Syysretken saalis käsitti tatteja, kanttarelleja ja puinnilta jääneitä ylijäämä tähkiä. Välillä hengähdimme kannonnokassa suklaisen evästauon merkeissä.
Kotona kanttarellit muuntautuivat herkulliseksi kastikkeeksi. Sen nauttittuamme iltapäivä jatkui Junnu Vainiota kuunnellen ja huonekaluja tuunaillen.
Miehen ykkösprojekti oli petsata eräs työtasoksi tarkoitettu liimapuulevy. Kuhan levy vain on kuivanut kunnolla, niin paljastan, mikä on aikomuksemme...
Oma projektini oli puolestaan vanhan maalin rapsuttaminen pikkupöydästä. Kuvassa on kylläkin mieheni, kuten varmasti jo päättelittekin ;) Pinnan työstäminen osoittautui varsin terapeuttiseksi. Eipä pitkäaikaisen aikomuksen toteuttamiseen mennytkään kuin kymmenisen vuotta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan - oma takapiha helpotti muutenkin toteuttamista roimasti!
Yleensä työkaudella sunnuntaini ovat kuluneet lähinnä oppitunteja valmistellen. Ette arvaa, kuinka nautinnollisilta sunnuntai voi tuntua näin vietettynä!
2 kommenttia:
Ihana varsinkin tuo ensimmäinen kuva!! Kiva puuhailusunnuntai teillä, ja ihana että pääset niistä nauttimaan. Tunnistan tuon niin.. Viime syksyltä en muista viikonlopuista ja vapaa-ajasta yleensäkään mitään, työn vaihduttua on viikonloput olleet ihanan vapaita! :)
Mimo: Kaikissa töissä on todellakin omat hyvät ja huonot puolensa :)
Lähetä kommentti