keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Hehän ovat kuin kaksi marjaa vol. 2

Hän on pieni, mutta tärkeä. Piikit ovat vielä untuvaiset ja suu hieman mutrussa. Kun hän innostuu tärkeästä asiasta, kimeä piipitys karkottaa koirat ja kissat lähistöltä. Kierrokset nousevat ja käämit palavat jatkuvasti.


Hän on siis meidän siili, joka hyvin usein käy hiilenä. Yleensä hän tekee talvipesän lehtiroskikseen. Parhaimman eristeen antaa Hesari, mutta Tusarin tuoksu on lempeämpi. Tänä vuonna siili heräsi kuitenkin ennen aikojaan talviunilta...


Ensimmäisenä kuului kimeä piipitys "Missä viiliseni on?" Eipä saanut siili viiliä, vaan kohtasi maitotuotteen jaloimmassa muodossaan.

Kermannokare huulillaan hän nukahti miehen lautaselle. Noin hentopiikkisen olennon verensokeri pompaa helposti jo yhdestä raesokerin palasta.


"Amatööri", puuskahti Råtta ja jatkoi rotanmyrkyn kittaamista.

Ps. Jos joku on joskus maistanut Riga balsamia, niin yhtyy varmasti mielipiteeseen - Se on todellakin rotanmyrkkyä!

3 kommenttia:

Minka kirjoitti...

Heh, niin on rotanmyrkkyä. :) Sitä kaupiteltu maistamaan hyvänä lääkkeenä flunssaan. :D

LauraLii kirjoitti...

Missä viiliseni on? Intertekstuaalisutta.
Love it, Tilda!

Turun Tilda kirjoitti...

Laaksonneiti: Sitä samaa totesi flunssainen mieheni ja antoi pullon suosiolla Råtalle ;)

LauraLii: Heh, se oli tämänpäiväinen ultimaalisen omaperäisyyden huipentuma :D