Täällä ollaan hengissä...kaiketi, kun tännekin ehtii jälleen kirjoitella :)
Viime viikolla meillä kävi vieraita viikon jokaisena päivänä ja loppuviikosta otsasuoneni tykytti jo aika tavalla. Älkää kuitenkaan käsittäkö edellistä lausetta väärin: minusta vieraat ovat ihania (ja haluan toki, että kodissani vieraillaan jatkossakin) ja varsin hienoa oli, että vanhempani pääsivät vihoviimein visiteeraamaan meillä. Tällä hetkellä ydintuntemukseni kuitenkin on piiloutua muulta maailmalta ja purkittaa se eräs paha roska. Toisin sanoen viikon tauko heti proffan antaman palautteen jälkeen ei ole ehkä se paras vaihtoehto. Tämän viikon kohokohta taitaakin olla se, että pystyn vihdoin huomenna jatkamaan ahkerointiani. Kuulostan varmaankin omituiselta, mutta uskoisin parin muunkin G:n väsääjän jakavan ajatukseni. En oikeastaan haluaisi nähdä ihmisiä ja kuulla heidän ahdistavalta kuulostavia kysymyksiä gradun etenemisestä. Ainakaan näin neljän vuoden jälkeen.
Tästäpä pääsen aasinsiltaa pitkin toiseen asiaan. Olen profiloitunut tyyliblogia pitävänä opena. Tänä syksynä moni asia on toisin - en tee opehommia, vaan ainakin nyt aluksi tutkintoani loppuun. Tästä seuraa se, etten pysty akuutteihin opepohdintoihin, kun minulla ei ole kokemuspohjaa, josta ammentaa. Asukuvatkaan eivät synny yhtä luontevasti kuin työpäivien yhteydessä - majailen kotona lähinnä ylisuurissa mammayöpaidoissa ja verskoissa, parhaimpina päivinä ehkä kulahtaneissa tunikoissa ;)
Mutta siltikin toivon, että blogini tuottaa teille iloa ja pystyn muilla keinoin ainakin välillä piristämään arkeanne. Samalla tietysti myös omaa arkeani :)
Onnea ja tsemppiä siis kaikille opettajille näin uuden lukuvuoden alussa! Tässäpä laulu syksyn alkajaisiksi:
Ps. Ja uusia opeblogeja saa aina suositella minulle...
päivän asu:
mekko - Vila
jakku - H&M
kengät - Moheda/ Din Sko
9 kommenttia:
Todellakin jaan tuon gradufiiliksen! Ärsyttää kaikki kysymykset koko gradusta. Tekis vaan mieli hautautua jonnekin, tehdä se valmiiksi ja sitten vaan ilmottaa muille, että ohi on - sen enempää asiaa kommentoimatta.
Minulla tosin alkamassa vasta 5. vuosi yliopistolla ja gradua alottelin viime syksynä, mutta silti tuntuu, että olisihan tuo pitänyt jo saada valmiiksi, kun kaikki muut opinnot on jo purkissa.
Eli periaatteessa voisi sanoa, että olen aikataulussa tai jopa edellä sitä, mutta silti hirveä ahdistus gradun valmistumisesta! Kumma juttu. Tsemppiä sinulle ja muille graduntekijöille 8)
Täällä nyt odotetaan sitten vaan suurella mielenkiinnolla mistä jatkossa kirjoitat; Olen kyllä ihan varma, että löydät aiheita :). Toivottavasti blogi tulee vaan kivaksi virkistäytymistauoksi G-hulinan keskellä. Tsemppiä!
Kaunis mekko! Muista pitää välillä vapaa päivä. :)
Hyviä opintoja!
Hmm, mammayöpaidoissa.... ;)
Ketään ei varmasti haittaa, jos et kirjoittele opehommista nyt. :-) Kirjoittele ihan vain arkiasioista, ne ovat kiinnostavia!
Hui kauheata; aika paljon vieraita! Pahoittelen, että olimme osasyyllisiä... Ihmisten tapaaminen ja emännöiminen on kyllä yllättävän rankkaa.
Minulla graduprosessi kesti noin kaksi vuotta eli ei huikean nopea, muttei myöskään ihan siitä pisimmästä päästä. Eniten rassasi, kun moni asia työssä puski paikoillaan sen takia, että ohjelmistot hajosivat, atk-tuki laitoksella oli onnetonta ja piti aina, aina vain odotella muiden puuhia ennen kuin pääsi itse etenemään. Siinä oli välillä vitsit todella vähissä, kun ihmiset tulivat kysymään, että miten työ etenee. Ei olisi yhtään tehnyt mieli kellekään puhua sanaakaan koko aiheesta, varsinkaan kun sitten huomaa äkkiä koko puuhassa olevan petollisen selittelevä sävy. Pahinta on sitten se, kun kaikkein rasittavimmat tapaukset ovat tyrmistyneitä siitä, että prosessiin voi hujahtaa aikaa: "Täh? Etkös sinä tehnyt sitä vuosi sittenkin? Mikä siinä oikein kestää, ethän sinä tee juuri mitään muutakaan nyt samaan aikaan?"
Empatiaa ja gradutsemppiä, pohjattomasti!
Marianna: No sinulla on vielä kohtuullisen hyvin pullat uunissa - mulla alkaa jo kymmenes yo-vuosi, mikä jäänee kylläkin viimeiseksi! Mutta graduahdistus on varmasti univeraali-ilmiö, huolimatta muusta tilanteesta. Toisaalta muiden kyselyistä ärsyyntyminen ja työhuoneeseen hautautuminen saataa kertoa myös kohtuullisesta työvireestä, kun muut houkutukset eivät enää edes kiinnosta ;)
Tessa: kiitos tsempistä :D Toivottvasti keksin jotain muutakin kuin näitä iänikuisia sisustusjuttuja - kotona tulee vain luuhattua nyt sen verran paljon, että ne luonnistuvat helpoiten.
Tuire: Kiitos kehusta ja tsempistä! Eiköhän niitä vapaapäiviä tule ihan luonnostaankin, onneksi :)
anonyymi: Niinpä ;) Että sellainen tylliblogin pitäjä täällä :D
Bisquits: Pidetään mielessä ;) Hyvä puoli tässä tilanteessa on se, ettei ainakaan tule soraääniä sen suhteen, että veisin töitä päteviltä ihmisiltä.
Augusti: Älä suotta pahoittele! Enhän kiletänytkään tänne tuloa. Olihan kyseessä nyt sen verran harvinaisempiakin vieraita :) mun pitää ottaa vaan nyt seuraavan kuukauden aikana sellainen linja, että erokoidun kunnolla. Sitten taas nähdään!
Annis: Voi kiitos! Tuo petollinen selittelevä sävy ja tyrmistynyt ihmettely osuivat ja upposivat täällä... Olipa kiva kuulla sinun tarinasi.
Lähetä kommentti