erään kerran isänikin oli mukana ja myi farkut jalastaan länsitavaraa janoaville paikallisille), mutta tuo pariskunta kävi myös paikallisissa huutokaupoissa Suomessa. Se oli heidän elämäntapansa. Erään kerran sitten rohkaisin mieleni ja pyysin päästä mukaan. Voin sanoa, että huutokauppailu oli oma maailmansa ja vei mukanaan!

Omat kokemukseni huutokaupoista ovat Keski-Suomesta, täällä Varsinais-Suomessa en ole niissä käynyt. Siksipä en voi antaa mitään yksityiskohtaisia vinkkejä, kuinka esimerkiksi suurten paikkakuntien huutokaupoissa toimitaan. Kerron ihan yleisesti kokemuksistani ja löydöistäni.

Huutokaupat, joissa olen käynyt, on pidetty tanssilavoilla, työväentaloilla ja isojen maalaistalojen navetoissa. Huutokaupat ovat selvästi paikallisia suurtapahtumia - oman kylän ukot ja akat tulevat tapaamaan tuttujaan ja juoruamaan kuulumisiaan. Joskus myös huutokaupanvetäjä voi olla syy paikalle saapumiseen: Eräs meklari oli paikallisten keskuudessa oikein kuuluisuus, sillä hän sätti ja haukkui naamapunaisena kaikkia ostajia eikä aluksi suostunut myymään mitään, koska hinnat olivat hänen mielestään liian halvat. Lopulta hän suuttui ja siirtyi mököttämään kahvioon puoleksi tunniksi. Kun hän tuli takaisin leppyneenä, hän saattoi myydä tavarat vieläkin halvemmalla! Erään kerran hän oli meuhkannut niin kovin, että oli saanut sydänkohtauksen! Ei ihme, että paikallisten mielestä ukon käytös kävi viihteestä...

Huutokauppoihin on tärkeää saapua ajoissa, ja kiertää tarkastemassa huudettavana oleva esineistö. Nimittäin jos huudat, niin myös maksat. Siksi kannattaa varmistua siitä, että esineet ovat ehjiä ja käyttökelpoisia - tai sitten jos aikoo ostaa sian säkissä, niin ei kannata maksaa liikaa! Tämän jälkeen kannattaa siirtyä istumaan mahdollisimman hyvälle paikalle, jotta näkee, mitä edessä tapahtuu. Jos aikoo huutaa jotakin, niin kannattaa varmistaa, että on näköyhteys meklariin. Sitten kuppi kahvia kätöseen ja jännittämään mitä tuleman pitää ;)

Pienten paikkakuntien huutokaupat ovat oikeasti paikkoja, joissa voi tehdä kohtuu halpoja löytöjä. Omat kokemukseni ovat varmasti liiankin positiivisia muutamien huippuedullisten aarteiden takia:


1. Rakas sohvani

Näkyvin huutokauppa ostokseni on tietysti kokopuinen kertaustyyliä oleva sohva, jonka ostin aikoinaan 250 eurolla. Huutotilanne oli ennen kaikkea huvittava: minulla oli tasan 300 euroa käytettävänä, enkä olisi voinut missään tapauksessa ylittää kyseistä budjettia. Huudon lähtösumma oli 200 euroa, jolla minä muuten aloitin. Meni jonkin aikaa, eikä kukaan meinannut korottaa. Meklari maanitteli ja maanitteli, ja lopulta joku korotti hiukan. Minä nostin 250 euroon. Ilmeisesti ylitoiveikas koiranpentu-ilmeeni teki vaikutuksen eikä kilpakumppanini enää korottanut. Niinpä sain sohvani :)

                                                                            Kuva uudesta kodista  

Sohvan etuja ovat upeat puuleikkaukset ja se, että sen sisällä on mummon mentävä kolo, jota käytämme liinavaatevarastona. Sen sijaan sohvan haittapuoli on se, että samettipinta kerää helposti pölyä ja vaatii viikottaista tai jopa tiheämpää imurointia. Joka tapauksessa olen yhä ikionnellinen sohvastani, en olisi voinut tildamaisempaa löytää mistään tavallisesta kaupasta! Mies ei tosin ollut kovin onnellinen sen jälkeen, kun oli kantanut täyspuisen sohvan neljänteen kerrokseen ja vasta siinä vaiheessa muistin sanoa, että kyllä sohva menee paloiksikin...



2. Kapioarkku :D

Toissakesäisellä huutokauppareissulla katseeni nauliutui ensi silmäyksellä erääseen vanhaan koristeelliseen puuarkkuun. No sehän oli sitten huudettava, ei hinnalla millä hyvänsä, vaan naisellisia apukeinoja käyttäen...

Eräs mies intoutui huutamaan arkkua itselleen, ja minun oli vedottava lopulta siihen, että juuri kihlautuneena tulevana morsiamena tarvitsen kapioarkun itselleni ;) Tämä herätti tietysti hilpeyttä meklarissa ja yleisössä. No, vastustajani luopui tarjouskilvasta, mutta luulen, ettei se ollut vetoomukseni ansiota, vaan lähinnä liian korkean tarjoukseni seurausta. Tämä arkku ei ole antiikkia ja maksoin siitä ihan liikaa (80 e). Lohduttaudun kuitenkin sillä, että välttämättä en kaupasta löytäisi samanlaista :)



3. Koristeellinen kukkapöytä

Todellinen huutomäihäni sattui aikoinaan tämän kauniin pikkupöydän suhteen. Oikeastaan postaus olisi pitänyt aloittaa tästä, sillä tämä oli ensimmäisiä huutojani ja on varmasti ollut osa syy huutokauppamaniaani ;)

Huutotilanne oli eräällä tapaa myös perinteinen Daavid vastaan Goljat -ottelu. Pienten paikkakuntien halpahintaiset huutokaupat ovat suurten huutokauppakamarihaukkojen temmellyskenttää. Sieltä nuo korppikotkat käyvät rohmuamassa tavaroita, joita he myyvät sitten moninkertaiseen hintaan suuremmilla paikkakunnilla.

Olin päättänyt, että tuon pikkupöydän huudan ihan varmasti. Siksi olinkin aivan äimän käkenä, kun meklari ei ollenkaan noteeraanut huutoani, vaan paukkautti nuijaa heti, kun eräs tällainen korppikotka oli tarjonnut pöydästä viisi euroa! Onneksi kansan syvissä riveissä kävi kuohahdus ja paikalliset aikaa kuluttamaan tulleet eläkeläiset nostivat kamalan metelin puolestani. Niinpä meklari kääntyi puoleeni ja kysyi paljonko tarjoan. Sanoin, että seitsemän euroa. Sitten tuo meklari kopautti nuijaa uudestaan eikä edes ottanut korppikotkan uutta tarjousta vastaan. Mummot kihertelivät partaansa - oli tullut nähtyä parempaa draamaa kuin Kaunarit!


4. Muuta

Olen hankkinut myös muutamia muita huonekaluja (kuten tuon yllä olevan kuvan tupakkapöydän) huutokaupoista. Vaarana on vain se, että kun vauhtiin pääsee, niin ei osaa enää jarruttaa! Itsellänikin varastokopissa ainakin kaksi puutuolia (odottavat päällystämistä, joojoo...), Vanhemmillani on puolestaan käytössä eräs huutamani kiva valaisin mallia Stockmann vuonna papu. Kotimme on kuitenkin tällä hetkellä niin ahdas, ettei uusia hankintoja kannata tehdä. Haaveilen kyllä vanhasta valkoisesta talonpoikaishenkisestä astiakaapista, mutta se taitaa olla sitten kokonaan toisen postauksen aihe...

Jos joku kuitenkin tietää hyviä huutokauppapaikkoja täällä Varsinais-suomen tienoilla, niin otan vinkkejä vastaan! Tai ehkäpä voisin lähteä kanssasi sinne ensi kesänä (ei kerrota mun miehelle...) Kerro muutenkin kokemuksistasi huutokaupoista. Kiinnostavatko tällaiset sisustuspostaukset ylipäätään? Mistä aiheesta voisin tehdä seuraavan sisustuspostauksen?

Edit: Täytyy todeta näin alkuun, että viime vuosina ei ole yksinkertaisesti ehditty huutokauppoihin. Toisaalta, kämppä on sen verran täynnä, ettei turhaan kannata hamstrata mitään roinaa - uutta tai vanhaa. Sen sijaan voisin hyvin lähteä huutokauppaan ihan vain tunnelman takia! Kuten tuossa yllä kirjoitin, niin otan edelleen mielelläni vinkkejä vastaan hyvistä huutokauppapaikoista. Punaisen antiikkisohvan päällystäminen alkaa sitä vastoin olla ajankohtainen asia (uumenista pöllyää aika ajoin jotakin ihme pölyä). Ottaisinkin mielelläni vastaan vinkkejä hyviksi todetuista verhoomoista/ verhoilijoista Turun seudulla!