Minulla ei ollut lainkaan käsitystä siitä, mistä korulippaita voi ostaa tai mitä ne ylipäätään maksavat. Ajattelin, että ehkä sellaisen saa jollakin parillakympillä, joten tyyperrys oli valtaisa, kun havaitsin sellaisten kunnollisten maksavan reilusti päälle 50 euroa!
Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi putsata vihdoin kipponi ja laatikkoni siisteiksi koruista, joten päätin panostaa lippaaseen hinnakkuudesta huolimatta. Kulta-Jousessa löytyi lopulta se fiinein koruloota, joka on nyt kesäkuussa kanta-asiakastarjouksessa. Kyseisen monikerroksisen lippaan oikea hinta on 90 euroa (iik!), mutta sen sai nyt 70 eurolla. Kun käytin erään lahjakorttini, minulle jäi maksettavaksi lopulta vain se kaksikymppiä, jolla olin alunperin kuvittelinkin selviäväni...
Entä sitten se totuus "koruttomuudestani"? No nämä kuvat lippaan nykysisällöstä kertovat varmaan enemmän kuin mitkään selitykseni.... Harakanpesältähän tuo vaikuttaa ;)
Tietysti nälkää kasvaa syödessä... Rihkamakoruja katsellessa lipas alkoi tuntua vähän liiankin fiiniltä kodilta niille. Pitäisiköhän tulevaisuudessa panostaa vähän enemmän laatuun? Tutkaillessani ikivanhoja rihkamakorviksia aloin huolestua muutenkin niiden terveysvaikutuksista. Tummuneimmat ykslöt ajattelin viskata metallikierrätykseen, mutta osaisiko kukaan teistä kertoa, menevätkö laadukkaammat korvikset (esim hopeaiset tai nikkelitestatut) piloille, jos niitä on säilyttänyt sekaisin rihkaman kanssa? Pitäisikö nekin heittää pois vai voiko niitä putsata jollakin aineella? Kuulostan kyllä vamasti aika keltanokalta näissä asioissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
Sitten vielä muutama vintage-koru Tukholmasta:
Rintarossikokoelmani karttui taas mukavasti parilla 50-60-luvun löydöllä. Tykkään käyttää tällaisia tätikoruja esim. ihan työmekkojen kanssa.
Sitten hieman fiinimpää kaulakoruosastoa. Tarkkasilmäisimmät taisivat huomata, että alla oleva parivaljakko oli ylläni publiikissa. Nuo 50-luvun erittäin kovaa ainetta olevat feikkihelmet ja korvakorut tulevat olemaan ylläni monissa tulevaisuuden juhlissakin. Niiden myötä taidan luopua myös aitojen helmien haaveistani. Kuka oikeasti osaa erottaa aidot epäaidoista?
Sellaista tänään. Nyt on tehty niin monta materiapostausta, että olisikohan seuraavaksi kenties jonkin kirjapostauksen vuoro. Kuulemisiin!
4 kommenttia:
Lipas on ihana! Itselläni ei ole. Toki sisältökin näyttää hyvältä.
Kannattaa kokeilla hopeanpuhdistusainetta. Saa ihan paremmin varustelluimmista päivittäistavarakaupoista eikä maksa kuin muutaman euron.
Toinen kaverilta kuultu niksi on, että hammastahna puhdistaa hopeakorut. Itseltäni tämä vielä kokeilematta, mutta ehkä kannattaa kokeilla tätäkin - ei siinä mitään hävitä voi.
Aivan ihania koruja ! Itsekin olen heikkona rintaneuloihin, myös niihin tätimalleihin :)
En osaa sanoa tuosta metalliasiasta ihan tarkkaan, mutta oletan, että sekasäilytys ei olisi suotavaa. Pitääkin selvittää tämä asia.
Kivaa viikonloppua !
anonyymi: Kiitos! Täytyypä täydentää puhdistusainearsenaalia.
Petriina: Kiitos! vanhanajan rintarosseissa on tunnelmaa :)Tein muute tämän vuoden tammikussa postauksen rintarossikokelmastani, jos haluat tutustua paremmin.
minä onneton olen sekasäilyttänyt vuosikaudet, mahtaakohan korviksista olla enää käytettäviksi...
En osaa äkkiseltään sanoa tuosta "sekasäilytyksestä", onko pahaksi koruille (voisit kysyä koulusi kemian opettajalta..), mutta hopeakorujen turvallisesta puhdistamisesta voin antaa vinkin:
Eli laita jonkin syvän astian pohjalle alumiinifoliota ja kaada päälle vettä. Lisää joukkoon suolaa, lusikallinen varmaan riittää, ja hopeakorut. Anna vaikuttaa jonkin aikaa. Huomaat todennäköisesti ihan silmämääräisestikin, milloin prosessi on valmis. (Korut kannattaa tietenkin tämän jälkeen huuhtoa :) )
Kaupasta ostettavat hopeanpuhdistusaineet vievät korun pinnalta hopeaa (tai siis sitä tummaa hopeaoksidia) ja kun puhdistuksen on tehnyt riittävän monta kertaa, hopeaan tulee reikä. Kertomallani menetelmällä hopea säästyy.
Lähetä kommentti