- Munasin lukion lakitiedon tunnin täydellisesti. Kyseessä oli oikeasti huonoin lukiotuntini koskaan. Eilen oli pitkä opettajankokous enkä illalla jaksanut enää valmistella tunteja. Luulin ehtiväni palauttaa asiat mieleeni hyppytuntien aikana nuo kuitenkin jo kaksi kertaa lukiotasolla opettamani perinnönjakoasiat. Opetanhan perintöasioita yläkoulussakin joka vuosi.
No kylmää kyytiä tuli. Hyppytunnit menivätkin ensiksi vuorossa olleen historiantunnin kertaamiseen. Ajattelin, että kai se lakitiedon tunti lopulta omalla painollaan menee. Kun tunti sitten alkoi ja eteni, takeltelin ensiksi monessa kohtaa ja lopulta omissa muistiinpanoissani tuli kohta, jota en ymmärtänyt lainkaan. Yritin ohittaa tilanteen, mutta olinkin tullut heijastaneeksi saman asian taululle, ja oppilaat ihmettelivät samaa kohtaa kuin minä. Sitten alkoi sadella kysymyksiä siitä sun tästä. Jouduin sanomaan oikeastaan kaikkiin kohtiin, etten muista tai tiedä, miten kyseisissä kohdissa toimitaan. Myönsin suoraan, etten ollut ehtinyt valmistella tällä kertaa tuntia. Opiskelijat olivat hyvin ymmärtäväisiä, ja sanoivat, että älä välitä, mutta minua harmitti. Päivän opetus oli, ettei lukiotunnit yhteiskuntaopissa suju tosiaankaan kertaamatta. Näin voi ehkä menetellä yläkoulun puolella, mutta lukio on mielestäni sen verran"hardcorempaa", ettei kovin montaa kertaa saa käydä näin. Harmiani lisää se, että olen auttamattomasti jäljessä kurssilla, lähes kaikki oppituntini ovat eri luokissa ja 45 min mittaisia, jolloin asiassa ei pääse kunnolla eteenpäin...
Jos saisin siis esittää keijulle yhden haaveen, niin toivoisin kovasti, että saisin tulevaisuudessa tilaisuuden keskittyä joko lukioon tai sitten pelkään yläkouluun. Haluaisin opettaa saman kurssin useamman kerran vuodessa. Silloin muistiinpanoja tulisi päivitettyä ja virheet korjattua heti eikä sitten kahden vuoden päästä, jolloin muistiinpanoja kaivelee naftaliinista esiin ( ja todenäköisesti tulee tehtyä samat virheet uudestaan, kun ei enää muista niitä aiemmin tehneensä).
- Mies ei oikein jaksa (tai pidä) blogiharrastuksestani. Kuvien ottaminen kerran kuussa tuntuu ylivoimaiselta :(
- Kohdalleni on sattunut myös aivan käsittämätön juttu: olen ilmeisesti käyttänyt vuoden väärillä arvoilla tehtyjä silmälaseja. Voi **#¤%&#!!!
Kävin pari päivää sitten näöntarkastuksessa ensi kertaa sitten prismalasien käyttöönoton , koska lääkäri niin toivoi, ja toisaalta olen kaavaillut kammottavien silmälasieni vaihtamista. No, silmälasireseptin saatuani (lääkäri piti arvoni ennallaan, vaikka itse piilokarsastus oli kyllä pahentunut) lykkäsin optikolle sekä edellisten silmälasien että uusien reseptit ,ja hän totesi niissä eroavaisuuden - tietyt arvot olivat merkattu vuoden takaisessa reseptissä miinuksiksi plussien sijaan. Kipitin takaisin lääkärille varmistamaan asian - hänen tiedoissaan arvot olivat plussia.
Mitä ilmeisimmin eräässä suomalaisessa markkinaosuudeltaan suuressa silmälaseja myyvässä ketjussa oli kämmäilty ja silmälasieni arvo oli muuttunut matkan varrella sillä seurauksella, että lasit teetettiin väärin! Kaiken lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että sairaanhoitopiiriltä saamani maksusitoumuksen vuoksi laseista saamani alennuksen olisi pitänyt olla huomattavasti suurempi (tällainen alennus myönnetään pahasta piilokarsastukseta kärsiville, joilla on useampia prismoja laseissa). Näin vuoden jälestä asiasta on kuitenkin mitä ilmisimmin mahdoton valittaa. Aion kyllä viedä asiaa eteenpäin, kunhan voimia löytyy. Tilanne ärsyttää kuitenkin hieman ja tietysti harmittaa vielä sekin, etten enää koskaan voi käyttää piilareita jokapäiväisesti...
+ Plussaa on kuitenkin se, että pääsen eroon näistä tämän hetkisistä kamaluusrilleistä ja saan tilalle peräti kahdet kivat lasit, kiitos Specsaversin kestotarjouksen, joka koskee myös prismallisia laseja :) Tuloillaan on vaaleanpuna-liilat yleispätevät ja sinimustat (historiallinen heh- heh edellisen käsitteen monimerkityksellisyyden vuoksi) nörttirillit! Kaiken lisäksi vielä muovisankaisina, koska molemmissa malleissa sattuu olemaan erilliset nenätyynyt (voi onnea...):D+ Saimme viikonloppuna ehostettua talomme edustaa - kanerville löytyi passeli kori ja sain lopulta kerättyä kynttilälyhdyt pihoilta ja komeroista samaan paikkaan.
+ Murheeni ovat kuitenkin vallan pieniä - onneksi minulla on silmät, joilla näen ja ihana mies, joka suostuu aina joskus ottamaan blogikuviakin, vaikka hieman hampaat irvessä ;) Nyt kun saisin vielä järkevät lakitiedon tunnit aikaiseksi, niin rauha maassa jälleen kerran.
Öitä!
12 kommenttia:
Silmälasitouhu kuulostaa uskomattomalta! Ovatko lasit toimineet kuitenkin hyvin käytössä? Minunkin pitäisi hankkia lasit, ääh... Mitkään kehykset eivät sovi minulle, siinä on siis iso ongelma.
Noh, mutta ehkä tuo lakitietohämmennys nyt aiheuttaa sen, että ainakin sinä itse tiedät mitä jatkossa haluat. Ja tuota varmasti sattuu ihan kaikille joskus, täydellinen ei voi koskaan olla. Eikä ne oppilaatkaan aina niin hereillä ole että mitään edes osaisivat kysyä, ole tyytyväinen että sinulla on noin aktiivisia ja fiksuja oppilaita :)
Silmälasihässäkkä on kyllä uskomaton! Mutta hyvä että sekin selvisi, tai selviää.
Tosi hurja ja kurja juttu tuo silmälasihomma! Ihan uskomatonta, että tehdään tuollainen moka.
Miehelleni kävi niin, että käytti kaksi vuotta laseja, joissa hionta oli tehty väärään kohtaan. Uusia lasia hankkiessaan optikko ihmetteli, että miten lasit on voitu hioa noin pieleen. Uusien lasien myötä kuulemma aukeni aivan uusi maailma. Itselläni on edessä lasien hankinta ja tiedänpä ainakin mistä ketjusta lasejani en hanki.
Ihana lyhty kanervien edessä!
Olipa mielenkiintoista lukea kommenttisi miehesi asenteesta blogiharrastukseesi. Avokkini reagoi ihan samalla tavalla nyt jo edesmenneeseen blogiini. Tietysti hänen asenteensa vaikutti blogini hautauspäätökseen vaikkei se pääsyy ollutkaan. Erona kylläkin on ettei avokkini koskaan ottanut yhtään kuvaa blogiini vaan kaikki kuvat olivat ottamiani. Toisena erona oli myös että blogini oli hänelle salainen. Syynä tähän oli ainoastaan oma huono itsetuntoni. Blogi oli minulle kuin päiväkirja eikä siinä itse asiassa ollut mitään salattavaa. Hyvää syksyn jatkoa! Raija-täti
Voi apua mikä moka noiden lasien kanssa! Miten sä oot pärjännyt laseilla, jossa on plussat ja miinuset sekaisin? Luulisi, ettei niillä näe mitään tarasti. Katsoiko uusi optikko lasejasi, ja totesi, että lasit on tosiaan teetetty niiden väärien tietojen mukaan, mitä sun reseptissä oli? Olishan voinu käydä niin, että virheet on vain lapussa, ja lasit on teetetty koneella olevien oikeiden tietojen mukaan. Sähköisesti kai noi tiedot liikkuu. Vaikka varmaankin sun resepti on tuloste koneen tiedoista, joten ei kai noin voisi olla. Ei taideta käsin enää tietoja siirtää.
Ja mitä tulee mokaasi tunnilla, niin pian se unohtuu. Tulee muita mokia:) Ja nyt sä varmasti korjaat heti muistiinpanosi, kun joudut kuitenkin asiaa opiskelijoille ensi tunnilla selventämään. Ja ehkä itsekin sitten tätä kautta opit asian niin, ettei enää tarvitse edes kertailla:)
Mutta lohduttavaa, että jollain muullakin saattaa unohtua oman opettamansa aineen asiat niin, että kertaus on välttämätöntä, jotta tunnista tulee mitään. Oon itse välillä tuntenut olevani ihan saapas, kun vaan joudun kovasti kertaamaan jos saman kurssin pitämisessä on pidempi tauko.
Emmi
Augusti: Jaahas ;) Sinulla on niin symmetrinen pää, että luulisi sopivien lasien löytvän helposti! mutta eihän sitä muut toisen päätä niin hyvin tunne kuin itse. Minulla on samantapainen ongelma - ei meinaa löytyä. Kasvoni ovat kookkaat, nenän varsi hyvin kapea ja pitkät ripset, jolloin suurin osa kvoista muovikehyksistä rajautuu pois. Onneksi nyt löytyi kahdet erillisillä nenätyynyillä :) Mitä laisen arvoihin tulee, niin sekaisin eivät tosiaan menneet kauko- ja likinäköisyyteen liittyvät plussat ja miinukset vaan prismoihin liittyvät, joista en sitten ymärräkään hölkäsen pöläystä. Olen tottunut nähin kyllä ja ne ovat olleet tehokkaammat kuin vanhat miinusrillini, mutta en tosiaan osaa verrata niihin oikeisiin, kun en koskaan niitä saanut.
Tessa: Juu, pakko ajatella, että oppia ikä kaikki. Välillä vain turhautuminen iskee näihin pitkiin opetusväleihin. Ja sitten tuo G-paine, kun en ole ehtinbyt nyt viikolla tekemään sen eteen taas mitään. toivotaan, että rillihämminkiin saadaan selitys (tai hyvät korvaukset) :)
Netta: No toivottavasti miehesi asioima paikka ei ollut Specsavers!Menin hyt halvan hinnan perässä ja toivon ettei valitan ollut väärä...
Tosi kurja juttu miehellesi, silmälasithan ovat periaatteessa lääke, ei mikään koriste. Jos tuijottelee ihan väärien hiontojen läpi, niin näin maallikkona tietysti pelkää että vaikuttaakohan se pitkällä tähtäimellä näkökykyyn, aiheuttaako kenties päänsärkyä?
Ainoanniiina: Kiitos :) Löytyi Stockalta joskus 7 vuotta siten joulunjämä alesta noin neljällä eurolla ;)
Raija-täti: No mietin ensin pitkään, kannattaako tuota ensinnäkään edes mainita, mutta mainitsin siitä myös miehellenikin. Onhan tämä ajankäyttökysymyskin. Ehkäpä hän pelkää sortuvani ostomaniaan tai ajan olevan pois yhteisestä ajastamme. Täytyy siis huomioida häntäkin :)
Emmi: Juu, eilinen meni päivittäessä :) Tosin tänään en taaskaan osannut vastata läheskään akikkeen >> lakitieto ilmeisesti houkuttelee lisäkysymyksiin (varsinkin ah, niin ihanat raha-asiat) "Entäs jos testamenttaan tämän kissalleni..." "Kuinka paha pitää olla, että porukat voi jättää perinnöttä", "Entäs jos tähän osaan tulee tällainen ehto ja tähän tällainen, mites sitten..."
Valitettavasti en tunni jälkeen edes muista kysymyksiä aina ja opiskelijatlkaan eivät niitä uudestaan välttämättä esitä. Pyrin parantelemaan tiesti tuntieni perusrunkoja, mutta kun en ole juristi, niin en yksinkertaisetsi edes löydä välttämättä vastausta kaikkiin vaihtoehtoihin. Sanonkin usein oppilaille, että jos tietäisin, olisin asianajaja ja silloin tuskin täällä töissä :D
JA toinen pohtimasi: Juu, mun pitää vielä tarkistaa lasit uudestaan siellä vanhassa ostopaikassa. Specsaversin optikko testasi lasini ja kertoi niiden tosiaan vastaavan virheellistä reseptiä... Luulinkin aluksi, kuten lääkärikin että kyseessä olisi pelkkä tietokantaan mennyt huolimattomuusvirhe.
Voi, ensimmäiseen kohtaan, tsemppiä! Ihana että oppilaat ymmärtäväisiä. Opettajakin on kuolevainen. Toivottavasti toiveesi jommankumman opettajuudesta toteutuu! Varmasti on tosi hajottavaa joutua niin laajalti tekemään.. Varsinkin uran alkuvuosina.
Ihana muuten tuo kuva kanervista ja lyhdystä.
Ystäväni fb-statuksessa oli pari päivää sitten tällainen:
"You can complain about mowing your lawn, or you can thank God you have a yard. You can complain about the price of gas, or you can thank God that you have an automobile. It's all in how you choose to see it."
Vähän niinkuin as you did :)
Mä en kommaa nyt muuta (vaikka haluan ilmaista sympatiani joka miinuskohdasta), mutta voin sanoa, että mun mies inhoaa mun blogiharrastusta, ja jos julkaisisin blogissani asukuvia, se ei suin surminkaan ottais ikinä ainuttakaan kuvaa :-D Joten rejoice, my friend, sulla on pullat paremmin uunissa!
No jaa, ehkä kasvonpiirteeni voivat olla helpommat (en ole tuota tosin ajatellut), mutta ongelmana on yleensä se, mikä väri sopisi tällaiselle harmaahiirulaiselle. En ole tumma (heidän on mielestäni helppo löytää monenvärisiä laseja), mutta en myöskään oikein vaalea, joille sopivat myöskin mielestäni monenlaiset sävyt. Mutta kun omat värit eivät ole vahvat, ottaako jotain tosi räikeää vai "harmaata", joka melkein sulautuu liian hyvin omiin väreihin? Kumpikin vaihtoehto on huono, nyyh...
Elä ole niin hurjan ankara itsellesi. Muista että se on kuitenkin "vain" työtä. Ja vaikka näille tulevaisuuden toivoille nyt jäisi mahdoton aukko lakitiedolliseen sivistykseen, niin suurta vahinkoa ei varmastikaan tapahtunut. Jos ei ole ehtinyt valmistella tuntia, niin täydellinen ei silloin tarvitse olla. Riittävän hyvä on usein, jopa aina, tarpeeksi.
Lähetä kommentti