Hän on siis meidän siili, joka hyvin usein käy hiilenä. Yleensä hän tekee talvipesän lehtiroskikseen. Parhaimman eristeen antaa Hesari, mutta Tusarin tuoksu on lempeämpi. Tänä vuonna siili heräsi kuitenkin ennen aikojaan talviunilta...
Ensimmäisenä kuului kimeä piipitys "Missä viiliseni on?" Eipä saanut siili viiliä, vaan kohtasi maitotuotteen jaloimmassa muodossaan.
Kermannokare huulillaan hän nukahti miehen lautaselle. Noin hentopiikkisen olennon verensokeri pompaa helposti jo yhdestä raesokerin palasta.
"Amatööri", puuskahti Råtta ja jatkoi rotanmyrkyn kittaamista.
Ps. Jos joku on joskus maistanut Riga balsamia, niin yhtyy varmasti mielipiteeseen - Se on todellakin rotanmyrkkyä!
3 kommenttia:
Heh, niin on rotanmyrkkyä. :) Sitä kaupiteltu maistamaan hyvänä lääkkeenä flunssaan. :D
Missä viiliseni on? Intertekstuaalisutta.
Love it, Tilda!
Laaksonneiti: Sitä samaa totesi flunssainen mieheni ja antoi pullon suosiolla Råtalle ;)
LauraLii: Heh, se oli tämänpäiväinen ultimaalisen omaperäisyyden huipentuma :D
Lähetä kommentti